Alex Melton – Southern Charm
03.02.2023
Alex Melton on yhdysvaltalainen muusikkoja ja tuottaja, jolle popahtava punk ja amerikkalainen country ovat yhtä helppoja sekä rakkaita musiikillisia kenttiä. Niinpä onkin tavallaan luontevaa, että hän tekee popahtavista punkbiiseistä aitoja countrysiivuja ja päinvastoin.
Pure Noise Records
Melton on jo aiemmin urallaan erikoistunut tekemään punk ja hardcore biiseistä versioita, jotka luetaan ison veden tuolla puolen hieman vaikeasti rajattavan alternative country -genren alle. Eli periaatteessa tässä on samaa kuin kotoisten Eläkeläisten touhussa, mitä nyt lyriikat jätetään käsittelyssä ennalleen. Luonnollisesti hyvä biisi on aina hyvä biisi, mutta kun tuttuja palikoita pyöräytellään vallan uusiin asentoihin, syntyy samalla helposti humoristisia yhteensattumia. Ja täsmälleen tuohon hauskan miehen maineesta nauttiva Melton mitä ilmeisimmin tähtääkin.
Rakkaus popahtavaa punkkia kohtaan juontaa juurensa Meltonin lapsuuteen, jolloin mm. Blink-182 ja The Starting Line tekivät punkahtavasta rockista kaikkien omaisuutta. Kuinka ollakaan juuri tuo valtavirtaa lähemmin myötäilevä punkrockin tyyli vallitsee myös Southern Charmin A-puoliskolla, jolla kuullaan kuusi poppunkautettua versiota countryhiteistä.
Kauneus on aina kuulijan korvissa, mutta toimiihan Beer Never Broke My Heart komeasti, ehkä jopa komeammin kuin (countrytähdeksi) nuoren Luke Combsin näkemyksenä. Napakkaa terävyyttä ladataan myös erittäin nopeaksi punkrockcountryrokettirolliksi muutetussa Friends in Low Places -siivussa. Yllätyin itsekin matkan lyhyyttä kahden genren välillä, vaikka Garth Brooks ei isoksi tekemäänsä biisiä luultavasti näin koskaan kuullutkaan.
Muuten countryhelmiä kohdellaan suhteellisen nätisti ja Sam Huntin muutaman vuoden takainen megacountryhitti Body Like a Back Road soundaa enemminkin new wave -harjoitelmalta kuin miltään punkahtavalta rokkailulta. Kun otetaan vielä huomioon biisin aikoinaan herättämät ristiriitaiset tunnot tekstinsä puolesta, olisi lopputulema voinut – ja saanut – olla jotain päräyttävämpääkin.
B-puoliskolle on sijoitettu myös kuusi raitaa, ja kaava käännetään nyt täysin päinvastaiseksi. Eli hardcoren, punkin ja poppunkin parista tuttuja siivuja kiskotaan nyt country & western -otteella maisemaan. State Champs ehti jo pyöräyttää Secrets-hittinsä aikoinaan akustisena versiona Around the World and Back -pitkäsoiton erikoisversiolla, joten Melton ei tuo kuvaan oikeastaan mitään uutta. Vedetään vain toisten tekemä versio pienillä muutoksilla ja kutsutaan sitä omaksi.
Onneksi vastaavaa laiskuutta ei tule vastaan muualla ja esimerkiksi Can’t Swim -yhtyeen vimmaisesta Stranger-rykäisystä on kehkeytynyt rauhallinen tunnelmapala, jonka kestosta on onnistuttu leikkaamaan vielä lähemmäs minuutti pois. Oikeastaan musiikin kääntö tuottaakin tähän suuntaan vavahduttavampia muutoksia, sillä countryksi vedettyjen sävellysten ja etenkin niiden alkuperäisten sovitusten maailmat ovat useimmiten valovuosien päässä Southern Charmille päätyneistä näkemyksistä.
Järisyttävin muodonmuutos lienee osunut murinaa ja jyrinää uhkuvalle The Amity Afflictionin Soak Me In Bleach. Sanat ovat samat, säveletkin kulkevat tutuilla urilla, mutta muodon totaalinen muutos tekee lyriikoiden painotuksista tyystin erilaisia. Ja kun muuntuminen on näin totaalista, on vaikea nähdä kenenkään loukkaantuvan Meltonin puuhista.
Kummallakin puolella aitaa ruoho on siis vehreää ja kukoistavaa. Melton tutustuttaa asukeita ennakkoluulottomasti toisilleen ja samalla ikkuna aukeaa muillakin tasoilla kumpaankin suuntaan. Ei ole oikeaa eikä väärää, on vain monenlaisia näkemyksiä ja versioita. Samalla monet musiikin suurkuluttajat saattavat innoittua kokeilemaan asioita rohkeamminkin, joten nostetaan Meltonille stetsonia/pipoa oikein korkealle.
Mika Roth
