Vuoden viimeiset kasetit

Fernet Underground: FUG ON! Singlet 20 & Sunnuntailive
Kynsinauhat

Fernet Underground vastasi yhdest� kev��n jym�k�mmist� yll�tyksist�, kun b�ndin debyyttisinkku T��ll� & sun huuhteli 60-luvun garaget alas modernimmalla powerpopilla. Nyt vuoden kaikki nelj� sinkkua on pistetty samoihin kansiin ja kylkeen tarjotaan niin ik��n vajaan 12 minuutin mittainen liveannos.

A-puolen sinkkuparaatin saa k�ynnist�� em. esikoinen, jonka per��n kuullaan rockimpi Realistinen, Kyyninen, Ateistinen. Popin tarttuvuus vaihtuu nyt meluisampaan raastoon, joka ei vaikuta olevan se omin suunta. Onneksi Painajainen ei ole nimens� veroinen kokemus, noin negatiivisessa mieless� siis, sill� nopeampaa kaistaa kiihdytt�v� s�r�poprokkailu puree kuin vanha Sonic Youth - eli tappajahain voimalla. Radio Suomi toi tietysti hien otsalle, mutta t�m�h�n on yht� kirkas helmi kuin esikoinen, eik� b�ndi edes kulje omien latujensa poikki.

B-puolen lives�rssel�inti onkin sitten haastavampi p�hkin� purtavaksi. Toistaiseksi julkaisemattomia biisej� on kaksi, joiden lis�ksi k�sittelyyn otetaan The Dictatorsin Master Race Rock. Omat numerot eiv�t juuri puntteja py�rit�, vaikka El�imet voisi jotenkin p��laelleen k��nnettyn� kyll� toimia. Sovitus ja sisukset eiv�t vain tunnu pelaavan viel� samaa peli�. New Yorkin punkkarilegendojen biisist� on sen sijaan saatu kaivettua ulos r�v�kk� m��r� garage-taikaa.

FUG on viett�nyt melkoisen vuoden ja t�m� h�mment�v� kasetti vain korostaa kaiken j�risytt�vyytt�. Mit� ensi vuosi tuokaan tullessaan? Toivottavasti paljon ja rapa jatkaa roiskumistaan my�s sunnuntaisin.

Mika Roth

---

Hertta: Huomenna min� ja sin�
Guggenrec�rds

Hertta nimen takaa l�ytyy helsinkil�inen laulaja-lauluntekij� Hertta Murtom�ki. Yhdeks�n laulun mittainen Huomenna min� ja sin� -kasetti on itse asiassa pitk�soiton mittainen ja sen syd�n muodostuu Hertan hiljaa lausumista runoista, joiden rinnalla kuullaan joitain kauniisti ja vaimeasti soitettuja soittimia. Kunnon tee-se-itse artistin tavoin Hertta on soittanut kaiken kuultavan itse, mink� lis�ksi h�n on nauhoittanut ja miksannut tuotoksen.

Mets�inen folk ja utuinen pop lienev�t ne selvimm�t tienviitat, joilla Hertan uneliaat ��nimaailmat voinee l�yt��. ��ness� ovat l�hinn� somasti soitettu kitara, toisinaan enemm�n rytmillist� ryhti� tarjoavat koskettimet/synat, sek� huilu. Biisit tasapainoilevat kuitenkin niin l�hell� hiljaisuuden rajoja, ett� kasetin antiin saa todella keskitty� tarkoin ja ajalla, jotta salaisuudet ryhtyv�t verkalleen paljastumaan. Runous on tietysti runoutta, mutta uskon jokaisen korvien tiet�v�n mist� ne pit�v�t.

Vaimeus ja suoranainen hiljaisuus eiv�t kuitenkaan toimi aina. Ehk� n�m� kappaleet on vain pit�nyt ikuistaa juuri t�llaisella lo-fi folkpop tyylill�, kuka tiet��. Silti kun s�hk�iset soittimet p��sev�t hetkitt�in paremmin esiin, j��n kaipaamaan ilmaisuun viel� entist�kin enemm�n ryhti�. S�vellyksiss� on mielest�ni piilossa biisej�, jotka voisivat oikeasti loikata aivan uusille tasoille selke�mm�ll� tuotannolla ja ripauksella lis�voimaa. H�mment�v��, kiehtovaa ja outoa.

Mika Roth

---

Rillip��: Fragile

Rillip�� tekee sen taas. Toukokuussa h�mm�stelin kitaristin kahden biisin sinkkua, jonka musiikillinen annos oli puristettu kolmeen ja puoleen minuuttiin. Nyt I�m Losing It ja On the Thin Ice ovat saaneet seurakseen kymmenen muuta raitaa, joista pisin on per�ti kahden minuutin ja kuuden sekunnin mittainen.

Kaikki biisit ovat Rillip��n kirjoittamia ja soittamia, ��nitykset ja miksaukset ovat my�s hoituneet omin voimin. Ainoa poikkeus DIY-rintamassa on Time For Us -kappale, jolla tekstin on kirjoittanut Rillip��n kanssa Hanna ja vokaaleissa kuullaan Juuliaa. Kuinka ollakaan, pient� v�ri� palettiin tuova biisi vaikuttaa jo parin kierroksen j�lkeen yhdest� parhaimmista. Mukavasti kylkeen potkivista punk-pop-rock -ralleista on mainittava mhy�s pirtsakka Gotta Know All, mink� lis�ksi em. I�m Losing It hy�tyy ymp�rist�ns� h�lyisyydest� ja meluisuudesta.

Per��nkuulutan yh� selke�mp�� soundimaailmaa ja toteutusta, koska osa biiseist� tahtoo edelleen tallautua s�r�n ja kitarasoran sekaan. Pidemm�ss� juoksussa isommat annoskoot n�ytt�v�t kuitenkin toimivan, jos nyt rosoisuuden sekaan voisi heitt�� edes yhden tai kaksi iisimp�� numeroa. Sapluuna on kielt�m�tt� iskev�, mutta ei sit� nyt jokaiseen raitaan tarvitsisi sovittaa, eih�n?

Mika Roth

---

Vitun Ninjat: Miekat, pommit ja heittot�hdet

Maan mainio rockryhm� Vitun Ninjat on vilahtanut Desibeli.netin sivuilla jo kolmeen kertaan ennen t�t�. Kaikki alkoi jo muinoin vuonna 2019, kun Mestari takoo pyrki nitomaan suomalaisen melankoliarockin ja kansainv�lisen r�ntt�t�ntt� bluesrockin toisiinsa. Taitettu kukka pisti Gene Simmons -saappaat jalkaan, h�mment�en vain entisest��n. Kes�ll� olikin jo sitten aika kokea upeasti nimetty Viimeinen Vitun Ninja 2, joka sivalsi varoittamatta popahtavammalla ter�ll�.

Nyt on sitten kokopitk� saatu kasaan ja kaikki em. sinkut ovat mukana t�ll� per��nantamattomalla C-kasetilla. Mittaa koko rynn�k�lle kertyy sopivasti p��lle puoli tuntia ja sinkkujahan on osattu lohkaista viel� pari lis��kin, joten jokainen miekka ja heittot�hti on ter�ss� � vai onko? Omaan n�pp�ryyteens� kompasteleva PVSFKN haiskahtaa hiukan pommilta, eik� �l� vittuile Vitun Ninjalle taida l�p�ist� viimeist� haastetta rockmetallin saralla, mutta Jumalten tuuli onkin sitten mestarillinen liike mystisemm�n rockin suuntaan. Samoin em. VVN2 on edelleen upeaa kuultavaa, eik� muissakaan sinkuissa ole valittamista

Koska laatusanat lent�v�t luotien tavoin, saattaa kokonaisuus t�rkki� toisia kivuliaasti kylkiin. Hieman yksinpuolinen l�hestymiskulma rockin ja metallin suunnalta on my�s mahdollista k��nt�� heikkoudeksi, mutta summa summarum: Vitun Ninjat on ainakin totaalisesti oma juttunsa. Ja se on aina jotain.

Mika Roth