30.03.2006
Klubi/Tampere
Kun kaksi genre-m��rityksi� karttelevaa, ilmaisultaan varsin omaper�ist� ja intensiivist� ja tyylilt��n melkoisen erilaista yhtyett� niputetaan samalle keikalle, on tuloksena joko ilta, jossa toisen b�ndin fanit poistuvat ennen toisen keikkaa tai sitten rehti b�ndien v�linen kisa siit�, kumpi ottaa yleis�ns� paremmin hanskaan. Messiaanisesta leijailufolkista diskoheviin vaihtelevalla kaavalla operoiva Kuusumun Profeetta ja vaskista maniaa happojatsista selloheviin tuottava Alamaailman Vasarat eiv�t loppujen lopuksi ole niin kaukana toisistaan, vaikka ihan eri tyyleill� soittavatkin. Molempien yleis�st� l�ytyy hiukan joka tyylin musiikin yst�vi�, joten illassa todistettiin reilu ja melkoisen tasav�kinen kisa, mutta sama yleis� tuntui olevan miltei yht� innoissaan molemmista orkestereista. Ja syyt� oli, sill� molemmat aktit olivat iskussa.
Tummiin pukuihin sonnustautuneiden Jarno Sarkulan ja Erno Haukkalan puhaltimien johtama Vasarat aloitti. Heti alkuun selloilla, koskettimilla ja ly�mill� t�ydennetty kuusikko esitti uutukaisen biisin, jolla homma saatiin hyvin liikkeelle. Yhtyeen kovin balkanilaisessa rytmikeitoksessa mentiin aika lailla laidasta laitaan. Vaikka k�yt�ss� on melko lailla klassisen musiikin instrumentteja, vaihteli keikan anti Asuntovelan ja Astiatehtaan kaltaisista hevisti melskaavista vuoristoradoista rauhallisemmin leijailevaan happoiluun. Vasaroiden viime vuosien yhteisty� Tuomari Nurmion kanssa on nyttemmin p��ttynyt, tuotettuaan hienoja keikkael�myksi� ja upean Kinaporin kalifaatti-levytyksen m�nn� vuodelta. Verrattuna n�kem��ni yhteiskeikkaan vokalistin ja ylishamaanin poissaolo ei v�hent�nyt yht��n Vasaroiden intensiteettia tai vieh�tyst�, pikemminkin p�invastoin. Ihmis��ni kun tuntuu monissa b�ndeiss� saavan turhankin suuren osan. Alamaailman Vasaroilla ihmis��ni j�i huutoon, jota sit�kin kuultiin s��steli��sti. Sarkulan v�lispiikeist�kin puolet meinasi j��d� kuulematta, kun miksaaja unohti pist�� mikkiin virtaa...
Niin, eli kebab-jazzia, sellohevi�, vaski-psykedeliaa, suomalaista melankoliaa ja vakavailmeist� hauskanpitoa. Alamaailman Vasarat ovat el�v� todiste siit�, ett� se rock-musiikin kantava perustekij�, alkukantainen el�imellisyys, ei tarvitse v�ltt�m�tt� kielill� varustettua lautaa, jota my�s kitaraksi kutsutaan. Finaalihuipennuksen rumpusoolo oli se lopullinen naula arkkuun � harvemmalla yhtyeell� moinen palvelisi tarkoitusta yht� osuvasti.
Mika R�tt� oli t�ll� kertaa varustautunut mahdottoman kookkailla poliisi-peililaseilla, hihattomalla paidalla ja jonkinlaisella lippahatulla. Urkujen p��lle oli asetettu sininen lyhty, mink� lis�ksi R�t�n nuotinlukemista mahdollistavat lamput ja lavan etureunoihin laitetut kynttil�telineet toivat lis�valoa Kuusumuun. Veli Nuorsaaren ja Mikko Elon muodostaman rytmiryhm�n lis�ksi Profeetalla soi kaksi kitaraa (Teemu Majaluoman s�hk�inen ja R�t�n akustinen) sek� Irina Niemel�n ja Samuli Peltoniemen kaksihenkinen puhallinsektio, eli ihan perusmuodossa tuntui yhtye olevan. Ainoa bonus oli Vasaroiden Haukkalan vierailu setin p��tteeksi.
Kuusumun Profeetta on ehtinyt 12-vuotisen uransa aikana luomaan kelpo pinon levytyksi�, sek� englanniksi ett� suomeksi. Yhtyeen visioon on kuulunut, ett� jokainen teos on oma yksil�llinen kokonaisuutensa. Niinp� Klubillakin kuultiin montaa erilaista Kuusumun Profeettaa siit� hiljaa leijuvasta folk-tarinoinnista aina sinne heviin saakka. Folkinkin voi jakaa siihen rauhallisimpaan utuiluun ja hevisti juoksevaan iloiseen julistukseen. Riemastuttavimpia ��rip�it� olivat t�ll� kertaa diskohevi, jossa travoltamainen lantioliike olisi ollut t�ysin oikea tanssityyli, sek� ��rimm�isen mahtipontinen sankarivaellus, joka olisi oikeuttanut Kuusumulle p��lavapaikan monella kotimaan raskaamman musiikin festivaalilla. Go home, Ter�sbetoni!
Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo
