Isao Tomita: Pictures at an Exhibition, 1975
28.07.2003
Viinaanmenevä venäläissäveltäjä Modest Mussorgsky (1839-1881) sävelsi 1874 nerokkaan, pieniä tuokiokuvia sisältävän teossarjan “Näyttelykuvia”, joka kuvaa pianomusiikin keinoin Mussorgskyn ystävän Victor Hartmannin taidenäyttelyn tauluja ja niiden katsojan siirtymistä taululta toiselle. Kuuluisimpia osia ovat Promenade (Kävely), Gnomus (Rujo kääpiö) ja Ballet of the Chicks in their Shells (Kuoriutumattomien kananpoikien baletti). Teossarja on myös maailmanhistorian kuolemattomimpia pöytälaatikkosävellyksiä: se julkaistiin vasta kuusi vuotta säveltäjän kuoleman jälkeen.
Sinfoniaorkesteria instrumenttinaan suvereenisti käyttänyt Maurice Ravel (1875-1937) teki 1922 Näyttelykuvista orkesterisovituksen, ja vaikka sekin on toki komiaa kuultavaa, on cd-soittimessani soinut ylivoimaisesti useimmiten tämä japanilaisen syntikkanero Tomitan (1932 -) versio, joka on ylistyslaulu perfektionismille, positiiviselle soundinviilaukselle, hienoille sointiväreille ja luovuudelle. Tällä levyllä vanha ja uusi lyövät kättä saumattomasti. Kerta toisensa jälkeen nämä äänikuvat herättävät minussa uinuvan sisäisen Commodore 64-pelimusiikkeja palvovan pikkupojan, joka huutaa heti, että “Siistejä ääniä!”: niitä nimittäin riittää.
Mussorgskyn teos ei ole helppo, mutta ehdottoman palkitseva. Joidenkin mielestä tämä levy saattaa hieman mahalaskeutua loppua kohden, sillä tehokkaimmat ja kehutuimmat osat löytyvät levyn alkupuoliskolta. Onneksi viimeinen osa Great Kate of Kiev päästää venäläis-japanilaisen mahtipontisuuden korkeimpaan potenssiinsa, ja teos saa arvoisensa kliimaksin.
Kun puhutaan elektroni/konemusiikin kehityksestä ja vatsaavääntävien kellopeliappelsiini-avaruussaundien erilaisista soveltamiskeinoista, niin Wendy Carlosin ohella on aina mainittava myös Isao Tomita. Mikäli haluaa tutustua tähän mielikuvitusta stimuloivaan, äärimmäiseen kiehtovaan musiikkialamaailmaan, kannattaa mielestäni aloittaa hankkimalla yksi carlos ja yksi tomita, ja vasta sen jälkeen kraftwerkit ja kumppanit.
Impressionismi on huono isäntä, mutta aivan loistava renki!
Janne Kuusinen
