Jyrockin lauantai

Sis�festivaalin toinen p�iv� alkoi leppoisasti. Kun perjantain hurmos ja loppuunmyyty tupa oli koettu, oli kisaj�nnitys jo laskenut rentoutuneeksi ilonpidoksi ja loppujen t�kyjen nauttimiseksi. V�ke� ei ehk� ollut ihan yht� ahtaasti ainakaan koko iltaa, mutta kyll� illan huipennuksen aikaan taisivat lankut olla kovilla. Desibelin bailuel�imet Ilkka Valpasvuo ja Tuomas Tiainen k�yv�t illan annin l�pi edellisillan tapaan innostuneella vuoropuhelulla.

Ilkka: - Jos oli edellisen illan aloitus mukavan hyv�ntuulinen ja sympaattinen, mentiin lauantaina ehk� junnaavammalla kaavalla. Aloitusakti Shogun Kunitoki oli parantunut huimasti aiemmista kohtaamisista. Oli muuten hassua kun juontajakin esitteli b�ndin �instrumentaalitriona�, vaikka soittajia oli selke�sti nelj�. Vai oliko se mainion projektorivaloshow�n tarjoillut herra muka vain joku bonus? Oli sill� ainakin ksylofoni edess��n�

Tuomas: - Bonusherra eli ei, joka tapauksessa t�m� projektoreita r�pl�nnyt ja ties mit� kaitafilmej� vaihdellut kaveri oli mainio tapaus. Vaikka esiintyikin selin yleis��n. J�in useammaksi toviksi seuraamaan, mit� valkokankaalla tapahtuu. Keskityin, uppouduin ja annoin ajatuksen vaeltaa. Taisin ajatella kes�m�kkej�, laivamatkoja, sulkapallokentti� ja muita kivoja asioita. Rentouttavaa, jopa sen verran, ett� muutama haukotus p��si ilmoille. Ei johtunut tylsyydest� vaan raukeudesta. Oikein hyv� johdatus lauantaille, ja hyv� "l�mpp�ri" seuraavalle aktille.

Ilkka: - Jeps, alakerran ensimm�inen olikin melkoisen valloittava esitys. Ennakkoon olin kuullut paljon hyvi� asioita Athletic Armsista ja tietoa oli my�s ett� aika iso k��ri nousee lavalle. Mutta sit� virtaavaa rauhan tunnetta ja vailla sit� v�ristyselementti� soljuvaa twinpeaksi� en osannut aavistaa. Ja hitto kun se solistitytt� oli s�p�!

Tuomas: - Ai vitsin Athletic Arms mink� teitte! Musiikkinne pyyhki ylitseni kuin kirkas vesisein�m� puhdistaen pois kaikki maalliset murheet ja lihallisuuden ja ihmisyyden rajallisuuden aiheuttaman tuskaisuuden. Esityksenne ajan tunnuin olevani eteerinen olento, kiinni jossain todellisessa ja korkeammassa, suorastaan henkisemm�ss�. Ja solistityt�n nimen lunttaan lunastamieni cd-r -levyjen infolipukkeista: Emily. Ovatpa muuten todella sympaattisia levyj� n�m� kaksi, kannet taiteltu itse paperista ja v�ritetty v�rikynill� ja vesiv�reill�. Hienoa, mahtavaa! Mit� vilpitt�mimm�t terveiseni kansien tekij�ille! Ja koko yhtyeellekin, teitte muutenkin mukavasta el�m�st�ni hetkeksi aivan kerrassaan t�ydellist�. Ei edes musiikin ja visualisointienne kontrasti saa minua muuttamaan mielt�ni, vaikka aika h�rski� tavaraa valkokankaalla vilahtikin...

Ilkka: - Niin, t�ss� vaiheessa ei siis kysytty ett� mit� vittua vaan just sit� toista� Taustakankaan tattia poskeen meininki kielt�m�tt� h�mmensi, mutta musiikin hurmaa se ei s�rkenyt. Vaikka niit� riitasointujakin tuli ja v�lill� kavuttiin hiukan korkeammille tasoille, oli yhdeksik�n (vai oliko niit� enemm�nkin?) anti ennen kaikkea ihailtavan tyynt� ja hyv�� tekev��. Toivottavasti t�t� saadaan pikapuoliin ihan pitk�soittokaavaan.

Jotenkin sit� alkoi olla jo ihan puhki hyvist� esityksist�, kun viel� ameriikan korkealta laulanut tytt�nen Marissa Nadler tarjoili samaan putkeen ��rimm�isen kaunista ja surumielist� n�pp�ilytunnelmointiaan. Kyll� se tuntui siell� ruokalassakin, mutta mitenk�h�n oli mahtanut tiputella ihmisi� vaikkapa Tampereen Telakalla? Mutta Nadlerin j�lkeen taso alkoi kyll� hiukan laskea�

Tuomas: - Marissasta on viel� pakko sanoa se, ett� kitaran�pp�ily�, depressiivisin pohdiskelevia tekstej� sek� upeaa laulu��nt� kuunnellessa ajattelin muun muassa mummoja. Jokaisella niit� on ainakin kaksi, mik� on uskomattoman hieno asia. Mummot, mummit, mammat, mummat sun muut iso�idit, te olette el�m�n suola! Nuoremmat naiset sitten sokeri. Turhapuron Uunon ajatuksiahan t�m�, mutta totuuden jyv�nen piilee lausahduksessa.

Niin, ne nuoremmat naiset tulivat mieleen kun Marissa taisi laulaa jotain ex-heiloista. Muistan eturiviss� lattialla istuessani katselleeni yst�v�ni vaimon hienoja tennareita, jolloin tunsin suurta rakkautta kaikkia vastakkaisen sukupuolen edustajia kohtaan. Iso�idit, �idit, eks�t, yst�v�t, tuttavat, koulutoverit, nykyiset (, tulevat)... Te olette superihania ja tarpeellisia! Ihan kuin alakerrassa ryt�nneen Agent M:n solisti�m... tytt�nen.

Ilkka: - Otapa Tuomas v�lill� h�rppy vaikka sit� Jyrockin makoisaa limpparia� Kippis.

Virolaisen yhtyeen solisti oli kyll� hemaiseva punaisessa iltapuvussaan. B�ndin soitanto taisi t�hd�t� sinne tanssilattialle suuntautuvan indierokin kultakentille ja olikin sellaisena ihan kelvollista. Ei kuitenkaan mitenk��n superhienoa tai timanttista, eik� tuo mielipide oikein mihink��n muuttunut keikan edetess�, vaikka kitaristin l�hes suomalaiset v�lispiikit ansaitsevatkin kunniamaininnan.

Seuraavat kaksi artistia olivat minulle my�s hiukan maestrojensa menneiden mainetekojen peilauksia � Tuomas Toivosen, tuon arkkitehti-elektron Ville Pirisen - t�ks�yttely ja kylm�n suoraviivainen putputus kuulostaa minun korvaani ihan liikaa Giant Robotilta, joka kaikesta hyvyydest��n huolimatta on jo hiukan koettu juttu. Melkein samat sanat Larry And The Lefthandediss� ja Opl Bastardsiss� omat kannuksensa moneen kertaan ansainneen Timo Kaukolammen uusimmalle viritykselle. Hiukan yksipuolista junnausta, vaikkakin hyv�� tanssipotkua. Olisin kuvitellut kotimaan ep�virallisen ykk�srumpalin Anssi Nyk�sen tuoneen juttuun jotain hiukan enemm�n kuin aavistuksen juurevuutta. Mutta sin� taisit l�mmet� enemm�n, etenkin Kaukolampi-Puranen-Nyk�selle?

Tuomas: - L�mpenin! Ja l�mpesit muuten itsekin kun jorailtiin alakerrassa Paavoharjun toisenakin p�iv�n� aurinkolaseja ja hassuja hattuja k�ytt�neiden ihmisdynamoiden kanssa. Ihme sakkia, mutta festarimeininki on festarimeininki. Paavoharju can festival. Ja tunnelmahan oli itse kullakin t�ss�(kin) vaiheessa katossa.

Kaukolammen ja kumppaneiden musiikista en muista oikeastaan hirve�mmin mit��n, olin kai jonkinlaisissa limsa�vereiss� -- mukana kannetut porkkanat taisivat olla kelvollisia -- mutta liikuttua tuli. Ja joskus se hiki on t�rke�mp�� kuin mik��n muu kyseisell� hetkell�. Kyll�h�n yleens� virtaava ruumiinneste tarkoittaa melkein pelkk�� hyv��, oli sitten kyse hiest�, kusesta tai lemmennektareista... ei nyt sent��n ehk� verest�. Nyt virtasi hiki, joskus jokin muu. Mutta yl�kertaan tiemme vei, siell� kun aloitteli Zengerin mutsin poika Felix, mestarifootb�g��j�n�kin tunnettu ihmisbiittiboksi.

Ilkka: - Juontajan mainio �ottakaahan riitt�v�sti tilaa ett� mahtuu leuka loksahtamaan lattialle� �alkukommentti piti kutinsa ainakin ensimm�isen vartin ajan. Kyll� kyll�. Melkoinen tehostemies tuo Zengerin Felix, etenkin se yksin ilman mit��n p��llekk�innauhoitusvehkeit� tai apureita vedetty Stand By Me sai meik�l�isen haukkomaan henke�, vaikka biittiboksareita on n�hty ennenkin. Samoin se kurkkubiitti oli �lyt�n. Mutta vieraat olivat hiukan turhia � Dj Staffro vingutti perusjuttuja ja Alaska Kalasen rautainen deltablues olisi ihan yksin��nkin loistava juttu mutta vei nyt liikaa huomiota itse t�hdest�. Mit� luulet, loppuiko beatboxista ideat, kun piti alkaa laventamaan showta t�h�n tapaan?

Tuomas: - Toivottavasti ei, sill� luulisin Felixin kaltaisen kyvyn oppivan tulevina aikoina uusia temppuja. Vanhatkin ovat kyll� �llistytt�vi�. Uskon ja luotan siihen, ett� keikkailun my�t� repertuaari kasvaa ja homma kirkastuu. Nyth�n tosiaan hienoimmat hommat kuultiin keikan alussa Felixin ollessa lavalla yksin��n.

Mutta t�ss� vaiheessa oli hyv� aika l�hte� alakertaan varaamaan paikkoja Ristoa varten. Ja kyll�h�n tuleva kansansuosikki taas vei potin sik�li kotiin, ett� yleis� oli t�ysin p�hkin�in�. Jopa sen verran, ett� vaaratilanteiltakaan ei v�ltytty. Muistat varmasti, Ilkka, sen karun hetken, kun tiedotonta tytt�� kannettiin useamman j�rjestysmiehen kera lavalta pois Riston laulaessa "ett� vittu kuolette." Toivottavasti kyse oli vain v�liaikaisesta p�kertymisest�, sill� meno n�ytti sivusta kyll� sen verta hurjalta ett� sit� vertakin olisi voinut kent�lle vuotaa.

- Minun osaltani festivaaliraportti p��ttyy t�h�n. Luovutan p��t�spuheenvuoron ties kuinka monen Risto-keikan todistaneelle herra toimitussihteerille. Pika-analyysi� Riston Jyrockin 2007 keikan hyvist� ja huonoista puolista?

Ilkka: - Hitto, miks mun aina pit�� n�ist� No okei, mut t�m�n j�lkeen mie kyll� vaan tanssaan Ripan keikkoja niin pitk��n kunnes settiin saadaan puolenkymment� ennen kuulematonta kappaletta. Siis ihan rehellisesti, puhutaan b�ndist�, jonka keikoilla olen py�rinyt euforian hurmoksessa ainakin melkein 20 kertaa viimeisen kolmen vuoden aikana. Kerran jopa kolme kertaa saman viikon aikana. T�lt� kokemuspohjalta on tietysti hyv� sanoa, mik� oli hottia ja mik� nottia, mutta kun se setti tosiaan on suunnilleen sama ehk� kahdeksatta kertaa putkeen�

Kiitos Pikkuoravista. Ja Hessu kostaa on aina timanttinen aloitus. B�ndi on kiteytt�nyt juttua entisest��n ja tuollainen oikeasti liian lyhyt festivaalikeikka suhahtaa ohi kuin Pendolino. Eik� ole edes my�h�ss�. Provinssirockin �rakkauden kes�n t�yttymyst� lukuunottamatta t�m� oli ehdottomasti yksi Riston kovimpia seuraamiani keikkoja. Yleis� oli tosiaan ihan pekaaneina ja siit�h�n saa aina pienimm�t k�rsi�. Kyll� se yksikin neiti n�ytti onneksi toipuvan�

Nelikolle tuli kiire. Sit� saadaan kiitt�� keikan ainoasta �uutuudesta�, joka oli Puputupunan �mulla ei oo t�h�n kohtaan viel� sanoja� jne. h�p�ilyn todella pikainen luenta � normaalisti viisi minuuttia kest�v� haista sin�kin vittu-kaahailu l�pi enkelien sotajoukkojen kesti t�ll� er�� vain minuutin. Silti mit��n ei sielt� j��nyt puuttumaan -�Ylih�rsil�ll� olisi ehk� tulevaisuutta my�s r�p�ytt�j�n�. Nii juu ja k�vih�n se Fonalin moguli S�np�kkil� siell� my�s paukuttamassa lautasta, tuota ei ihan aina ole tullut vastaan. Siis kaiken kaikkiaanhan Jyrock vuosimallia 2007 oli ihan loistava ja Riston kaltainen ehtym�t�n bilekone sen huipentumana ihan oikealla paikalla. Parhautta.

Edelliseen p�iv��n ja sen kohokohtiin p��set palaamaan t�st�.