Scarecrow – ura matolaatikossa
09.11.2015
15-vuotista uraansa juhliva Scarecrow on niputtanut tuotantonsa merkittävimmät saavutukset 50 biisin mittaiseen boksiin. Se on kauhua, se on punkkia – se on tietysti kauhupunkkia!
82
Kotimainen horror-punk on kapea kaistale musiikillista kenttää ja tuon genren merkittävimpiä nimiä on kiistatta Scarecrow. Yhtyeen saavutettua puolentoista vuosikymmenen iän on tullut aika katsoa taaksepäin ja kutoa tapahtuneet samojen kansien sisään. Maggot Box on kahden levyn kokonaisuus jonka ensimmäinen levy käy enemmän läpi ryhmän julkaisuja, toisen levyn keskittyessä enemmänkin harvinaisuuksiin ja aiemmin julkaisematta jääneisiin ralleihin.
Julkaisua edeltänyt Modulok-promo esitteli jo boksin kolme uutta kappaletta, jotka ehdin ruotia läpi em. arviossa. Sinänsä nyt oli mukava tietää, että IronFistFuck (tämä on siis kappaleen nimen oikea kirjoitusmuoto) ja Black Sunday (Fallout) ovat todella ihka uusia raitoja, joista viimeksi mainittu potkii edelleen vahvimmin takalistolle. Ykköslevyn kärkeen sijoitetut uutukaiset avaavat mukavasti pelin, minkä jälkeen seuraavien 22 raidan aikana luodataan läpi ryhmän tärkeimmät julkaisut.
Vuonna 2013 ilmestynyt Flesheaters III -albumi on nostettu luonnollisesti etusijalle, samoin kuin kuuden vuoden takainen The Terror -pitkäsoitto, jonka parhaissa paloissa on kiistatonta neroutta. Riemastuttavinta allekirjoittaneelle oli kuitenkin palata aina yhdeksän vuoden takaiseen aikaan ja Deadcrown maailmaan. Kuten kollega Heimola jo tuolloin totesi: Ramones-riffit ja hevipitoinen kauhukuvasto toimivat yhdessä hämmentävän hyvin. Nostetaan esiin vielä vuoden 2002 melodinen punkhelmi Nightride on the Cemetary ja em Deadcrownkin aikoinaan päättänyt Earth Is Dead, jota parempaa loppua ensimmäiselle kiekolle olisi ollut vaikea löytää.
Boksin toiselle levylle päätyneet harvinaisuudet sun muut herkut ovatkin sitten hieman hajanaisempi joukko biisejä. Eikä tämä ole suinkaan vain negatiivinen asia, sillä siinä missä ensimmäisen levyn ratkaisut ovat hieman kaavamaisia, pääsee lintu nyt nousemaan paikoin komeaan, suorastaan yllättävän jylhään lentoon. Puheintrot ovat kauhupunkissa puhkiryövätty temppu, mutta kun Vincent Price pääsee ääneen Dr. Phibesin roolissa, en voi oikein heilutella etusormeakaan, onhan kyseessä yksi kauhuelokuvien unohdetuista suurista konnista, jonka ensimmäinen seikkailu hakee edelleen vertaistaan.
Mutta palataan takaisin asiaan ja musiikkiin.
Harvinaisuuskiekon kymmenestä ensimmäisestä raidasta kokonaista seitsemän on ennen julkaisemattomia siivuja. Tarina ei kerro miksi nämä biisit ovat jääneet aikoinaan holvin lattioille ja minkä sessioiden yhteydessä, mutta ainakin Frankenstein olisi kannattanut napata sieltä mukaan jo aikoinaan. Samoin messevästi nimetty Sex, Drugs and Killer Klowns iski silottelemattomalla suoruudellaan jättäen pysyvän muistijäljen, ja aiemmin ainoastaan vinyylibonukseksi valjastettu Apocalypse on sekin jylhän nimensä veroinen raita. Lisukkeiden lisukkeiksi heitetyt kolme demoa tuovat mukaan annoksen pärinää ja pörinää, mutta onhan Halloween Nightissa puolensa, vaikka rupisimpia soundeja saa etsiä.
Maggot Box on kattava möhkäle Scarecrown kauhupunkkia, joka on vuosien saatossa liukunut välillä lähemmäs metallia, toisinaan taas kauemmas siitä. Kokoelma esittelee lähinnä ryhmän rosoisempaa puolta, mikä tekee kokonaisen 50 biisin nauttimisen haastavaksi, ainakin noin kertaistumalta. Scarecrown saavutuksia ei tule silti kieltää, sillä bändi on, kuten alussa jo totesin, oman genrensä kotimaista kärkeä, mitä Maggot Box vain alleviivaa. Sitä seuraavaa albumia odotellessa.
Mika Roth
