Ilmiö nimeltä Pulse
14.04.2013
Suomalaisen bändin valoshow tai musiikillinen osaaminen on harvoin samaa luokkaa kuin tällä yhtyeellä.
Kipakka pakkasilma "hellii" hipiää Tampereen lauantain alkuillassa. Suuntaan kulkuni asematunnelin läpi, ja siitä edelleen rakennustyömaan vuoksi käytössä olevia väliaikaisia rappusia pitkin Tullikamarin aukiolle. Useamman vastaantulijan okuläärit seisahtuvat tapittamaan jyrkästi vasemmalle, vaikka popot heidän jaloissaan painelevat suoraan. "Mikäköhän mualimantähti siellä soitteloopi"? No, ei näin kukaan oikeasti sano. Eikä välttämättä ole edes savolainen. Mutta ilmeet merkitsevät melko samansuuntaista. Kyllä. Tullikamarin Pakkahuoneen sisäänkäynniltä yltää todellakin jono aukion toisella puolella sijaitsevalle teinijuottolalle saakka. Ja kun kyseisen ravitsemusliikkeen terassialue alkaa tulla vastaan, jonon häntä kiemurtaa 90 asteen kulmassa samaisen baarin editse. Melko pian tulee selväksi, että jono myös liikkuu jouhevasti, joten mistään ruumiintarkastusnarikka-viivyttelystä ei ole kyse. Vajaan kymmenen minuutin päästä nenäkarvoihin yltää jo leuto hengähdys. Olen sisäänkäynnillä.
Täyteen ahdettu Pakkahuone vilisee kaikenikäisiä ja -kokoisia uroita ja naaraita - kaljalasit kourissaan tai ilman. On paitamyyntiä ja muuta oheistuotemarkkinointia. Lyhytkin singahtelu salin eri kolkkiin tuottaa salakuuntelun tuloksena ainakin neljän eri kielen tunnistamisen. Porukkaa on tullut Keski-Euroopasta asti - varmaan kauempaakin. Tämän näkemyksen vahvistaa myös lavakuulutus, joka kaikuu vanhassa puuvillapyhätössä muillakin kuin natiivien puheenparrella. Meitä kehotetaan ottamaan kuvia, kun yleensä säännöt sanelevat päinvastaista. Alkaa sapettaa kuvaajan estyminen ja varakuvaajan kalenteriinsa laittama väärä päivä. Pannahinen.
Â
Lava täyttyy ihmisistä. Elämä on psykedeelistä. Juice-vainaa ei varmaan päästäisi tuolla riimillä jatkoon, mutta onneksi huomio kiinnittyy nyt johonkin aivan muuhun. Sillä Pink Floydin musiikkia soittava Pulse on totisesti harvinainen ilmentymä cover-orkestereiden kirjossa. Siinä missä erinomaisetkin muiden tuotantoon nojaavat bändit (kuten niin ikään tamperelainen Ghost of Bruce Springsteen & The E-Street Band) keräävät trippimittariin kilometrejä pääasiassa pubien välejä suhaamalla, Pulse vetää muutaman shown vuodessa - ja panostaa siihen enemmän kuin vähän alusta. Tai eihän Pulse mikään bändi ole - ennemminkin teatterilaiva. Vai miten muutenkaan sitä voisi kuvailla, kun yleisön eteen on löytänyt 12 hengen porukka, taustakuoroineen päivineen. Ja valoshow on konsertin kliimaksin aikaan samaa luokkaa kuin U2 viimeksi Olympiastadionilla. Toisaalta, se on myös hyvin loogista. Muistetaanhan emobändikin musiikin lisäksi myös oman aikansa vallankumouksellisista visuaaleista.
Koska Pulsen soittajat ja laulajat ovat epäilemättä kovia Pink Floyd -faneja, he myös ymmärtävät draaman ja tunnelman päälle. Muuta syytä en keksi siihen, että sekalaisesti Floydin kaikkia vaiheita 45 minuutin ajan läpikäynyttä esitystä seuraa väliaika. VÄLIAIKA! Rokkikonsertissa? Kahvia ja pullaa? (Tai no, kaljaa tietenkin.) No huh huh! Ratkaisu herättää ihmetystä. Rauhoittelen erästä kuulijaa omalla teoriallani siitä, että Dark Side of the Moon -klassikko halutaan soittaa alusta loppuun erillään, albumin mukaisessa kappalejärjestyksessä. Onhan levyn 40-vuotisjuhla nimenomaan illan teemana.
Ja näin myös tapahtuu. Porukan soitto on - jos mahdollista - vielä orgastisempaa kuin ensimmäisellä puoliskolla. Ainoan ei-tamperelaisen ja ei-suomalaisen jäsenen, laulaja Thierry Meyourin vokaalit tavoittavat alkuperäisten tunnelmaa vaihtelevasti, mutta syykin on selvä: taustalaulua hoiteleva naiskuoro on miksattu harmillisen alas. Ja harmoniat kun ovat melkein yksi erillinen soitin Pink Floyd -palapelissä. Mutta silti. Breathe. Time. Money. Us & Them, jonka aikana meinaa tulla housuihin. Brain Damage. Ja ylimääräisenä tietenkin muun muassa komea Echoes ja Comfortably Numb, jonka aikana vanha tehdasrakennus peittyy tyylikkääseen valokimaraan seiniä myöten. Ei yhtään hullumpi cover-keikka.
Teksti: Heikki Väliniemi, kuvat: Rudi Pohjaniemi / rudinism.com/2013/02/pulse-2/
