Ajankohtaista

Nikolai Blad & Ikiranka: Kansalainen Lehtinen

05.05.2025



Albumin avaus on silkkaa herkkua. Rämisevän svengaavaa ja kevätaurinkoista romupiharokkia soiva Siirtoajo kertoo surrealistisen tarinan oudosta bussikyydistä. Bladin laulu on sanailua, Joakim Berghällin sooloileva puhallin vastailee tekstin vinkkauksiin ja hauskaa on. Pohjia rytmipuolella luodaan oletettavasti Teemu Korpipään konehuoneen elektroniikalla, mutta ei tämä kuulosta tippaakaan koneelliselta rapistelulta. Niin Korpipää kuin Berghäll osoittavat upeaa taipuvaisuutta albumin kulkiessa eteenpäin, eikä erilaisia kosketinsoittimia hallinnoiva Juha Kujanpää jää seinäruusuksi. Yhdessä nelikko onkin luonut melkoisia lavasteita pääosin Bladin kirjoittamalle materiaalille.

Muotoa ja tyyliä mahtuu levylle montaa aina herkästä Berghällin improamasta Esikaupunki-instrumentaalista Hauras on elämä -kappaleen piirtelyyn, jolla saavutetaan jotain raikasta tyyliin nuori ja vapaa Lou Reed. Ikiranka vaihtaa raidalta toiselle tunnelmaa, mutta vaikka musiikilliset maisemat tuntuvat aluksi suorastaan vilisevän silmissä, rakentuu kaikesta kuitenkin riittävän selkeä kokonaisuus. Bladin persoonallinen lauluääni taipuu soiton rinnalla moneen ja yksi huipentuma on levyn Vysotski-käännös Vysotski (Valhe ja totuus), jonka tekstissä Turkka Mali on osunut naulan kantaan. Näinä aikoina, kun totuus on jälleen ahtaalla, sopii sanoja pohtia useammastakin kulmasta.

Tummuus on yksi juonne, vaan ei tietenkään ainoa. Länsiafrikkalaiselta ja karibialaiselta soundaava Saarilla noilla karkaa lämpimämmille rannoille, kuumemman auringon alle. Orjien kohtalo uudessa maailmassa ei ollut häävi, mutta kappale itse on hilpeän kepeä, mikä vain lisää sanojen voimaa.

James Bond on tietysti silkkaa fiktiota, mutta saman etunimen jakava Agentti 0606 seikkailee levyllä peräti päälle seitsemän minuutin ajan. Kappaleen rakenne on tumma, vaan teksti keikauttaa kaiken katolleen ja jännite kantaa. Kafkan mieleen tuo myös Rahapoika, joka kertoo monitasoisen tarinan mammonasta. Eihän tällaiselle kai hymyillä saisi, mutta minkäs teet, kun tragedian, komedian, rahatalouden ja teatterin yhteenliittymä kolisee musiikkina kuin kaunein pajatso.



Kansalainen Lehtinen on kummallisten tilanteiden ja tarinoiden joukko. Nimibiisi Kansalainen Lehtinen näkee itseironisesti artistin makoilevan tuottamattomana yksikkönä, jota koneiston rattaisto yrittää käsitellä ja hersyvä blues soi virnistäen. Kampavalssi on taas ihka oikea valssi, jolla Waitsin hahmo polttelee tupakkaa nurkalla ja taivaansinisellä kammalla saa suittua tukan kuosiin. Harmooni soi ja linnutkin taitavat taustalla visertää, sillä onhan toukokuu ja jälleen sävyt sekoittuvat hilpeästi.

Nikolai Blad on raa’an paljaita äänimaisemia suosiva artisti, jonka persoonallinen ääni ja tyyli jakavat taatusti mielipiteitä. Ikiranka on trio, jonka kyky luoda erilaisia maailmoita kappaleiden taustoiksi hakee vertaistaan. Kyse ei ole vain kurvikkaista sovituksista, vaan soundien ja soitinvalintojen avulla tapahtuvista muutoksista. En olisi osannut odottaa tai toivoa tätä yhteistyötä, mutta lopputulema on mielestäni todellinen merkkiteos.

Nykymaailmassa musiikilla on haastavaa elättää itseään, saati sitten lyödä isommin rahoiksi. Tämänkin albumin alkusanat lausuttiin jo elokuussa 2021, kun Ikiranka oli yhtyeenä ottanut yhteyttä Bladiin ja tarjoutunut tekemään yhteistyötä. Kiireisten tekijöiden aikataulujen sovittaminen oli yksi probleema, tarvittavat rahat kerättiin lopulta kasaan joukkorahoituksen avulla ja näin kaikki sai onnellisen lopun. Vaan voisiko tässä lopussa olla myös uusi alku, jatkuuko yhteistyö myös tulevaisuudessa? Toivon niin todella.

Mika Roth

Bbändikuva: Leona Kujanpää




Lukukertoja: 491
Facebook
Artistihaku
Ajankohtaisissa myös