Ajankohtaista

Maaliskuun albumikooste II

26.03.2012


Islet Islet: Illuminated People
Shape

Cardiffilaisen Islet-kollektiivin debyytti on h√§mment√§v√§, mutta varsin kiehtova sekoitelma. Vaihtelevien laulajien, soittimien ja fiiliksien m√§√§rittelem√§ kymmenen biisin l√§j√§ tarjoaa v√§h√§n kaikenlaista kaikille ‚Äď olettaen, ett√§ ‚ÄĚkaikille‚ÄĚ sis√§lt√§√§ postrockin, elektron, indierockin ja kaikenlaisen hipster√∂innin per√§√§n kiinnostuneita ihmisi√§. Arvaamattomuus, el√§v√§inen soundimaailma ja tietynlainen heitt√§ytymisen tunnekin ovat levyn parhaita puolia.

Kurjaa sen sijaan on se, että kunnollisesta kokonaisuudesta on Illuminated Peoplen kohdalla turha puhua. Jos bändin idea on, että jokainen biisi on edellisestä irrallinen spektaakkeli, kannattaisi varmaan keskittyä livelevyihin. On hienoa, että bändin tyylipaletti kantaa kutakuinkin Mogwaista Massive Attackiin ja Radioheadista TV On The Radioon, sillä se tekee sekalaisesta sopasta ainakin monipuolisen. Harmi vaan, että siinä missä mainitut käyttävät pensseleitään häiriintyneimmilläänkin harkitusti, tuntuu Islet olevan lähinnä kiinnostunut viskomaan maalipurkkien sisältöjä minne sattuu, ja vain nähdäkseen, mitä siitä seuraa.

Aleksi Leskinen


RuoTo RuoTo: Metsänpeitto
Talkkuna-music

Pudasj√§rvel√§isen RuoTo-yhtyeen uudesta kymmenbiisisest√§ ei aivan heti uskoisi, ett√§ kyseess√§ on jo yhtyeen nelj√§s julkaisu ‚Äď sen verran k√∂mpel√∂√§ ja hapuilevaa yhtyeen soitto on. Vaan eip√§ tuo haittaa, sill√§ luonnonmukainen kotikutoisuus ja vilpitt√∂myys k√§√§nt√§v√§t alkuh√§mmennyksen j√§lkeen vaakakupin plussan puolelle. RuoTon maanl√§heisess√§ kevytfolkissa on juuri sen verran mullan ja mets√§n tuoksua, ett√§ homma pysyy kiinnostavana l√§pi albumin.

Ossi Oinas-Panuman sanoilla, tavuilla ja kaksoismerkityksillä leikittelevät lyriikat ovat yhtyeen selkein vahvuus. Sävellykset sen sijaan eivät jätä muistijälkiä aivan yhtä tehokkaasti kuin sanoitukset. Vain avauskappale Oudot taimet sekä loppupään kaunis Kuuralaulu hiipivät kunnolla ihon alle. Näitä kohokohtia yhdistää myös sovituksen intiimiys. Soittimien lukumäärän kasvaessa lisääntyy myös kompastelun määrä, mutta ihan mieluusti yhtyeen sympaattista hissuttelua kuuntelee läpi albumin. Kelpo levy tämä.

Tommi Saarikoski


Walter Trout Walter Trout: Blues for the Modern Daze
Provogue

1980-luvun alussa soittouransa aloittanut blueskitaristi Walter Trout on varsin tuottelias mies. Blues for the Modern Daze on hänen uransa 21. albumi, eikä hieman yli 60-vuotiaan soittajan julkaisutahti näytä hidastumisen merkkejä. Vauhtia ei artistilta puutu levylläkään: välillä turhankin pitkiksi äityvät kappaleet ovat usein lähempänä kovaa rockia kuin bluesia. Hyvää menoa ja meininkiä on mukava kuunnella, varsinkin kun levy on tehty rennolla ja äärimmäisen hyväntuulisella asenteella. Troutin modernin bluesin äänimaailmasta löytyy paljon hauskoja yksityiskohtia, jotka on toteutettu kitaralla veikeästi leikitellen.

Valitettavasti Blues for the Modern Daze on ylipitk√§ ja sen raskaaseen tyyliin alkaa loppupuolella jo kyll√§sty√§, vaikka sit√§ hyv√§ntuulisuutta l√∂ytyykin. Kohokohdat kuullaan l√§tyn alkupuolella, eiv√§tk√§ puoliv√§lin j√§lkeiset kappaleet tempaise samalla tavalla mukaansa ‚Äď lukuun ottamatta erinomaisesti revittelev√§√§ nimikkobiisi√§. Troutin musiikin voisi kuvitella toimivan liven√§ huomattavan paljon keskinkertaista levy√§ paremmin.

Aaro Beuker


Tukkanuotta Tukkanuotta: Subukokous (EP)
Stay Heavy

Helsinkiläinen death metal -yhtye Tukkanuotta joutuu tekstiensä kanssa vähän typerään rakoon. Jo julkaisun nimessä (Subukokousta edelsivät Viimeinen nistiretki ja Huomenta suoli) esiintyvä ja lauluissa valloilleen pääsevä tyylilaji ei oikein paljasta, onko kyse huumorista vai ei. Ei sillä tietysti ole erityisen suurta merkitystä, kun soitto joka tapauksessa on Tukkanuotan parempi puoli. Tavallaan vain harmittaa, kun ei osaa päättää suhtautuisiko teksteihin Notkea Rotta- vai Sleepy Sleepers -vakavuudella.

Vokalisoinneissa on samankaltaista jakomielt√§: on toisaalta mukavaa jo ihan vaihtelunkin takia, ett√§ Ulti-Maken k√§hin√§ on kevytt√§ ja irtonaista, mutta toisaalta se taas tuntuu helposti liian kevyelt√§ ja irtonaiselta. Etenkin silloin kun raidalla vierailee Tommi Virranta. Tukkanuotan v√§h√§n vanhemman mallinen death, jossa on my√∂s v√§nk√§ thrash-ulottuvuutensa, tarjoaa joka tapauksessa enimm√§kseen tehokasta, tempoja menness√§ muuntelevaa ja ilahduttavan sahalaitaisilla riffeill√§ varustettua kyyti√§ ‚Äď riippumatta siit√§, onko se vakavissaan vai ei.

Jani Ekblom




Lukukertoja: 2451
Facebook
Artistihaku
Ajankohtaisissa myŲs