28.07.2009
Kolmen tunnin verran dokumenttiasiaa genrest�, joka miellet��n valtavirran ulkopuoliseksi.
Metalli on dynaamisuutensa, �rh�kkyytens� ja n�ytt�vyytens� vuoksi erinomainen k�sitelt�v� dokumentaristille. Vaikkei kaikesta raskaasta rockista pit�isik��n, se her�tt�� tunteita yht� kaikki. �Siell� olleiden haastatteluita, livemateriaalia, videoita... Voiko metallidokumentti mitenk��n edes menn� pieleen?
Heavy Metal: Louder Than Life tarjoaa kahden dvd:n ja kolmen tunnin verran asiaa genrest�, joka edelleen miellet��n v��rinymm�rretyksi ja valtavirran ulkopuoliseksi. Paketin t�rkein anti on ensimm�isen levyn puolitoistatuntinen dokumentti, joka k�sittelee niin metallin kehityst� kuin sen lieveilmi�it�kin. Haastateltavana muusikoita (mm. Dee Snider, Ronnie James Dio ja Jonathan Davis) metallimedian edustajia ja muita alaa tuntevia. Ohessa n�hd��n vanhoja ja uudempia livep�tki�.
Silloin t�ll�in dokumentissa vilahtaa ikoneja, joista p��see kaukos��timen Enter-n�pp�imell� tutkimaan lis�tietoa t�rkeist� metallialbumeista ja metallin kehitykseen vaikuttaneista henkil�ist�. My�s anekdootteja on tarjolla. Kiva hypertekstilis�, mutta valitettavasti ominaisuus ei toiminut tietokoneessani, joten infojen laatu j�i tarkastamatta.
Dokumentti alkaa metallin synnyst� 1960-luvun loppuvuosista, jolloin kukkaislasten laulaessa rakkaudesta er��t � Grand Funk Railroad, Blue Cheer, Jimi Hendrix ja tukku muita � tarjosivat raskaamman vaihtoehdon hippih�t�lle. T�m� musiikki, kutsuttiinpa tai oltiinpa sit� kutsumatta tuolloin miksik��n, oli siemen, josta kehittyiv�t myriadit raskaan musiikin genret.
Mutta sitten loikataankin toisaalle. Dokumentti paljastuu j�sentelem�tt�m�ksi kokonaisuudeksi aiheita, joita k�sitell��n yhteen p�tk��n. L�yh�n� kehyksen� on metallin historia ja kehitysv�lill� k�sitell��n sekalaisia aiheita aina metallifanien lojaaliudesta ja lavapresenssist� subliminaalisiin viesteihin ja v�itettyihin metallilevyjen aiheuttamiin itsemurhiin asti (Hauska yksityiskohta on, ett� t�ss� kohdassa dokumenttia n�ytet��n pitk� p�tk� ex-blackmetallisti peikkopoikaMortiisin videosta. Yritt�v�tk� tekij�t kertoa meille jotain?). Ja koska aiheita on paljon, mit��n ei k�sitell� kovinkaan syv�llisesti.
Kokonaisuudesta j�� huolimaton kuva. Pienell� selkeytt�misell�, esimerkiksi jakamalla dokumentti selke�sti eri osiin, asiat olisivat paremmin. Muutama t�rke� metallimusiikin alalaji, esimerkiksi trash-, death- ja blackmetal j�tet��n tyystin mainitsematta (vaikka Venom vilahtaakin livep�tk�ss�). Lis�ksi tekstitykset olisi voinut oikolukea. �Thin Lizzie� viel� menee, mutta �Mud Vein� olisi ollut syyt� huomata. Ja �riff� on suomeksi ihan riffi vain, �new metal� puolestaan nu-metal (v�liviivalla tai ilman). Alkuvalikossa tosin tarjoillaan vaihtoehdoksi �soumea�, joten ehk� t�m� ei ole niin yll�tt�v��.
Kakkoslevy pit�� sis�ll��n sekalaista tavaraa. Informatiivisin osio on Heavy Metal Timeline, joka listaa t�rkeimm�t raskaan musiikin virstanpylv��t 1960-luvulta 2000-luvun alkuun asti. Dee Snider -haastattelu kelpaa kyll�, jos vain haluaa kuunnella, mit� mielt� Snider on metallista ja kuinka Crosby, Stills and Nash oli skeidaa hippijokellusta ja Grand Funk Railroad parempi. Tosin sama kuultiin jo varsinaisen dokumentin puolella, nyt n�hd��n siis Sniderin haastattelu kokonaisuudessaan.
Metal School - ja Confessions of a Headbanger -p�tkien j�lkeen Sniderin turskea itsetehostus alkaa tuntumaan jopa hyv�lt� materiaalilta. Ensinmainittu on vitsip�tk�, jossa Metal School -niminen glamrock-yhtye tekee sit�, mit� glamrock-yhtye tekee. Eli meikkaa, puhuu tyhmi�, soittaa typeri� kitarasooloja ja puhuu lis�� tyhmi�. Siis �minut ��nestettiin Sunset Stripin seksikk�imm�ksi mieheksi kaksi viikkoa putkeen� -tason tyhmi�. Ehk� Confessions of a headbanger olisi parempi? Ei ole; metallinarkkauksestaan puhuva sumennettu p�� pime�ss� nurkassa on hauska idea ehk� tekij�idens� mielest�. Sivullisia ei naurata.
Paketin l�pi kahlattuani olin selke�sti pettynyt. Vaikken olekaan metallimusiikin ylin yst�v�, se on aiheena mielenkiintoinen, ja metallidokkareiden katselu on jotenkin kes�isen leppoisaa puuhaa. Mik�s sen mukavampaa kes�illan puuhaa kuin avata hyvin viilennetty olut ja katsoa vanhoja hevip�tki� ja asiantuntijoiden analysointia? Nyt olut j�i j��kaappiin.
Teksti: Tuomas Tiainen, kuvat: Amanda Ayre/judaspriest.com, Jim Summaria/black-sabbath.com
