28.03.2007
Liberte/Helsinki
Matka k�vi pikkulauantaina pitkin kolmatta linjaa Liberte-klubiin, jossa keskiviikkoa juhlistaisivat kolme pienemm�n luokan b�ndi�. Shout ja The Conquistadors olisivat illan suomalaisosasto, Takida l�nsinaapurin arsenaalia. Poppia, tunnelmointia ja rokkailua siis.
Pahalainen sent��n. Saapuessani paikalle Shout oli jo lopettanut settins�. Kuulopuheiden mukaan yhtye oli sympaattinen ja hymyilev�inen. Soittovolyymi oli kuulemma inhimillinen ja meininki muutenkin mukava. Vaikea sanoa kavereista juuta tai jaata kun en yhtyett� kuullut, mutta hyv�� poppia soittavia vilpitt�mi� orkestereita t�ytyy toki aina sympata. Ehk� joskus suotuisimpien t�htien alla teen t�st� espoolaisyhtyeest� my�s kuulohavaintoja. N�k�havainto kameran silmin ja valokuvaajan avustuksella kuitenkin tallentui.
The Conquistadors oli illan mielenkiintoisin tapaus jo ennakkoonkin. Vaasalainen varsin h�m�r�per�inen trio kun ei julkisuudessa n�yt� kasvojaan vaan antaa musiikkinsa puhua puolestaan. Naamav�rkit oli verhoiltu valkoisin nahkanaamioin, ainoastaan keikkakitaristin soittaessa p�rst� paljaana. Sotisopa oli kullakin kauttaaltaan musta. Esiintyminen oli laatujaan konkistadorien ensimm�inen.
Niin, se ent�s musiikki? Muutama m��re: 80-luku, tummempi pop, Depeche Mode ja niit� ratoja. Kohtsill��n julkaistava Mil Mascaras -debyytti soljuu mukavasti perin tunteikkaissa tunnelmissa. Keikka oli valitettavan lyhyt, mutta anniltaan kohtuullisen mukava. Esimerkiksi single Daydreamer poppaili mallikkaasti, mutta varsinaista tanssin juhlaa ei Libertess� koettu. Biitin puolesta jalkaa olisi voinut nostaa tai ainakin taputtaa paikallaan Joe Strummerin tyyliin, mutta nyt vastaanotto oli enemm�nkin kohtelias. Ehk� se hitti b�ndilt� viel� puuttuu, mutta onhan t�ss� aikaa v��nt��. The Conquistadors tuntui... noh, kasvottomalta.
Ruotsin Takida oli illan t�hti levynjulkaisuineen. Synteettisen oloista rokkia veivannut viisikko oli esiintymisess��n energinen, mutta musiikillisessa ilmaisussa k�yh�. Rokkimaneerit olivat hanskassa niin hyvin kuin voivat olla. Varsinkin kitaristi Fredrik ja basisti Mattias n�yttiv�t pit�v�n hauskaa, mutta voi ett� sent��n... Niin kire�� ja pureskellun oloista meininki� ett� melkein alkoi h�vett�m��n kaverien puolesta. Hiilipaperikopio toisensa per��n samanlaista ulkokultaista angstirokkia maustettuna h�rskiintyneill� mausteilla. Paskaa musiikkia keskivertoa paskempaan jenkkil�iseen teinisarjaan.
Takidan vuorovaikutus yleis�n kanssa j�i melko v�h�iseksi, mutta eiv�tp� olleet kaverit omiensa parissa vaan lahden v��r�ll� puolella. Faneja oli ilmeisesti tuotu mukana, nimitt�in lavan edustan kansoittanut nelj�n tyypin joukkio osasi sanat ulkoa ja hurrasi antaumuksellisesti. Onhan se aina kivaa jos on mukavaa, mutta muuten t�m�nkin orkan suhteen meininki oli l�hes koko yleis�n suhteen pid�ttyv�ist�. Ihan aiheesta. Ja esimerkiksi The Conquistadorsiin verrattuna homma tuntui jossain m��rin opetellulta, vaikka soittimet perinteisemm�t olivatkin. Rokkia, saatana, eik� mit��n ylikire�� revitt�mist�.
Teksti: Tuomas Tiainen, kuvat: Noomi Ljungdell
