Pienet

Sinkut III - Helmikuu 2020

27.02.2020


Funeralglade: I Saw The Light Funeralglade: I Saw The Light
Inverse Records

Mikään ei tunnetusti vältä muutoksen voimia, mutta nyt on pakko tunnustaa, että turkulainen Funeralglade yllätti minut tällä kertaa perusteellisesti. Viime keväänä ryhmän metalli oli näet vielä murskeista ja mustaa, kun Voices, Murder räyhäsi deathin ja äärimetallin verenhurmeisilla kedoilla.

Nyt death metaliin kyll√§styneen yhtyeen soundi on puhtaine lauluineen kaikkineen l√§hemp√§n√§ progehtavaa popmetallia, alun it√§maisten vaikutteiden tuodessa jopa mieleen itsens√§ Kingston Wallin. Melodisessa, isossa ja luonnollisesti my√∂s mit√§ tarttuvimmassa kertos√§keess√§ voi aistia modernit tuulet, joissa genrejen v√§liset raja-aidat katoavat kuin tuhka tuuleen. Funeralglade on todellakin n√§hnyt valon, ja tuo valo loistaa kohti kirkasta huomista. J√§√§n toki tietyll√§ tasolla kaipaamaan menneit√§ tekoja, mutta I Saw The Light osoittaa j√§lleen kerran sen, ett√§ hyv√§ biisi on aina hyv√§ biisi ‚Äď oli sen muoto sitten mik√§ tahansa. Tervetuloa siis kirkkaaseen tulevaisuuteen.

Mika Roth


HOX: SE8 HOX: SE8

HOX on suomalainen kahden mimmin häpeilemätön indie räppiduo, jota ei tule sotkea samannimiseen ruotsalaiseen elektroduoon. Komeat esiintymisnimet omaavat Maagikko ja Ylipapitar yhdistävät räppiä ja laulua kantaaottavissa kappaleissaan, joista näppärästi nimetty SE8 on valikoitunut debyyttisinkuksi.

Raidan perusvire on selv√§√§kin selvemmin tummuuteen kaartuva, mutta vaikka kertojilla on paha olo, ei apua osata ‚Äď tai haluta ‚Äď etsi√§ oikeista suunnista. Siisp√§ kemikaalit ja muut p√§ihteet saavat toimia sammutuspeittein√§, jotka eiv√§t kuitenkaan pysty tukahduttamaan syd√§mest√§ nousevia kitkeri√§ liekkej√§. Biisin √∂inen ja hillitty soundimaailma huokuu mustuutta, jonka kauniilta vaikuttavan kuoren alla vaanii jatkuvasti jotain vaarallista. Teksti√§ on runsaasti, mutta Maagikko ja Ylipapitar osaavat pit√§√§ soundit taloudellisen selkein√§, eik√§ sanailu kompastu miss√§√§n vaiheessa omiin tavuihinsa. N√§in v√§hill√§ aineksilla saavutetaan maksimaalinen vaikutus, joten isoa peukkua t√§lt√§ suunnalta.

Mika Roth


Inequity: Defy Inequity: Defy

Inequity on vuonna 2014 perustettu, raakaa mutta melodista kuolometallia soittava yhtye Keravalta. Muutaman vuoden mittaisen demovaiheen jälkeen bändi on sulkeutunut ihka oikeaan studioon, jossa kuolokädenjälkikin on aivan eri luokkaista aiempaan verrattuna. Tätä kirjoitettaessa toinenkin uusi sinkku on jo ehtinyt ilmestyä, joten seuraava vaihe on selvästi käynnistynyt voimalla.

Defy on reilun neljän minuutin mittainen annos tiukasti purkitettua aggressiivisuutta, ärtymystä ja ehkä hieman surumielisyyttäkin. Biisin tekstissä otetaan raskaasti kantaa ihmiskunnan yksisilmäiseen tapaan nähdä vain ne omat, lähimmät asiat, suuremman hyvän jäädessä toistuvasti syrjään. Vokalisti/kitaristi Joonatan Mäkinen ansaitseekin hatunnoston ilmaisunsa voimasta ja pinnat myös ärhäkästi ammutusta kitarasoolosta. Soolon jälkeen biisi nousee vielä seuraavalle tasolle, eikä lopun tulihelvetti edes romahda oman massansa alle, joten vaaka jää selvästi plussan puolelle.

Mika Roth


Kalevauva.fi: Annatteko lastenne leikkiä vuokratalojen lasten kanssa? Kalevauva.fi: Annatteko lastenne leikkiä vuokratalojen lasten kanssa?
Playground Music Finland

Melkoisen määrän sutinaa ja pöhinää jo aiemmilla julkaisuillaan aikaansaanut Kalevauva.fi on täällä taas. Kaksikko on osunut kansamme hermokeskuksiin toistuvasti ja etenkin viime kesän megahitti Lomalle lompsis #kiitollinensiunattuonnellinen mursi ne viimeisetkin rajat. Toisen pitkäsoittonsa julkaisun aattona duo pistää pihalle vielä sinkun, jonka nimi kertoo jo paljon oleellista, eli: Annatteko lastenne leikkiä vuokratalojen lasten kanssa?

Vastakkainasettelun aika saattaa ruusuisissa vaalipuheissa olla ohitse, mutta ennakkoluulot ja eriarvoisuus nostavat kiistatta j√§lleen kerran p√§it√§√§n, jos vain v√§h√§√§k√§√§n osaa katsoa ymp√§rilleen. Ja mik√§ olisikaan oivempi tapa alleviivata asioita, kuin tehd√§ biisist√§ taustoineen niin siirappisen ja disneym√§isen, ett√§ tyhmempikin tajuaa ‚Äď tai sitten ei. Upeat orkestraatiot, kivuliaan osuvat tekstit ja tietysti kaiken keskelt√§ l√∂ytyv√§ kalevauvapistefim√§inen melodia, joka sitoo modernin folk-pop helmen loputkin ny√∂rit rusetille. Eriarvoistumista ja elitismi√§ vastaan.

Mika Roth


Kinaret: Rajuilma Kinaret: Rajuilma
Raate Music

Kinaret on laulaja-lauluntekijä Juho Kinaretin 80- ja 90-lukuisen hardrockin muotokieltä myötäilevä sooloprojekti, jonka soundissa kuullaan menneiden päivien lisäksi myös tuoreempia tuulahduksia. Esikoislevy tämän nimikkeen alla ilmestyi vuonna 2017 ja tänä vuonna on tulossa jatkoa, kun Hahmo-albumi aikanaan julkaistaan.

‚ÄĚOlen ukkonen, olen rajuilma!‚ÄĚ todetaan biisiss√§ moneen kertaan, mutta Kinaret ei r√∂yhistele rintaansa niink√§√§n yksil√∂n√§ vaan ennemminkin ‚ÄĚpohjoisen klaanin‚ÄĚ edustajana. Rajuilma julistaakin periksiantamattomuuden, vahvuuden ja rehellisyyden oppeja, jossa oikean ja v√§√§r√§n rajat ymm√§rret√§√§n, ja niit√§ my√∂s kunnioitetaan. Biisin rakenne on ihan puhdasta retroa, mutta kun koukut ovat kohdillaan on t√§ss√§ turha l√§hte√§ pullikoimaan vastaan. Odottakaas kun kuulette kaiken tielt√§√§n jyr√§√§v√§n kertos√§keen, niin ymm√§rr√§tte mit√§ oikein tarkoitan. Pinnat viel√§ kulmikkaasta ja samaan aikaan sujuvalinjaisesta kitarasoolosta, joka kruunaa biisin ja luo vetoon rosoa.

Mika Roth


Kuun Pimeä Puoli: Hittibiisi Kuun Pimeä Puoli: Hittibiisi

Viime vuonna perustettu Kuun Pimeä Puoli päivitti suomirockin punkimpaa ja altsumpaa päätä lupaavasti debyyttialbumillaan, joka ehti ilmestyä viime vuoden lopulla. Jo tuolloin huomio kiinnittyi osuvasti nimettyyn Hittibiisiin, josta on viisaasti veistetty nyt seuraava sinkku.

No, onko se nyt sitten sellainen iso ja kaiken tieltään kaatava hittibiisi?

Olisi mukavaa sanoa, että nyt tippuu ja lujaa, mutta ehkei tässä vielä puolta universumia valloiteta, etenkin kun kielivalinnaksi on osunut ensimmäinen kotimainen. Lyriikoissa ruoditaan pienen bändin eloa, jossa haaveillaan läpimurrosta ja ehkä hiukan irvaillaankin niille. Kertosäe on 24 karaatin kultaa, mutta kipaleen kaikki liitoskohdat eivät taida kestää loputtomiin. Kasassa on mielestäni kuitenkin pikkuhitti, joka saattaa hyvinkin nostaa bändin jo divaritasolle. Ja ehkä jo seuraavalle levylle tulee se biisi, joka avaa Emma-gaalan ovet ja isoimpien festareiden bäkkärit. Ehkä.

Mika Roth


Late Night Screening: Radium Luminis Late Night Screening: Radium Luminis
V.R. Label Finland

Late Night Screening on turkulainen instrumentaaliyhtye, joka silppuaa proge- ja post-rockin partikkeleita rohkeasti samaan astiaan, yleisfiiliksen huokuessa positiivisia väreitä. Nelimiehisen bändin historia ulottuu aina vuosikymmenen taakse peruskoulupäiviin saakka ja ymmärtääkseni Radium Luminis on kvartetin ensimmäinen virallinen julkaisu.

Biisejä on tehty kautta aikain mitä erilaisimmista aiheista, mutta enpä muista aiemmin kohdanneeni kipaletta, joka kertoo valonsäteen matkasta halki aurinkokuntamme. Ensinhän fotoni on jumissa auringon eri kerroksissa hyvinkin pitkän ajan, minkä jälkeen säteen matka keskipisteestä aurinkokuntamme kaukaisimmille planeetoille kestää vielä useamman tunnin. Tai voihan säde olla peräisin joltain toiseltakin tähdeltä, jolloin mittakaavat kolmiloikkaavat kaukaisuuteeen. Radium Luminis kiteyttää tuon huiman matkan reiluun neljään minuuttiin, kitaran ja syntikoiden luodessa kirjaimellisesti taivaallisia harmonioita. Popahtavaa rockia ja nostattavaa fiilistelyä, jossa avaruudelliset mitat osataan esittää viihdyttävin keinoin.

Mika Roth


Liinu: Luurankoja Liinu: Luurankoja

Liinu on helsinkiläinen laulaja-lauluntekijä, joka luo kohtalokasta, suurisoundista ja silti ihmisenkokoista pop-musiikkia. Luurankoja on Liinun toinen sinkku, jota edeltänyt Lumous esitteli jo artistin kyvyn yhdistää elokuvallisia elementtejä popin, modernin iskelmän ja laulelman rakenteisiin. Luurankoja jatkaa tätä uuden ajan tarinankerrontaa, rikkoen kaavoja, aikalinjoja sekä toden ja kuvitelman ohuita väliseiniä.

Luurankoja on soundikentältään niin syvä, että tekisi mieli todeta jotain nokkelaa James Bond -tunnuskappaleista, mutta toisaalta Liinu osaa pitäytyä riittävän kaukana klisheiköistä. Kaikesta draamastaan huolimatta tämä pieni pop-kappale on elävä, kasvava ja mitoiltaan ymmärrettävän kokoinen pienoisteos, jonka tekstin voi nähdä useammastakin kulmasta. Keskeinen kysymys kuuluukin: kuinka voimme voittaa omat luurankomme kaapeissa ja kehittyä sitä kautta ehyemmiksi olennoiksi. Raskasta ja merkittävää materiaalia, joka silti nostattaa eikä suinkaan paina mieltä apeaksi.

Mika Roth


Maria Hänninen & Jake’s Blues Band (feat. Ken Hensley & Hannu Leidén): Frozen Maria Hänninen & Jake’s Blues Band (feat. Ken Hensley & Hannu Leidén): Frozen
Turenki Records

Monen monituisessa blues, rock ja bluesrock -projektissa mukana ollut Maria Hänninen on pistänyt uudella sinkullaan melkoisen keitoksen tulille. Hännisen taustalla soittava Jake’s Blues Band on trio paikallaan, mutta duettoa laulamaan on napattu Havana Blackista parhaiten tunnettu Hannu Leidén. Todellinen jymypaukku on kuitenkin kosketinsoittaja Hensleyn mukana olo ja onpa Uriah Heepin voimahahmo myös kirjoittanut kipaleen lyriikat yhdessä Hännisen kanssa.

Entä onko lopputulos lähelläkään osiensa ja tekijöidensä päätähuimaavaa summaa? Voin käsi sydämellä todeta, että ainakin riittävän lähelle tässä päästään. Frozen jäätää ja polttaa samaan aikaan, blues rockin ja perinteisen melodisen heavy rockin sulautuessa toisiinsa, kuten silloin 70-luvun kultaisina päivinä konsanaan. Hänninen ja Leidén tulkitsevat lyriikoita sydänverellään ja Hensleyn Hammondit nyt saavat kenen tahansa puntit lepattamaan, jos ranteesta löytyy vain minkäänlaista sykettä. Sydänsuruistahan tämäkin siivu kertoo, mutta mistä muualta sitä bluesia kumpuisi samaan tapaan?

Mika Roth


Nicumo: Time Won’t Heal Nicumo: Time Won’t Heal
Inverse Records

Kokkolalainen Nicumo pohjusti tulevaa kolmatta albumiaan jo vuosi sitten, kun Who You Are -sinkku ilmestyi. Jo tuolloin kävi selväksi, että Nicumon otteisiin on hiipinyt mukaan uudenlaista energisyyttä ja voimaa, ilman että bändille tunnusomaista tunnelmallisuutta olisi kuitenkaan karsittu. Odotukset Inertia-albumia kohtaan ovat kasvamaan päin ja uusin sinkku vain lisää kuumetta.

Time Won’t Heal rakentuu sydäntä kaivertavan melodian ympärille, surumielisyyden ja voiman löytäessä toisistaan vastakappaleet. Vokalisti Hannu Karppinen pitää ilmaisunsa pääosin vähäeleisenä, jolloin nyanssit erottuvat vain entistäkin selvemmin. Hiljaista mutta pysäyttämätöntä voimaa kumpuavat myös rytmiryhmä ja kitarat, joiden yhdessä luoma taikuus saa biisin syttymään täyteen loistoonsa etenkin jälkimmäisellä puoliskolla. Ylvästä, suorastaan majesteetillista ja silti samaan aikaan rehellisen nöyrää ja korutonta.

Mika Roth


Pekka Murto: Tyttö pieni Pekka Murto: Tyttö pieni

Mikä on suurempaa ja ainutlaatuisempaa kuin vanhemman rakkaus lastaan kohtaan? Me olemme kykeneviä rakastamaan monin tavoin, mutta lastemme kohdalla kaiken alla on vielä jotain muuta. Sitä voi kutsua huoleksi, uskoksi ja ohjaukseksi, eikä sen määrää pysty mittaamaan. Tai näin ainakin itse asian koen.

T√§m√§n samaan aikaan maailman yksinkertaisimman ja monimutkaisimman asian √§√§rell√§ Pekka Murto on luonut karunkauniin kappaleen, joka on oikeastaan l√§hemp√§n√§ kansanlaulua ja laulelmaa kuin nykyist√§ pop-musiikkia. Akustinen kitara ja laulu seisovat kirkkaissa parrasvaloissa, eik√§ siin√§ paljon muuta sitten olekaan. Eik√§ mit√§√§n sen kummempia lisukkeita toisaalta kaivatakaan, sill√§ voima piilee pintaan nostetussa kitarassa ja suorassa laulussa, jossa vanhemman rakkaus lastaan kohtaan on paljas ja kiistaton. √Ą√§rimmilleen karsittu tyyli tuo tavallaan mieleen tinkim√§tt√∂mimm√§n Ville Leinosen, mutta t√§ss√§ on my√∂s jotain muuta, joka saa biisin tekstin osumaan kohteeseensa.

Mika Roth


Planeetta 9: Julma ja loputon Planeetta 9: Julma ja loputon
Taulamaa Records

Planeetta 9 julisti loppuvuodesta Rakkauden ateismia komeasti rullanneella sinkullaan. Säröinen ja ultratumma rock ovat myös nyt ainesosina, kun Julma ja loputon kuvailee kuulijoille faustisen sopimuksen kynnyksellä olevaa henkilöä.

Periaatteessa suht normaalina rockballadina käynnistyvä Julma ja loputon saa neljässä minuutissa yhä mystisempiä ja okkultistisimpia piirteitä, kunnes tämän ja seuraavan maailman välisiä rajoja on jo miltei mahdotonta tunnistaa. Entä kuinka sitten käy, kun vanhan vihtahousun kanssa ryhdytään tekemään kauppoja? No, hintahan on vain sielun kokoinen, joten mitäpäs moisesta kun vastapalvelukseksi tarjotaan kaikkeuden herruutta. Sotketaanko tässä mikro- ja makrokosmoksia, onko kyseessä vain nippu metaforia tai kenties houreinen uni? Ken tietää, mutta itse biisi on ensiluokkainen ja se riittää tällä erää.

Mika Roth


Pohjantähti: PA Pohjantähti: PA

Pohjantähti on tamperelainen räppäri, joka ottaa sulavasoundisella lähiöräpillään kantaa lähiöelämään ja sen lieveilmiöihin, kuten velkaantumiseen ja syrjäytymiseen. PA ei siis kerro mistään äänentoistolaitteistoiden ihanuuksista vaan perinteistä persaukisuudesta. PA on samalla ymmärtääkseni artistin debyyttisinkku, joten perusasioista lähdetään liikkeelle.

Kappaleen merkittävin elementti on hiljalleen nouseva ja laskeva soundimaailma, jossa toisinaan kaikki äänet tuntuvat tulevan oven tai seinän lävitse. Tämä äärimmäisen hidas huojunta suorastaan ärsytti aluksi, mutta kun Pohjantähti viskoo inhorealistisia rivejään biittien päälle kasvaa soundikasasta jotain huomattavasti osiaan mittavampaa. Koukuttava on myös bassolinja, jota huomaa hyräilevänsä vielä hyvän aikaa kipaleen loppumisen jälkeen, eli sangen lupaavalle vaikuttaa tämä pelinavaus. Hyväksyvä nyökkäys myös kolmen minuutin mitasta, minkä ansiosta veto ei missään vaiheessa lopu vieteristä.

Mika Roth


Rohkeat kuvat: Bussi nro 4 Rohkeat kuvat: Bussi nro 4
Soit Se Silti

Voin puhtain sydämin sanoa ilahtuneeni suuresti, kun Rohkeat kuvat -bändi löysi itselleen kodin Soit Se Silti -yhtiön suojista. Oulusta Helsinkiin emigroituneet indie poprokkarit osuivat viime vuonna jo pariin otteeseen ns. naulan kantaan, ja etenkin Mitä mä siinä voitan -sinkku on juuttunut omalle soittolistalleni.

Myös Bussi nro 4 haikailee menneiden päivien ja historian pölyn alle hautautuneen rakkauden perään. Tätä taustaa vasten mennyt näyttäytyy tietysti huomattavasti parempana aikana, kun oman ihastuksen viereen saattoi istua ja kuunnella Sony Walkmanin toista nappikuuloketta. Eikä se edes haittaa, jos kaikki musiikki pitääkin nauttia monona ja diskanttipuurona. Kaihoa ja kaipuuta soivat kitarat murisevat ysäristi ja kertosäkeen melodiakoukku on aivan puhdasta brittipoprockin kuninkuutta, mutta minkäs teet kun kaava toimii. Juuri oikeaan kohtaan sijoitettu väliosa nostaa kuuluisan draaman kaaren kuulijan ylle kuin sateenkaaren, eivätkä taustalaulutkaan voisi osua enempää kohdilleen.

Mika Roth


Shark Varnish: Pakanallinen spektaakkeli Shark Varnish: Pakanallinen spektaakkeli

Ambientin makuisen elektroprogerockinkin saralla on olemassa joitain ns. normaalista poikkeavia orkestereita, mink√§ lis√§ksi on t√§ysin omissa sis√§avaruuksissaan seikkailevia ryhmi√§, joiden kiertoradoilla saattaa tuurilla p√§√§st√§ ‚Äď tai sitten ei. Tamperelainen Shark Varnish venytti jo shamanistisia piilolihaksiaan taannoisella Kyt√∂-sinkullaan ja poimunopeus se vain kasvaa uudella raidalla.

Pakanallinen spektaakkeli ei ole l√§hesk√§√§n niin mystillinen ja okkulttinen tapaus, kuin mit√§ otsake saattaisi ehdottaa. V√§it√§n n√§in, vaikka viimeinen reilu kaksi minuuttia kuljetaankin t√§htiportin l√§pi sangen venytetyin sekunnein, Planck ajan virralla. Kaksikon ambient-elektro ei kuitenkaan pala pohjaan edes mittavimman temppelin uhrikattilassa ja vaikka tekstin puolella veitsi osuukin karitsan kurkun sijasta kiveen, v√§ltt√§√§ duo onneksi huumorimusiikin stigman ‚Äď ainakin t√§ll√§ er√§√§. Kuten todettua: ei mit√§√§n tavallista konehuonetta, ei edes semikummaa scifi-outoilua, vaan suoraa sy√∂ksy√§ kohti mielipuolisuuden ultramassiivista mustaa aukkoa. Siit√§ joko pit√§√§ tai ei, min√§ pid√§n edelleen.

Mika Roth


Supreme Virtue: Down Supreme Virtue: Down

Supreme Virtue on kaamoksen kourissa syntynyt rovaniemeläis-oululainen orkesteri, joka rokkaa ja räyhää tumman indie rockin sekä grungen hengessä. Vuonna 2013 perustettu bändi valmistautuu hiljalleen debyyttialbuminsa julkaisuun ja Down edustaa kuulemma kiekon synkempää laitaa. Iskuvoimaa kiistatta riittää, mutta ei tässä sentään vielä mihinkään Alice in Chains -sfääreihin sukelleta, vaan ennemminkin bändin möyrintä on sukua mm. Melvinsin ja L7:n tekemisille.

Neljässä ja puolessa minuutissa rock siis räiskyy vinhasti alamäkeen ja vokalistin sanoja sylkevä tyyli antaa musiikille rutkasti luonnetta. Säkeistöt toimivat ja kertosäkeessä on tuhtia koukkua kainalossa, mutta eri palasten liittäminen toisiinsa ei tunnu sujuvan aivan optimaalisella tavalla. Alku on kuitenkin vahvaa ja johdatus ensimmäiseen myllytyskohtaan antaa viitteitä siitä, että sovituskynäkin pysyy tärisemättä kädessä, kunhan vain biisien mitat pysyisivät kurissa. Lupaavaa mutta aavistuksen raakilemaista vielä tässä vaiheessa, tai ainakin tällä raidalla.

Mika Roth


The Dogshit Boys (feat. Kalevi Helvetti): Flashrock Massacre The Dogshit Boys (feat. Kalevi Helvetti): Flashrock Massacre

Miehen ikään ennättänyt The Dogshit Boys on jyräyttämässä pitkäsoittoa markkinoille kevään korvalla ja tulevaa pohjustettiin jo viime vuoden lopulla Aivoradio-sinkulla. Toisella sinkkulohkaisulla flashrokkarit ovat saaneet vahvistuksekseen eräänkin herran nimeltään Pertti Kurikka, jonka taiteilijanimi on siis tässä yhteydessä taas Kalevi Helvetti.

Ja kyllähän tämä jyrisee ja tärisee kuin toisen maailmansodan aikaisen pommikoneen moottori olisi päätynyt korvan viereen. La55e hoitaa laulun/huudon ja Herra Helvetti tarinoi väliin helvetin kauhuista, vitsausten kaltaisista näyistä ja kaiken maailman luurankomiehistä. Konsepti ei ole tavallisimmasta päästä, mutta korkeaoktaanisen rocksiivun rakenteet ottavat lisärasitukset vastaan kunnioitettavan moitteetta. Vielä kun alkuun on lisäilty blacksabbathmaista kirkon kelloa, ukkosenjyrinää ja muuta ’uhkaavaa’ soundimaailmaa, niin johan on salamarokit kasassa.

Mika Roth


Tiisu: On se kyllä vaikeeta Tiisu: On se kyllä vaikeeta
LEFT

Suomirock on parhaimmillaan ja omimmillaan silloin, kun siinä on jokin vino tai outo kulma. Ja jos joku ns. uusista yhtyeistä moiseen kykenee, niin Tiisu nyt ainakin. Vajaan viiden vuoden takainen debyyttialbumi Elämän koulu on laskettavissa moderniksi klassikoksi ja uusia sinkkujakin on taas pulppuamassa lupaavalla tahdilla. En tiedä johtavatko nämä uudet biisit seuraavaan albumiin, mutta helppo Tiisusta on nauttia sinkkuformaatissakin.

On se kyllä vaikeeta -kappaleen teksti rakentuu siihen kivuliaaseen huomioon, että vaikka kuinka yrität olla hyvä, kierrättävä ja luontoa sekä itseäsi säästävä ihminen, niin aina vaan asiat menee jotenkin väärin. Ironiasta ja sarkasmistahan ilma on taas sakeana, mutta voin tunnustaa pohtineeni toisinaan näitä samoja probleemia. Ei saa käyttää muovipussia, ei biopussia, paperikassit rasittavat luontoa ja kangaskaan ei hajoa lopulta oikein millään… Itse sävellys on jälleen yksi terhakka rock-siivu Tiisun repertuaarissa, mutta kun pääriffi ja laulumelodia tekevät yhteistyötään ei voi kuin nostaa jalat pöydälle ja nauttia (vakka se onkin väärin).

Mika Roth


Uniklubi: Siipirikko Uniklubi: Siipirikko
Playground Music Finland

Siipirikon linnun käyttö metaforana pop-kappaleessa on jo niin muinainen ja lukemattomia kertoja käytetty klishe, että se voi jopa toimia. Ihan oikeasti. Uniklubi on valmistautumassa seuraavan albuminsa julkaisuun, jolta lohkaistiin jo viime vuonna Huojuva silta sekä Bailaten koko elämä -sinkut.

Rakkauden liekistöt lienevät vaikuttaneen myös tämän kappaleen syntyhistorian taustalla, siinä määrin puhdasta ja pidäkkeetöntä tunnetta raidalta löytyy. Onpa bändiä täydentänyt studiossa jopa aito jousiryhmä, joten viulut, alttoviulu ja sello ovat tällä erää ihka oikeita soittimia, mistä nostan hattua tekijöille. Eikä mahtiballadin muodon saanut Siipirikko ole muutenkaan muotopuoli teos, vaikka pakahduttavat tunteet käyvätkin viimeisen minuutin aikana melkoisilla kierroksilla. Biisi tasapainoilee viimeisillä rajoilla, mutta kaiken massan alla sykkii puhtain ydin, mikä pelastaa lopulta kaiken.

Mika Roth




Lukukertoja: 931
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs