Martti Servo & Napander: Martin Joulutervehdys, 1998
23.12.2021
Suomalaisen musiikkikentän rikastuttaja, Martti Servo & Napander sai alkunsa vuonna 1997. Ensimmäisinä vuosina rakkauden presidentti ja sydänten amiraali julkaisi hurjalla vauhdilla musiikkia. Niinpä jo jouluksi 1998 saatiin ihailtavaksi myös Martin Joulutervehdys.
Texicalli Records
Martti Servo & Napander ampaisi suomalaisen musiikkitaivaan kiintotähdeksi välittömästi, kun Jälkijunassa – 13 suurinta ilmestyi vuonna 1997. Debyyttialbumi sai sittemmin juhlajulkaisunsa, kun kaksi täyttä vuosikymmentä tuli mittariin. Niinpä esikoisen juustoisen herkullisesta soundilautasesta voi nauttia vaikka C-kasetilta näinä päivinä.
Martin Joulutervehdys on vain kolmen biisin mittainen pikkuvälipala, jonka kokonaiskesto ei ole edes kahdeksaa minuuttia. Silti näissä kolmessa raidassa riittää sulateltavaa vähintäänkin saman verran, kuin vajaan kahdeksan kilon kinkussa. Samalla ne tarjoavat kolme erilaista kulmaa, näkemystä ja versiota joulusta, aivan kuin itämaiden kolme viisasta tietäjää silloin aikoinaan.
Ykkösraidaksi sijoitettu Joulun saldo on kiistatta pikkukiekon hittpotentiaalisin veto – siis Martti Servon omilla mittareilla ja värkeillä mitattuna. Servon ylitulkinta vokaalien saralla hakee edelleen vertaistaan ja kun taustalla kuultava kööri huhuilee vielä sinne päin ja hiljaisemmin, niin tästä joko pitää tai ei. Venyvät ”lapset leikkeineen” ja ”nyt lahjat avataan / hei hulinaa” rivit ovat melkoisia testereitä, samoin kuin juustoa tihkuvat koskettimet, mutta tästähän soundissa on kyse. Iskelmän, popin, halpis-lattarin ja erittäin epäsuomalaisen positiivisuuden liitto on järjettömyydessään niin erilainen, että kyllähän tämä toimii.
Toisena kuultava Joulu mielessäin onkin sitten kimurantimpi tapaus. Hiljaisempi ja hartaampi siivu karahtaa vokaaliensa puolesta karille jo niin monta kertaa ensimmäisen puolen minuutin aikana, että nyt tarvitaan vain sokeaa uskoa ja kykyä kääntää loungeisuus arvostetuksi ominaisuudeksi. Gospelmaiset koskettimet, samettisesti soiva saksofoni ja hipihiljaa helkkyvät koskettimet, tai mitkä lienee tiu’ut, luovat kiistatta hiljaisen hetken.
Martti Servo & Napander on aina osannut taituroida nimenomaan soundien ja sovitusten kanssa, mistä kakkosraita on upea taidonnäyte. Tässähän ollaan jossain Las Vegasin drive-in kirkossa ja pinkistä väristä ei ole ainakaan pulaa, kun puhutaan joulun hengestä. Ja samaan aikaan koskettimien matot voisivat olla peräisin jostain 60-luvun halvasta sci-fi leffasta, eikä kumpikaan mielikuva kärsi toisesta.
Jos tekstejä lähtee ruotimaan, niin joulun klisheiden seasta voi löytää jotain muutakin. Kyse ei kaiketi ole siitä, mitä sanotaan, vaan mitä kukin haluaa biisistä löytää. Hyasintin tuoksu saa toisen pään särkemään migreenin viiltäessä otsan halki, kun toinen voi vaikka nukahtaa moiseen katkuun.
Kolmas raita Das ist Sauna pistääkin sitten kaiken ihraisemmaksi viipalepinoksi. Saksaksi laulettu humppa kuulostaa tönkön lausumisen ansiosta/syystä vielä normaaliakin karmeammalta/mahtavammalta. Sauna on tietysti kuumaa kamaa teutonien keskuudessa, joten siivun voinee ymmärtää sillanrakentamisena saksankielisen Keski-Euroopan ostokykyiseen suuntaan. Biisihän on käännös esikoislevyn Sauna-raidasta, jonka käännöksen oikeellisuudesta allekirjoittaneella ei ole hajuakaan – kai se jotenkin sinne päin menee.
Mikä on siis Joulutervehdyksen saldo? Onko sauna riittävän kuuma, vai jäikö jokin painamaan mieltä? Itse huomaan palaavani tämänkin joulumakupalan pariin jokaisen vuoden lähestyessä loppuaan, joten kyseessä on selvästi pieni suomalainen klassikko ja osanen karttuvaa kansallista perintöämme.
Mika Roth
