Kivesveto GoGo: Wearing a Wire LIVE

Kivesveto GoGo on niitä bändejä joista tavataan sanoa, että se kannattaisi ehdottomasti nähdä keikalla. On studiossakin toki jotain saatu aikaiseksi, mutta todellinen taika, juttu ja pointti tulee paremmin esiin livenä. Kivarit ovat kuulleet huudon ja vastaavat siihen pläjäyttämällä tusinan rapsakkaa keikkahittiä yksiin kansiin. Wearing a Wire LIVE -kasetti on taltioitu Kuudennella Linjalla ja omien hittien lisäksi kuullaan tietysti myös jotain spessua kivaa. Yy-kaa-koo-nee!

Kalansilmä

Olen edelleen tiukasti sitä mieltä, että seiskaseiskapunkkia jo pidempään veivannut bändi oli lähellä isompaa pamausta Ei kiinnosta metriäkään -EP:n kohdilla. Maaliskuun alussa vuonna 2020 ilmestyneellä neljän rallin pikkukiekolla kaikki oli kohdillaan, mutta sitten maailma vain pysähtyi ja kuuluisa momentum katosi hiljaisuuteen, jota sitten kesti hiukan pidempään.

Vuosi sitten bändi iski viimein takaisin voimalla, kun Tuomiopäivä EP tuli ja tutisutti puntteja. Seiskaseiskaahan ryhmä edelleen kiersi, mutta homma toimi ja tulosta syntyi kelpo prosentilla. Tuoreella livepaketilla ei kuulla kappaleita kummaltakaan noista viimeisimmistä tallenteista, vaan nyt soitellaan hiukan vanhempaa kamaa aina vuoden 2009 Tuplaseiskasta eteenpäin. Näin bändi nostaa hattua menneille ajoille ja onhan noita iäkkäämpiäkin vetoja mukava kuunnella uusien aikojen rullaillessa ympärillä eteenpäin.

Livepaketin vanhin ralli on samaisen vuoden 2009 Saatana kutsuu minua EP:n avausveto Äiti hei!, jolla bändi sulkee livepläjäyksensä. Bändiä vahvistaa näissä kohdin muuten Pertti Kurikan Nimipäivät -orkesterin Kari Aalto, mikä saa yleisöstä asianmukaiset lisäkipinät. Itse biisihän on napakka kolmeminuuttinen jyrä, jonka jälkeen loppuräyhät on päätetty jättää myös tallenteelle. Kaksi euroa voi olla joskus iso summa valuuttaa, etenkin kun sen kertoo riittävän isolla numerolla.

Vaan aloitetaan tarkempi luotaus keikan alusta. Samaisen Saatana kutsuu minua -EP:n korkannut Psykoosi syvenee on oiva tapa potkaista bileet kuin bileet käyntiin ja bändi on välittömästi terhakassa iskussa. Tuplaseiskan aikoinaan avannut Tajuutsä jätkä jatkaa ykkösluokan vyörytystä, jolla bändin vokaalivoima pääsee jyräämään kuulijat takaseinään. Eihän stemmoissa varsinaisesti mitään uutta luoda, mutta yhdessä vokalisti/kitaristi Samu Laine, basisti Tuomo Mannonen, rumpali Mikko Kärkkäinen ja ”uusi kundi”, eli kitaristi Perttu Anttila, saavat magiikan toimimaan. Lauluissa on rosoa ja heiluntaa, kuten soitossakin, mutta pakka pysyy kyllä riittävän hyvin hanskassa.

Yhdentoista vuoden takainen Tutti Frutti ei ehkä albumikokonaisuutena ollut mikään ikiklassikko, mutta Las Vegas on mielestäni edelleen ykkösketjun tappovetoja. Studiolevyn kohdalla ongelmaksi muodostui mielestäni se, että materiaalia yritettiin levittää liikaa, vaan siitä ei ole huolta livekiekon kohdalla. Nyt on poimittu rusinat pullista ja kuorittu kermat kakuista, kuten livetilanteissa kuuluukin tehdä. Puolessa tunnissa saadaan tarjottua näin sellaiset punk-saunat, ettei paremmasta/pahemmasta väliä.

Asioita tapahtuu karkaa melkein lapasesta, mutta reiluun minuuttiin mahdutettu siivu hyötyy toisaalta ahdetusta muodosta. Versio ei ehkä toista ihan jokaista pientä palasta, mutta livetilanne onkin toisenlainen paikka kuin studio ja juuri tämä siirtymä perustelee ensinnäkään julkaisun tarpeellisuuden. Peruskamaksi usein laskettu Kirjasto hyötyy myös tavallaan mäiskinnästä, etenkin kun bändin yhteislaulu/huuto on Kuudennen Linjan illassa kunnon kuosissa.



Miten loma toimii? kirvoittaa jopa lyhyttä keskustelunkaltaista, kun biisi esitellään taloudellisen niukoin spiikein väelle. Samusta ei mitään puhetilaisuuden vetäjää saa tekemälläkään, vaan ehkäpä tiiviimpi muoto palvelee nytkin tarkoitusta. Ja kyllähän kipaleiden lyriikat välittävät riittävästi ideoita, ei kaikkea tarvitse vieläkään alleviivata ja ympyröidä. Vuoden 2013 Mieti elämääs EP-parilta mukaan on kelpuutettu rokkaavampi ja paukkuvampi Aamuvuoro, jonka simppelin raivokas myllytys tekee edelleen gutaa. Viittaus Hurriganesiin on hilpeä, mutta kun päästään varsinaiseen myllytyskohtaan, niin onhan tämä käsittämättömän tiukkaa tikkausta.

Liven uusinta materiaalia edustaa kahdeksan vuoden takaisen Nopeempi ku Veijo EP:n Tony ja Veijo. Näistä ensinnä mainittu kuullaan tosin vasta aivan keikan loppupuristeluissa, kun yleisöltä saadaan jo kunnon aplodeerauksia. Lopussa kuullaan myös paketin ainoa coveri. Kyre & Duunarit -orkesterin Kossuu ja Sveppesii ei ehkä ole mikään ihmeellisin sävellystaiteen mestariteos, mutta kivaritetusta lanauksesta jää toisaalta mitään huomautettavaakaan. Voimaa on ja hartioista löytyy, kun bändi soittaa kovaa, vaan ei liian lujaa.

Liven tapa summata raitoja on kiitettävä, sillä jopa vuoden 2016 pahasti aikoinaan myöhästynyt Vesipäät EP huomioidaan Miten loma toimii? -raidan kautta. Itse asiassa tuo melodisempi, kaartelevampi ja isompaa soundia suosiva numero kasvaa yhdeksi liven avainkohdista, joka samalla antaa rytmiä niin keikkaan kuin julkaisuunkin. Näin seassa on puskemista ja punnertamista, mutta myös ne pari väriä antavaa sivuaskelta.

Mikä sitten on fiilis, kun ankkuri viimein kopsahtaa pohjaan, eurot on laskettu seuraavaa juomaa pohtien ja bändi poistuu lauteilta? Kivesveto GoGo on kova livebändi ja vaikka tallenteen tekninen taso ei ole hifi-luokkaa, välittyy kyllä livemagiikka mielestäni vähintäänkin riittävän tuoreena. Itse asiassa vielä paremmin näin rosoisempana runttana, jossa tikut ja kivet ovat osa kokonaisuutta. Biisivalinnoista voi aina vääntää, mutta niitäkin oleellisempaa on yhtyeen yhteensoiton napakkuus ja touhun välittömyys. Kiitos siis Kivareille.

Mika Roth