Thermate - tiukkoja riffejä ja trumpettilahkeita

Kaikki lähtee liikkeelle alusta, ja tämän ryhmän alussa olivat kitaristit Mikko Väätäinen ja Juuso Honkanen, jotka perustivat Thermaten vanhan bändin raunioille. Yhtyeen ensimmäinen muoto syntyi alkuvuodesta 2012 ja syksyllä 2014 bändi saavutti nykyisen muotonsa. Jo alussa tähtäin oli asetettu stonerin katkuisen rockin suuntaan, vaikka ne aivan ensimmäiset kappaleet eroavatkin kuuleman mukaan paljon ryhmän nykyisestä musiikista. Desibeli haastatteli yhtyeen kitaristeista Honkasta.

Off to Hades on sanojenne mukaan ensimmäinen virallinen studio-EP:nne. Löytyykö historiasta siis muita äänitteitä ja jos löytyy, niin tuletteko vielä joskus palaamaan noiden kappaleiden pariin?

- Tee-se-itse-meiningillä ollaan tehty kaksi demoa sekä yksi kahden biisin single. Singlen ja viimeisimmän demon biisejä soitetaan vieläkin livenä (mm. Mazes ja She Brought Doom Upon Herself). On siellä muutamia potentiaalisia biisejä uudelleen nauhoitettavaksi tuleville julkaisuille, mutta vanhojen biisien kanssa pitää olla tarkkana miten ne istuvat bändin nykyiseen linjaan. Hyviä biisejä ovat siis, mutta tällä hetkellä on myös niin kova polte uusien biisien tekemiseen, ettei aika ja energia meinaa riittää enää vanhojen demobiisien uudelleen hiomiseen.

Musiikkinne jyrää vahvasti perinteisen heavy rockin urilla, mutta olin kuulevinani myös kaikuja 90-luvun rokkaavimmasta grungesta. Vai kuulinko aivan omiani?



- Ehkä ennemminkin 90-luvun stoner/desert rockia (Kyuss, Sleep yms.) siellä varmaan kuuluu (toivottavasti), mutta onko sillä ja grungella loppujen lopuksi niin hirveästi eroa. Yhdelle bändin jäsenistä grunge viittaukset/yleisenä genrenä on vähän punainen vaate (naurua), mutta kyllä siellä 90-luvun riffivetoiseen rockiin löytyy yhtymäkohtia.

Okei, eli treeneissä ei kannata sonnustautua flanellipaitaan… Levyllä on kaksi lyhyttä ja kaksi pidempää rallia, When Sleep Escapes Me -siivun kestäessä jopa yli kymmenen minuuttia. Kumpaan suuntaan ryhmänne on kehittymässä tulevaisuudessa, eli napakat pikaraidat vai eeppiset rouhinnat - vai jatkatteko kumpaankin suuntaan nojaamista?

- Molempi parempi, eikä biisien pituus/lyhyys ole mikään itseisarvo, mutta jotenkin ne biisit vaan meinaa taipua hitaampaan tempoon ja raskaampiin riffeihin. Stones Are Their Religion taitaa olla meidän lyhin ja nopein biisi ja kyllä siinä taisi olla enemmän synnyttämisen tuskaa kuin monessa muussa keskitempoisessa ja pidemmässä raidassa. Toki nopeita biisejä on hauska soittaa ja niitä aiotaan edelleen säveltää vastapainoksi pidemmille kappaleille, mutta yllättävän vaikeaksi niiden tekeminen on osoittautunut.



Honkanen korostaa vielä sitä, että tärkein elementti sovituspelissä on aina itse biisi, johon dynamiikkaa haetaan eri tavoin. Viisihenkinen kokoonpano onkin tässä työssä erittäin toimiva, eikä ryhmän laajennus ole näköpiirissä. Keikkalavatkin ovat sen verran pieniä, ettei sinne lauteillekaan oikein mahdu enää enempää ukkoja ongelmitta, toteaa Honkanen vielä naureskellen.

Niin, estradeista kun puhutaan, niin olette kuuleman mukaan vahva livebändi, joten mitä yleisön sopii odottaa kun saapuu keikallenne?

- Perinteisen kliseisesti tiukkaa soitantaa tottahan toki! Ei mutta hauskaa ollaan aina lähdetty pitämään ja kaikkemme antamaan keikoilla. Tärkeintä on, että energia ja soittamisen riemu välittyy myös yleisölle, ja hyvää palautetta ollaan tästä myös saatu. Tiukkoja riffejä, trumpettilahkeita ja hyvänmeiningin raskasta riffirockia on luvassa, kun meitä tulee kuuntelemaan.

Lainabiisejä ei tarvitse myöskään kuulla keikoilla, sillä Thermaten omatkin rallit ovat sen verran mittavia, että turha sinne on toisten viisuja mukaan tunkea. Mutta miltä näyttää tuleva: mikä on parasta mitä teille voisi yhtyeenä tapahtua seuraavaksi? Entä mitä seuraavaksi tulee varmasti tapahtumaan?

- Totta kai mahtavinta olisi saada levytysdiili ja isopyörä pyörimään oikein kunnolla, mutta realistisesti parasta varmaan olisi, jos saataisiin vain soittaa niin paljon keikkoja kuin itse haluttaisiin. Olisi myös äärettömän mukavaa päästä soittamaan festareille tai tekemään pieni rundi tee-se-itse-meinginillä esim. Keski-Eurooppaan. Tulevaisuudessa soitetaan jo sovitut keikat, hankitaan keikkoja lisää ja sävelletään uusia biisejä. Studioon mennään varmaan taas loppuvuodesta tai vuodenvaihteiden kieppeillä. Varmaankin tehdään vielä yksi EP ennen kokopitkää.

70-luku vai 90-luku - kumpi oli kovempaa aikaa ja miksi?

- 70-luku ehdottomasti. 70-luvun soundissa ja tuotannossa on enemmän sielua ja mojoa. Muutenkin meininki, bändit ja musa ylipäätään oli paljon kovempia ja aidompia. 90-luvussa oli toki se hyvä puoli, että oltiin jo synnytty silloin (naurua).

Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.

- Kiitoksia kaikille, jotka on käyneet meidän keikoilla ja/tai hommanneet meidän levyn (niitä saa meiltä suoraan esim. Facebookin kautta tai vaikkapa Levykauppa Äxstä). Tulkaa ihmeessä katsomaan meidän keikkoja, ja jos joku samanhenkisen bändin tyyppi lukee tämän, niin ottakaa yhteyttä ja järjestetään yhteiskeikkoja!

Haastattelu: Mika Roth
Promokuva: Tiia Mölsä, livekuva: Ulla Inkinen