Pienet

Sinkut - Toukokuu 2020

07.05.2020


Eteläranta: Mielenvika Eteläranta: Mielenvika

Melko tarkkaan vuosi sitten Yö-sinkkunsa tiimoilta Desibeli.netin sivuilla esillä ollut helsinkiläinen Eteläranta on kasvanut aikojen kuluessa duosta seitsenhenkiseksi yhtyeeksi, jonka ilmaisukirjon laveus on ihailtavan kattava. Uuden sinkun juuret ulottuvat viiden vuoden päähän, mutta vasta nyt palaset loksahtivat kohdilleen niin, että oli aika ikuistaa tuttu kipale viimein muillekin kuulijoille.

Mielenvika saattaa sanana kuulostaa uhkaavalta ja negatiiviselta, mutta Etel√§ranta ei ole mink√§√§n synk√§n parantola-rockin pauloissa. Mielenvika on leppoisan l√§mp√∂ist√§ poprockia, jossa pieni folkin helkynt√§ antaa viestille sopivasti syvyytt√§. Ja se viesti: kuinka paljon ainakin minua p√§nnii se, kuinka muistan aivan turhia asioita ja henkil√∂it√§ vuosien takaa, kun muistaa pit√§isi ‚Äď ja kannattaisi ‚Äď ihan muita asioita. Kertoja ei pysty h√§tist√§m√§√§n mielest√§√§n taustapeiliin j√§√§neen henkil√∂n varjoa, mutta aina on toivoa: josko vaikka jonain p√§iv√§n√§ moista heppua ei en√§√§ muistaisikaan. Lennonia ei ole turhaan mainittu saatesanoissa.

Mika Roth


Frozen Factory: Hammer Frozen Factory: Hammer

Perinteistä ja vanhakantaista heavya raskaaseen rokkiin on yhdistelty jo vuosikymmenten ajan, mutta tämä ei hidasta Frozen Factoryn lekan iskuja. Sinkun kansikuvassahan poseeraa kaikkien aikojen lekamestari, eli itsensä ukkosenjumala Thor, ruotsalaisen Mårten Eskil Wingen maalauksesta napattuna. Tästä voi jo päätellä, että rima on asetettu korkealle.

Hammer naputtaa vain hieman päälle kolmen minuutin ajan vasten alasinta, mutta minkäänlainen hätäily ja hosuminen eivät vesitä Frozen Factoryn pajan paukutusta. Biisin ytimen muodostaa kertosäkeen kullanarvoinen melodiakulku, jossa 70-luvun raskas ja teräksinen rock onnistutaan yhdistämään vaivatta jälki-grungen modernimpiin metalliseoksiin. Eikä tämä liitto ole mitenkään väkinäisen kuuloinen, vokalistin vetäessä osuutensa asianmukaisella otteella ja mukaansa tempaavalla fiiliksellä. Rytmipuolella nykivää menoa osataan myös hyödyntää taiten, sujuvan melodisuuden ja takovamman junttauksen vuorotellessa. Retroa menoa herkullisen modernilla tavalla.

Mika Roth


Huojuva Lato: Sydänmaantie Huojuva Lato: Sydänmaantie
Bluelight Records

Maailma muuttuu kiihtyvällä tahdilla ja genret vaihtuvat aina vain nopeammin, mutta pohjoiskarjalainen kantri se on ja pysyy. Ainakin jos asian tila on Huojuva Lato -orkesterista kiinni. Uuden kodin Bluelight Recordsin huomista löytänyt bändi avaa 20-luvun pittoreskin maalailevissa fiiliksissä, kaihon kohotessa sydänmailla keväisen usvan lailla.

Sydänmaa viittaa tietysti amerikkalaisen rockin heartland-termiin, jota käytetään etenkin edesmenneen Tom Pettyn ja tarpeettoman niukasti menestystä niittäneen John Mellencampin musiikin yhteydessä hanakasti. Suonna Kononen johtaa siis joukkojaan halki aavojen sielunmaisemien ja kuulijan edessä aukenevat sydänmaat ovat leppoisia, rentoja, kiireettömiä ja lohduttaviakin. Sinkku ennakoi seuraavaa pitkäsoittoa ja mikäli mukana on parikin tämän vetoista numeroa, niin taas on kesä pelastettu jo näin alkumetreillä. Kantrissa tärkeintä on tunne, ja sitä tässä raidassa riittää yllin kyllin, joten ei muuta kuin omaa Sydänmaantietä kulkemaan.

Mika Roth


Ikirouta: Vanki Ikirouta: Vanki

Ikirouta on kajaanilaisen SoulHealer-bändin Teemu Kuosmasen ja Jori Kärjen perustama orkesteri, joka soittaa melodista ja perinteistä metallia, esityskielen ollessa ennakkoluulottomasti suomen. Selkeimmin ihannoitu aikakausi taitaa olla 80-luku, enkä sulkisi pois edes sitä iänikuista iskelmä-ulottuvuutta, sen verran vahvoilla suomalaisugrilaisilla laduilla tässä sivakoidaan.

Eikä siinä mitään pahaa ole, sillä lopputulemana on syntynyt kerrassaan tarttuva, melodinen ja puhuttelevakin viisu. Biisiä rustatessa ei taatusti ollut vielä tiedossa nykyinen maailmantilanne, mutta jäyhän suomalaisen jullikan sielumaisemaa osataan kuvata osuvasti. Periksi ei anneta ja eteenpäin pusketaan, totuuden korvaamattomuus muistaen. Tiedän että tämä vaikuttaa näin luettuna rahdun falskilta, mutta kun kipaleeseen luotetaan kuin peruskallioon, kohoaa Ikirouta vastustamattomasti kohti pintaa. Väliosan huudatuskohta on mahdollisesti askel liian pitkälle, tai sitten se viimeinen niitti valmiiseen tankkiin. Tiedä häntä.

Mika Roth


Kaukorakkaus: Kun palaat mua etsimään Kaukorakkaus: Kun palaat mua etsimään

Kaukorakkaus, eli Rene, Tomi ja Annika, julkaisivat viime vuonna pari toisistaan melko radikaalisti eronnutta pop-sinkkua. Elektroninen pop kun sai toisella kierroksella pintaansa rosoisen rock-silauksen, josta ei ollut edes mahdottoman pitkä matka punkin räyhähengen luokse.

Trion viimeisin sinkku sijoittuu jonnekin noiden kahden maailman väliin, mutta samalla Kaukorakkaus hivuttautuu jälleen hieman uusienkin laitumien puolelle. Kun palaat mua etsimään on äkäinen tarina eron alkumyrskyistä, tai niin ainakin itse tulkitsin tämän Arabian lautasia päin seinää lennättävän tarinan. Muutamiin voimasanoihinkin nojaavat naisvokaalit ovat ärtyneet, rytmipuolen naksutus, pörinä ja kolina luovat myös enemmän rikkonaista linjastoa kuin sileää pintaa. Sirpaleet ovat levinneet jonkin verran, mutta biisi kasvaa voimansa hajanaisuudestaan uuttavaksi napakaksi ralliksi.

Mika Roth


Olento Orchestral: DJ Olento Orchestral: DJ
Kaukaisu Music

DJ:n hommat ovat n√§in√§ p√§ivin√§ v√§hiss√§, kun yli 9 hengen bileet ovat olleet jo jonkin aikaa verboten. Paineitahan siit√§ syntyy ja niist√§ omalla tavallaan kertonee my√∂s Olento Orchestralin uusi sinkku. Tai ainakin siin√§ kotoinen tiskijukkamme p√§√§tyy lopulta paahtamaan tanssilattialla ja laulamaan yht√§ alati toistuvaa lausetta: ‚ÄĚDance like a motherfucker, dance!‚ÄĚ

Paineet ovat siis pannussa korkealla, mutta Olento Orchestralin biisi pohjaa j√§lleen kohti huoneen kulmia viett√§v√§√§n poljentoon. Hiljaa k√§ynnistyv√§ kappale poimii soittimia mukaan matkatessaan tiell√§, jossa popin, folkin ja vinksahtaneen tanssimusiikin siimeksiss√§ liikkuu normaalista poikkeavia olentoja. Onko t√§m√§ haaveuni vai painajainen, ja mik√§ pohjimmiltaan on tuo kaikkien p√§√§tepisteen√§ toimiva tanssilattia? Enemm√§n kysymyksi√§ kuin vastauksia, mutta ainakin shamanistinen fiilis yhdistyy Madonnaa palvovan tanssikansan liikkeisiin ‚Äď mik√§ on jo melkoinen saavutus useammallakin tasolla. Toivottavasti luvattu julkaisutauko j√§√§ lyhyeksi ja tulevaksi luvattu pitk√§soitto saataisiin jo t√§m√§n vuoden puolella ihasteltavaksi.

Mika Roth


Ongelma: Kanelityttö Ongelma: Kanelityttö
Stupido Records

Kuopiolainen melodista punketirollia soittava Ongelma on ollut jo pariin otteeseen esillä Desibeli.netin sivuilla keikkojensa ansiosta, mutta Kanelityttö on ryhmän ensimmäinen biisi/julkaisu joka on päätynyt toimituksen ihmeteltäväksi. Kipale enteilee aivan näinä päivinä julkaistavaa Todellisuus iskee -debyyttialbumia, jolle on onneksi löydetty kunnon julkaisijakin.

Kanelityttö viittaa nimellään Cinnamon Girliin, mutta mitään sen kummempaa yhteyttä Neil Youngin vanhaan hittiin ei sitten ymmärtääkseni olekaan. Kertoja haluaisi kovasti olla tyttönsä kanssa, mutta lemmen mutkat eivät ole kääntyneet (taaskaan) suosiollisiksi, eikä Kanelityttö ole enää nähtävästi lainkaan maisemassa. Kaihossa kieritelty kanelipulla maistuu kuitenkin riittävän makealle ja päämelodia on herttaisen tarttuva. Pinnat myös värikkäistä taustalauluista ja sopivan rämisevästä soundimaisemasta, jossa turhaa hinkkausta ymmärretään viisaasti väistellä.

Mika Roth


Pale Varjele: Takas Pale Varjele: Takas

Joidenkin mielestä tärkeintä musiikissa on rentous ja rauha. Uskoisin että Pale Varjele kuuluu tuohon joukkoon, mikäli Takas-sinkusta on mitään päätteleminen. Nähtävästi jostain Oulun suunnilta kotoisin oleva ja siellä operoiva herra antaa soundien virrata äärimmäisen letkeällä otteella, räpinkin tipahdellessa vesipisaroiden tavoin maalaukselliselta taivaalta.

Takas kappaleessa haaveillaan ‚Äď mik√§li ymm√§rsin tekstin oikein ‚Äď takaisin v√§rikk√§√§mpiin ja tapahtumiltaan rikkaampiin aikoihin, jotka ylitt√§isiv√§t nykyisen arjen harmauden. Kuka meit√§ vie ja mihin suuntaan, ent√§ miksi? N√§it√§ pohtiessa kelpaa nauttia kun trog‚Äôlow, Kanadan Toronton biittimestari, luo pohjia tekstille. Takas on pienist√§ terist√§√§n huolimatta pehme√§ ja tyytyv√§inen, mutta v√§ltt√§√§ kaikenlaisen √§itel√§n makeuden, sill√§ l√§mpimien koskettimien, haaveilevan saksofonin ja siloisten soundien alta voi aistia my√∂s j√§nnitteit√§. Saattaa olla vaikeaa joskus sanoa, mist√§ l√∂yt√§√§ uudelleen kipin√§ ja tuli el√§m√§√§n, mutta ehk√§ t√§rkeint√§ onkin vain her√§t√§ etsim√§√§n sit√§.

Mika Roth


RiESA: Moukanmoukari RiESA: Moukanmoukari

Vuosi 2019 kulki punkahtavaa rockmetallia takovalta RiESA-orkesterilta loistavasti. Vahva sinkkuketju starttasi Pahasta-raidalla, piti sisällään myös Hullut hurtat -vedon ja huipentui Paholaisen musiikkia EP-levyyn, jonka jälkeen tipuset kiersivät allekirjoittaneen latvustoa. Uusi vuosi ja vuosikymmen polkaistaan käyntiin uudella ketjulla, jonka avauslenkkinä toimii Moukanmoukari-sinkku. Biisi on ensimmäinen näyte syksyllä ilmestyvältä Olipa kerran Sikakylä -konseptialbumilta, eli tähtäintä on heivattu tässä välissä vain entistäkin ylemmäs.

Mik√§ sitten on otsikon Moukanmoukari? T√§m√§ on er√§√§nlainen aikuisten satumainen tarina, jossa on vaikea sanoa mik√§ on lopulta mik√§kin, mutta virkavallan l√§sn√§olo on ainakin selvi√∂. Sovituspuolella ryhm√§ tekee onnistuneesti beatlesit, eli kipale saa yll√§tt√§v√§n valssik√§√§nteen, mutta muodon rosoisuus ei k√§rsi tuossakaan vaiheessa piiruakaan. Ilke√§n deathmainen kitarasoolo ja √ľberahdistuneet vokaalit vastaavat loppusilauksesta, jonka j√§lkeen olo on l√§hinn√§ heng√§stynyt. Ja t√§m√§ oli vasta ensimm√§inen isku.

Mika Roth


Ronja Mariela: Posliinii Ronja Mariela: Posliinii
Playground Music Finland

Ensivaikutelman merkitystä ei tule koskaan aliarvioida. Kun kuulin ensi kertaa Ronja Marielan Posliinii-sinkun olin jo myyty, sillä tässä biisissä on sitä kuuluisaa munaa enemmän kuin tusinassa kilpasiskossa yhteensä. Mariealalta on jo aiemmin ilmestynyt yksi menestystä niittänyt sinkku, joten kyse ei ole vain onnekkaasta sattumasta. Tarina ei kerro mitä lähitulevaisuus tuo tullessaan, mutta ainakin materiaalia on kuuleman mukaan syntymässä lisää.

Mutta palataan itse asiaan. Posliinii jymisee ja murisee matalilla pop-taajuksilla, mutta antaa silti vokaaleille riittämiin tilaa. Laulu viekin biisiä eteenpäin ja viesti on mitä selvin: rakasta toki, mutta älä tukahduta. Eli ei yritetä peittää toista pumpuliin, vaan otetaan ne elon kolhut yhdessä vastaan, tiukasti sylissä suojelu kun kääntyy helposti toisen kultaisessa häkissä pitämiseen. Biisi rakentuu noin kahteen koukkuun, mutta enempää ei tällä erää tarvita maaliin saakka pääsemiseen. Hattua ilmaan myös prikulleen kohdilleen ruuvatuista soundeista.

Mika Roth


S.I.G: Aurinkoon S.I.G: Aurinkoon
Plastic Passion / Norsu Oy

SIGin tarina päättyi yhdeltä osin vuonna 2009, kun legendaariseksi laskettavan pop-bändin alkuperäinen vokalisti Matti Inkinen menehtyi, mutta orkesteri ei koskaan varsinaisesti lopettanut matkaansa. Nimi vaihtui hienotunteisesti muotoon S.I.G ja vokalistina on toiminut alkuun satunnaisesti ja sittemmin pysyvämmin Korroosion Jarmo Hauhtonen. Aurinkoon-sinkku rakentuu osittain vanhasta biisihahmotelmasta, jolla SIGin oli tarkoitus osallistui Euroviisukarsintoihin, mutta siinähän sitten kävi niin kuin kävi.

On sitten nimi missä muodossa tahansa, niin pop-helmien luominen onnistuu bändiltä edelleen. Viiden vanhan SIG-veteraanin ja Hauhtosen yhteistyö tuntuu myös toimivan kaikilla sylintereillä, enkä keksi tästä pienestä aarteesta ainuttakaan moittimisen aihetta tai heikkoa kulmaa. Kepeää, iskelmämäistä ja aurinkoista menoa on helppo ihastella, eivätkä naiivit sanatkaan ole haitaksi sen enempää kuin aiemminkaan. Annetaan kesän tulla ja suunnataan kohti aurinkoa, se on loistava suunnitelma.

Mika Roth


Saatanan kojootti: Tolokummies Saatanan kojootti: Tolokummies

On olemassa bändien nimiä, joista väkisinkin kumpuaa mieleen melkoinen kuvakirjo, kuten esimerkiksi tämä. Jyväskyläläinen punk-yhtye Saatanan kojootti paiskoo siivotonta rockia maisemaan ilman sen kummempia hienouksia, tuoreen sinkun ollessa ainakin kolmas virallinen julkaisu. Takavuosina ryhmältä on ilmestynyt jopa seitsemän biisin mittainen EP, joten johan se olikin jo aika noteerata vihtahousun ulvoja.

En suoraan sanottuna täysin hahmota, että kuka tai mikä tämä Tolokummies on, mutta luultavasti kyseessä on reaktio niin koronaan kuin yleisesti ottaen äärimmäisesti omia etujaan ajavien valittajien rasittavuuteen. Niin tai näin, biisi on nopeasti ohi kuin Suomen kesä ja alle kolmessa minuutissa melodinen punkrock pörrää kuin kiukkuisin ampiaispesä. Nopeus kääntyy jopa ryhmää itseään vastaan, sillä ainakin omasta mielestäni läheskään kaikkea potentiaalia ei osata hyödyntää. Liika kiirus, enemmän tolkkua pojat.

Mika Roth


Sampo Salmela: Ikävä sua Sampo Salmela: Ikävä sua
Raate Music

Sanotaan että kaipuuta on yhtä montaa lajia kuin ikäävääkin, eli periaatteessa kyseessä on ääretön määrä, jossa on vielä loputon eri sävyjen kirjo. Oululainen laulaja-lauluntekijä Sampo Salmela pisti tanssikengät jalkaan viime syksynä, kun Kunnes aurinko sammuu -sinkku viskasi peliin jopa saksofonin, mutta se oli silloin.

Ajat muuttuvat ja Ikävä sua -sinkku onkin puhdasverinen pop-balladi, joka kasvaa johdonmukaisesti ja puhkeaa kukkaan kuten kuuluukin. Sinfoniseksi äityvän väliosan suureet puhaltimet ja rytmipuolen nightwishmainen palikoiden pinoaminen yllättävät, mutta kakku ei onneksi lässähdä oman painonsa alle. Teksti kertoo eron aiheuttamasta kaipuusta, jonka syitä ei lähdetä sen kummemmin setvimään. Toinen on vain poissa, mutta kipu ei kuitenkaan murra taakse jäänyttä vaan siitä voi kenties jopa oppia jotain ja käyttää voimavarana. Alkuun ihmettelin miksi biisin kaikkea potentiaalia ei hyödynnetä, kunnes oivalsin pienen pidättelyn olevan sen jujun.

Mika Roth


Somehow Jo: The Grey Somehow Jo: The Grey

Raskaan rockin kiemuroita karttamaton Somehow Jo julkaisi viime vuoden loppupuolella mukavasti takamukselle potkivan Tusk-pitkäsoiton, joka aavistuksenomaisesta epätasaisuudestaan huolimatta oli loppupeleissä kelpo paketti rokettirollia. Nyt on koittanut uuden syklin aika ja sinkkubiisi The Grey on otsakkeestaan huolimatta kaikkea muuta kuin tasaisen harmaa kokemus.

Hieman alle neljässä minuutissa ehditään tekemään runsaasti ja tempo pidetään vikkelänä, vaikka väliosassa happea hiukan vetäistäänkin. Vahvasti nykivään rytmiinsä ja takovaan soittoonsa nojaava The Grey progehtaa sopivasti juuristaan, osaa nostaa hametta popin edessä ja rokkaa kuitenkin sen verran suorasti, että sen syvemmät koukerot jätetään muille. Etenkin kitarasoundin rapeus ja vokalistin kyky sylkeä sanat suustaan pikavauhtia ansaitsevat maininnan. Jäin tosin kaipaamaan hieman selkeämpiä rajoja osien väliin, tai yhtä isompaa yllätystä, etenkin kun ensimmäinen puolitoista minuuttia kulkee niinkin jouhevasti.

Mika Roth


Sonja Inari: Sä loistat valoo Sonja Inari: Sä loistat valoo

Sonja Inari on helsinkiläinen indie/alt-pop artisti, joka julkaisi pari sinkkua 10-luvun viimeisinä vuosina. En tunne aiempaa materiaalia, mutta ainakin Sä loistat valoo -sinkku on tummasävyistä ja äärimmilleen virtaviivaistettua musiikkia, jossa soundien elektronisuus ja vokaalien peittelemätön orgaanisuus luovat helposti mielikuvia niin norjalaisen Auroran kuin Islannin Björkinkin suuntiin.

Sä loistat valoo on pohjoismaisista sukulaisuuksistaan huolimatta myös selvästi suomalainen moderni pop-kappale, jossa ytimen musta hohde samaan aikaan vetää puoleensa ja varoittaa syövereistään. Biisi kertoo ymmärtäneeksi kertojalle läheisestä ihmisestä, jolla on vaikeuksia pitää elonsa raiteillaan ja joka saattaa kadota jopa viikoiksi. Ehkä mystisyys on osa vetovoimaa, sillä kertoja ymmärtää kaiketi katsovansa toisen arvaamattomassa käytöksessä myös omaa peilikuvaansa. Parin heijasteen kautta nyt ainakin. Vetävä ja mieltä askarruttava biisi, joka nostattaa kutkuttavasti lisää kysymyksiä, joten toivotaan suunnitteilla olevan EP:n valmistuvan jo lähiaikoina.

Mika Roth


Tara: Narttu Tara: Narttu
Raate Music

Suomenkielinen rock tarvitsee aina uusia lipunkantajia, ja vantaalainen Tara saattaa hyvinkin kasvaa monien perinteisempää suuntaa arvostavien uudeksi tiennäyttäjäksi. En ole aiemmin törmännyt ryhmään, mutta kolmen vuoden aikana on ilmestynyt ainakin kolme sinkkua sekä yksi EP, jotka saavat nyt jatkokseen uuden sinkkuvedon.

Narttu yhdist√§√§ 80-luvun Popedan r√∂yhkeyden ja saman aikakauden Tarotin kirpsakan heavy rockin nopean laukan suhteellisen onnistuneesti. Biisille kertyy mittaa kolme ja puoli minuuttia, plus risat, mutta sekuntiakaan tuosta ei tarvitse karsia pois. √Ą√§nimaisema vaikuttaa alkuun jopa tarpeettomankin tukkoiselta, mutta kitarat ja Tuulan v√§kev√§ laulu asettuvat ajan my√∂t√§ kohdilleen, tosin mehukasta p√§√§melodiaa olisin l√§htenyt hy√∂dynt√§m√§√§n huomattavasti rohkeammin. Napakka kitarasoolo kuullaan jo kahden minuutin kohdilla, mutta biisin pointtihan l√∂ytyykin narttumaisista sanoista.

Mika Roth


Teemu Ylinikka & The Hillevi-Street Band: The Song Teemu Ylinikka & The Hillevi-Street Band: The Song

Lyhyt ja ytimekäs nimi voi toisinaan olla eduksi, mutta kyllä Teemu Ylinikka & The Hillevi-Street Band jää mieleen niin poikkeuksellisella otsikollaan kuin muhevalla musiikillaankin. Alkuvuodesta ilmestyneellä We Found Love -sinkulla Ylinikka yhtyeineen pisti pystyyn rockin juhlasalipirskeet, joissa vain taivas oli kattona springsteenmaiseen tyyliin.

Amerikan meno on my√∂s nyt v√§kev√§sti l√§sn√§ ja saksofonisoolo tipahtaa kuin The Bossin parhailla raidoilla konsanaan. Pianolla ja laululla k√§ynnistyv√§ kipale kertoo rakkauden ihmeest√§ ja on omistettu sille syd√§men rakkaimmalle k√§pyselle ‚Äď jos tulkitsin herran irkuhtavaa englantia oikein. Reilussa nelj√§ss√§ minuutissa kasvatetaan hitaasti kakkua, jossa moni√§√§niset taustalaulut, herk√§sti soitetut b√§ndisoittimet ja lopulta jopa s√§hk√∂kitara ovat merkitt√§viss√§ asemissa. Teemaa kehitet√§√§n onnistuneesti, rintaa pist√§√§ kaihon tikari ja torvet t√∂r√§htelev√§t uhkeasti, joten eih√§n t√§st√§ voi olla hullaantumatta. Se on vain silkka laulu, mutta mink√§lainen laulu se lopulta onkaan. Rauhaa ja rakkautta.

Mika Roth


Time Primer: The Manipulators Time Primer: The Manipulators

Progressiivista ja melodista metallia suosiva Time Primer antoi viime vuoden alkupuolella kelpo myrskyvaroituksen, kun ryhmän esikois-EP Obstinate ilmestyi. Jo tuolloin yhtye osoitti, että genren opit ja ohjenuorat eivät sitä sido, ja sama kehitys jatkuu myös uusimmalla sinkkujulkaisulla.

The Manipulators heittää heti kättelyssä pöytään suurimman valttikorttinsa, komean ryhmälaulumelodian kaikuessa avarassa tilassa. Tästä siirrytään kitkattomasti nopeaan virtaan, jossa kipakat vokaalit ja ilmavalla tavalla moderni äänimaisema pitävät korvat kiireisinä. Todellinen yllätys koetaan kuitenkin väliosan rauhaisassa suvannossa, joka istuu maisemaan kuin taiottu, kitaran sooloillessa kuulaana uuden tilan keskiössä. Palaset ja ratkaisut ovat tietysti tuttuja lukemattomista muista yhteyksistä, mutta juuri näin ja juuri näissä suhteissa kaikki tuntuu olevan taas kohdillaan. Manipulointi on niin kovin helppoa, kun kaikki tarvittava on vain hallussa ja tietää mitä haluaa.

Mika Roth


The Zones: In Two Minds The Zones: In Two Minds

Amerikan rockin murikoita hiukan normaalia kovemmilla kulmilla pyörittelevä The Zones oli viimeksi esillä reilu kaksi vuotta sitten, kun kvartetin Delusional EP oli arvioitavana. Tuolloin ryhmän ilmaisu ei vielä varsinaisesti hämmästyttänyt ainutlaatuisuudellaan, oikeimman muodon hakiessa yhä itseään.

Kaksi vuotta myöhemmin paketti vaikuttaa olevan jo tiiviimmin kasassa. In Two Minds on neliminuuttinen rock-pläjäys, joka myllää 70-luvun raskaamman rockin vesiä mutta on selvimmin kotonaan 90-luvun jälkigrungen kurakoissa. Avainsana on soundi, jossa multaisen orgaaninen raskaus ja paksu melodisuus kohtaavat jykevän riffittelyn. Tässä ilotulituksessa vokaalit jäävät jo tarpeettomankin lähelle pinkan pohjaa, eikä kertosäkeessä hyödynnetä mielestäni riittävästi melodian tarjoamia mahdollisuuksia. Lyhyt väliosa antaa kuitenkin ryhtiä ja muotoa, jonka jälkeen kuultava kitarasoolo onkin sitten jo täyttä asiaa. Edelleen hiukan ristiriitaista, mutta lupaavaa.

Mika Roth




Lukukertoja: 1467
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs