01.04.2006
Klubi/Tampere
On mukava huomata, ett� edes v�lill� suomalainen nuori ja n�lk�inen rock-yhtye myy salin loppuun. Tosin Disco Ensemblen pojat taustavoimineen ovat tehneet sen verran ahkerasti t�it� yhtyeen eteen, ett� harvalle b�ndille soisi yht� mielell��n isompaakin suosiota. Ja kun yhtye ei hirve�n montaa keikkaa ole Tampereella (tai Suomessa ylip��t��n) hetkeen tehnyt, oli t�ysi tupa odotettu lopputulos.
L�mpp�riksi kiinnitetty Superchrist joutui sairastapauksen vuoksi perumaan, mutta onneksi Rubik paikkasi hyvin. Oli aika j�nn� n�hd�, ett� t�m� aiemmilla keikoillaan l�hinn� progesti pehme�mmist� suvannoista ponnistanut yhtye pystyi Ensemblen l�mpp�rin� tavoittelemaan jopa p��esiintyj�n kaltaisia emo-runttauksia. Artturi Tairan lis�ksi lavalla nostelivat kitaraa ja poseerasivat vaihteeksi muutkin kielisoittajat ja Sampsa V��t�inen ei miss��n nimess� ollut mik��n kepe� perkussionisti vaan ihan rehellinen rock-rumpali. Parasta Rubikia oli odotetusti Artturin komea ja kantava ��ni, joka tuntuu parantuvan kerta kerralta. Yleis� olikin jopa yll�tt�v�n hyvin mukana, vaikka Rubik on Ensembleen verrattuna melkoisen poppista tavaraa. Nelikko vahvisti lavalla my�s bonuskitaristi, joka sai suurimman osan keikasta keskitty� s�tk�nk��rimiseen. Kaiken kaikkiaan mainiosti hoidettu l�mmittely.
Lavanedusta oli aika tukossa jo puoli tuntia ennen keikkaa ja sali r�j�hti heti ensi tahdeista l�htien. Porilaisnelikko veti yleis�st� parhaat mehut � luonnollisesti � reilu vuosi sitten julkaistun First Aid Kitin vakuuttavalla hittikimaralla, joista You Are The Dawn ja Sleep On The Wheel herkisteliv�t ja miltei koko loppumateriaali pisti hien lent�m��n. L�hes puolitoistatuntinen esitys piti sis�ll��n kaksi encorea ja l�hes kaikki yhtyeen kovimmat rallit. Kitaristi Jussi Ylikoski taisi teloa sormensa jo ihan keikan aluksi, mutta todellisella ty�moraalilla ei antanut moisen pikkuseikan h�irit� soittoa. Fresh New Blood, This Is My Head Exploding, Black Euro sek� tottakai We Might Fall Apart maistuivat t�ll� kertaa kovimmilta vedoilta, mutta kyll� se yleis� lauloi Dynamite Daysi�kin tunteella mukana.
Duracell-pupu Miikka Koivisto puhkui jo ensimetreill� mikkiin, ett� on se kun ollaan jo alussa ihan puhki. Ennen toista encorea mies veti henke� pitk��n, joten kyll� moinen ilotulitus kunnon p��lle ottaa. Muutenkin, kun muistaa yhtyeen ty�nt�yteisen vuoden, yhtye tuntui olevan jo hiukan piipussa. Mutta kuten levyj� k��nt�nyt Tiikeri-Antti osuvasti totesi, on DE:n puolitehoinenkin keikka kotimaan tasolla melkoista juhlaa. Yleis� oli ainakin p�hkin�in� alusta loppuun, eik� siell� lavan edess� ollut pelk�st��n reisitaskuhousuisia 20+-punkkareita ja nuoria rokkitytt�j�, vaan hiukan kaikenik�ist� ja �n�k�ist� kaveria tuntui diggailevan porilaista emo-hc-hybridi�. Surffausta, riehumista, nyrkkej� kohti kattoa ja my�s sit� haikeaa tunnelmointia.
Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo
