The Chant – tärkeintä on tunnelataus
12.12.2015
The Chant kuuluu niihin yhtyeisiin, joiden julkaisut saavat minut aina innostumaan. Tällä kertaa tosin yllätyin lievästi kun huomasin, että tuore Parallel EP ilmestyi omakustanteena, mutta itse musiikki ei tuottanut pettymystä. Päinvastoin – EP:n kolmesta kappaleesta jokainen osoittautui mestarilliseksi palaksi tunnelmallista ja tiheäsävyistä rockia, jonka yhteydessä voi mainita myös eteerisemmän goottirockin ja pienin varauksin myös metallin. Yhtyeen musiikillinen primus motor, Jussi Hämäläinen, kuinka työskentely on sujunut ilman levy-yhtiötä? Onko kokemus ollut vapauttava vai ahdistava?
- Ei tässä hirveästi eroa ole. Mutta kyllä sitä levy-yhtiön tekemää työtä varsinkin promon osalta osaa taas arvostaa. Yllättävän moni asia unohtuu kun itse yrittää pitää kaikkia lankoja näpeissä.
Itse musiikin tekemiseen Hämäläisen mukaan tilanteella ei ole ollut minkäänlaista vaikutusta, joten ryhmän musiikillinen kehitys voi jatkua vapaana. Eikä perinteinen levytyssopimusmalli tunnu Hämäläisen mielestä The Chantin tilanteessa olevalle yhtyeelle, eikä levy-yhtiölle, mitenkään järkevältä.
Reilu yhdeksän vuotta sitten käsiini päätyi Breakdown-demo, jolla esittäytyi jo tyylinsä löytänyt nuori yhtye. Onko tuolla Breakdownin aikaisella ryhmällä ja The Chantilla vuosimallia 2015 mielestäsi enää paljoakaan tekemistä keskenään?
- Kokoonpano on kasvanut yhdellä, kun Pekka Loponen (kitara/laulu) liittyi porukkaan 2010. Ryhmä on siis periaatteessa sama. Vasta ihan viime vuosina olemme siviilielämän velvollisuuksien pakottamina muuttaneet toimintatapaamme. Treenikämpällä vietetään siis nykyään vähemmän aikaa.
Olette aiemminkin hallinneet eri elementtien herkän tasapainon, mutta nyt uskallan väittää että Parallel rikkoo kaikki aiemmat saavutukset. Kaiken kukkuraksi EP on itse tuottamanne, miten tuosta oikein selviydyitte ja ottiko prosessi pitkänkin ajan?
- Kiitos! Itse asiassa EP syntyi todella kivuttomasti, muutamassa lyhyessä sessiossa. Soundimaailma oli tarkasti etukäteen mietitty ja myös oma tietotaito on vuosien varrella kehittynyt. Toki biisit oli myös demotettu etukäteen.
Musiikkinne on mielenkiintoinen sekoitus tunnelmallisen rockin ja kevyemmän metallin eri puolia. Aivan kuten esimerkiksi Anathemaa ja Katatoniaa, teitä on vaikea verrata oikeastaan mihinkään, paitsi em. yhtyeisiin. Mikä on se idea ja ydin The Chantin musiikillisessa sielussa?
- Varmaankin tänä päivänä se ydin ja tärkein idea on suuri tunnelataus. Aiemmin pääosassa olivat monikerroksellisuus, harmoniat, surumielisyys yms. Uudella EP:llä pyrimme kuitenkin tekemään biiseistä hiukan ilmavampia, emme halunneet soittaa niitä tukkoon. Laululle jätettiin paljon tilaa.
Ja lauluilla todella on tilaa! Juuri tuo ilmavuus sai minutkin suorastaan haukkomaan henkeäni kun kuuntelin, ja edelleen kuuntelen, levyä. Näinä tylsistävien latauslinkkien aikoina oli myös ilo huomata, että EP:nne on joka suhteessa mietitty kokonaisuus aina komeita kansia ja sisäpuolta myöten. Voitteko hieman avata kansitaiteen tarinaa ja kuinka tärkeänä näette tällaisen joidenkin mielestä turhan satsauksen ns. karmeihin?
- Olemme jo muutaman julkaisun ajan työskennelleet Kalle Pyyhtisen (utudesign.net) kanssa. Aiemmin vaikutimme itse kansiin paljon mutta nykyään lähetämme biisit Kallelle ja hän tekee oman tulkintansa musiikista ja sanoista. Tunnumme olevan samalla aaltopituudella.
Kuuntelukertojen myötä jokainen kolmesta kappaleesta tuntui vain syventyvän ja saavan lisää sävyjä. Mielestäni olisikin sääli jos mitään näistä upeista biiseistä ei kuultaisi tulevalla pitkäsoitolla, mutta mikä on tilanne? Onko pitkäsoittoa luvassa ja jos niin mitä kautta ja millä aikataululla?
- Seuraavaa pitkäsoittoa pohdimme vasta kun tiedämme miten tämä EP menestyy... tai ei menesty. Vaihtoehtona on jatkaa pienempien julkaisujen tekemistä. Pitkäsoiton tekeminen kaikkine valmisteluineen vie meiltä noin 2 vuotta kun taas EP:t saa tehtyä selvästi pienemmällä vaivalla ja ajalla. Tällä hetkellä siis uutta levyä ei ole tiedossa eikä myöskään levy-yhtiötä, joka sen julkaisisi.
The Chant on seitsenhenkinen yhtye, joten voisi kuvitella että livetilanteessa tämä luo omia haasteitaan, studiosta nyt puhumattakaan. Hämäläisen mukaan kitkaa ei kuitenkaan synny, sillä kokoonpano on pysynyt samana sitten vuosituhannen vaihteen ja suuria egoja ei ole. Livetilanteessa yhtye on levyjään rockimpi jo kolmen kitaran takia, mutta muita suuria muutoksia studion ja lauteiden välillä ei ole
Yhtye heittää keväällä muutaman keikan, mutta muuten profiili pidetään matalana ja tarkoitus on valmistella uutta musiikkia. Entä jos The Chant olisi rakennus, se olisi...?
- Pyramidi: Tukeva perusta, palojen järjestystä voi vaihtaa mutta lopputulos on kuitenkin aika lailla sama.
Eipä tuota voisi paremmin kiteyttää. Toivotaan että pyramidien rakentajilla on edessään vielä monia haasteita, sillä Parallel nousi allekirjoittaneen vuosilistalla todella korkealle.
Mika Roth
Kuvat: Kalle Pyyhtinen
