Sharyn Hope – itsestään syntyvää taidepoppia
01.03.2023
Englanninkielistä taidepoppia luova Sharyn Hope on kotimainen artisti, joka kirjoitti ensimmäiset laulunsa jo yläasteikäisenä. Lukion aikana hän ryhtyi esittämään musiikkiaan soolona ja noina aikoina artistinimi Sharyn Hope tavallaan syntyi. Kuten monet muutkin, Hope ryhtyi julkaisemaan musiikkiaan verkon puolella ja nyt takana on jo kaksi omalla nimellä julkaistua EP-levyä. Näistä uudempi, eli I Made It, arvioitiin taannoin Desibeli.netissä ja sen hiljaisen voiman innoittamana syntyi pieni haastatteluhetki Hopen kanssa.
Olet siis ollut jo useamman vuoden ajan sooloartisti, mutta oletko missään vaiheessa kuulunut mihinkään yhtyeisiin tai kokoonpanoihin?
- Kokoonpanoja on ollut tähän mennessä yksittäisissä projekteissa, mm. yksittäisillä keikoilla. Ensimmäinen EP sovitettiin ja äänitettiin bändin kanssa, jossa oli Keski-Pohjanmaan konservatorion opiskelijakavereitani. Opiskelin siellä musiikintekijäksi. Mitään vakiokokoonpanoja ei ole, enkä kuulu mihinkään sellaisiin.
I Made It -EP tuotettiin tiiviissä yhteistyössä Eemeli Uotilan kanssa, ja hedelmällinen yhteistyö jatkuu todennäköisesti myös tulevaisuudessa. Kyseinen kiekko on Hopen toinen EP, ja debyytti-EP Bluff Myself ilmestyi siis keväällä 2020, eli näin jälkikäteen ajateltuna huonoimpaan mahdolliseen aikaan. Pandemia jyräsi tuolloin monia levyjä jalkoihinsa, mutta Hopean mukaan esikoisen markkinointikin jätti aikoinaan toivomisen varaa.
Mutta palataan takaisin nykyhetkeen. Vajaa kolme vuotta myöhemmin olet nyt julkaissut I Made It EP:n. Missä määrin se reagoi kuluneisiin vuosiin? Nimibiisistä voi ainakin päätellä, että olet oivaltanut jotain elämän arvokkuudesta, joten onko tämä 'korona-levysi'?
- I Made It on kahdessa mielessä 'korona-levy'. Ensinnäkin olen kirjoittanut kaikki kappaleet pahimpina koronavuosina (keväästä -20 kevääseen -21). Toiseksi uskon, että etäopiskelut antoivat tilaa luovuudelle ja edesauttoivat näiden kappaleiden syntymistä ja hakeutumista tähän muotoon.
Tuo on helppo uskoa, sillä hyvin monet muutkin aina megatähdistä pienjulkaisuartisteihin ovat todenneet pandemian tuoneen tavallaan oman vapautensa. Hope haluaa kuitenkin korostaa, että EP:n lyriikat ja teemat eivät ole reagointia korona-aikaan.
Koska muoto on näinkin karsittu ja rajattu, astuvat sovitukset merkittävään asemaan ja niissä ylität mielestäni toistuvasti kaikki rimat. Periaatteessa mieleen nousee toisinaan Kate Bush, sekä uudemman ajan ennakkoluulottomat tekijät mm. Islannin suunnilta. Keitä itse koet esikuviksesi tai mahdollisiksi vaikuttimiksesi?
- Artisteja, joiden musiikista olen inspiroitunut eri aikoina ovat mm. Billie Eilish, Birdy, AURORA ja Vesala. Billie Eilishia arvostan biisintekijänä: erityisesti sanoittajana, ja lisäksi kappaleiden tuotannot ovat monesti mielestäni todella hyviä. Birdyä kuuntelin paljon lukiossa, ja rakastuin hänen pianopainotteisiin sovituksiinsa ja kappaleiden herkkyyteen. AURORAssa näen myös tietynlaista herkkyyttä ja hyvänlaista omaleimaisuutta, ja ehkä samaistun hänen mielenmaisemaansa. Myös hänen esteettinen maailmansa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa on inspiroiva. Vesalan kappaleista tykkään etenkin elektronisesti sovitetuista, synkemmistä aiheista kertovista kappaleista.
Ihastuin nimibiisin lisäksi etenkin ovelalla pysätyskoukulla varustettuun What's the Fuss? -kappaleeseen. Miten kappaleet päätyivät näihin muotoihinsa ja kuinka pitkään hait juuri oikeita painotuksia sekä muotoja?
- What's the Fuss? syntyi ikään kuin tyhjästä. Kirjoitin keväällä -21 joitain kappaleita niin, etten käyttänyt soittimia ollenkaan. En muista syntyikö sanat aina edellä vai syntyikö ne yhtä aikaa melodian kanssa, mutta biisien ensimmäinen muoto oli kännykkä äänite, jossa oli ainoastaan laulu. What's the Fuss tuntui sellaiselta kappaleelta, että se ei oikeastaan kaivannut paljoa soittimia, ja tein yksinkertaisen version nauhurille niin, että lauloin stemmoja ja suputuksia ym. aina edellisen raidan päälle.
Demo toimi pohjana vuotta myöhemmin, kun kappaletta ryhdyttiin työstämään Uotilan kanssa ja työ kävikin nopeasti.
- Se oli myös sanoitukseltaan kappale, joka tuli selkeästi alitajunnasta ja vasta kappaleen kirjoitettuani tajusin, mitä teemoja sillä hetkellä käsittelin. Kappale nosti ne pintaan. Kuuntelin niihin aikoihin paljon Billie Eilishia ja inspiroiduin kappaleiden minimalistisuudesta ja lauluvetoisuudesta.
Nimen koko levylle antanut I Made It ei sen sijaan sujunutkaan yhtä sutjakkaasti, vaan prosessi otti aikansa ja pisti ottamaan välillä takapakkiakin.
- Biisi syntyi alun perin pianolla, mutta aloin heti tuottaa kappaletta, koska pianoversio ei vaan riittänyt ilmaisemaan kaikkea mitä halusin. Tein demon, ja vaikka se oli jo aika valmis, Eemelin kanssa työstäessä kappaleesta kuitenkin tuntui koko ajan puuttuvan jotain. Äänitettiin jossain vaiheessa kaikki laulut uudestaan ja lopulta saatiin oikea intensiteetti lopun suputuksilla, kuoroilla ja rock vivahteilla. I Made It:in lyriikka oli What's the Fuss?in tavoin alitajunnasta. Kun biisi oli kirjoitettu, totesin että: "Wou, oon selvinnyt paljosta!"
Through to Me kuulosti allekirjoittaneesta melko luonnosmaiselta ja Hope myös vahvistaa näkemykseni. Alitajunnasta kummunnut kappale synnytti kuulemma itse itsensä ja siinä se. Vaan entäpäs EP:n sulkeva Constantly Stuck, joka ilmestyi sinkkuna jo loppuvuodesta 2021? Se ainakin lähtee omiin suuntiinsa.
- Constantly Stuck oli erilainen siinä mielessä, että sen alku syntyi jo yläasteella. Jatkoin ikään kuin siitä, mihin jäin vuosia sitten. Sovitusta etsittiin alusta alkaen yhdessä Eemelin kanssa. Se löytyi suht luontevasti. Tuotannon alussa ja lopussa kuuluu pätkiä äänitteestä, jonka äänitin yläasteella.
Kyseisessä kappaleessa kertoja ruotii itseään aika kovasanaisesti, ja tarkemmin ajateltuna EP:n jokainen teksti kerrotaan minä-muodossa. Onko tämä suoraa sydämen purkua?
- Kappaleet ovat kyllä suoraa sydämenpurkua, mutta ei pelkästään nykyhetkestä. Tämän EP:n kappaleet ovat reflektointeja lapsuudestani.
Musiikkisi muodoksi on valikoitunut englanninkielinen taidepop. Oliko kielivalinta selviö, vai saattaako materiaalia syntyä myös muilla teksteillä?
- Englannin kieli valikoitui tavallaan puolestani siinä mielessä, että asuimme ison osan lapsuudestani Etiopiassa, jossa kävin englanninkielistä koulua. Kun yläasteella aloin kirjoittaa kappaleita, oli vain luontevaa, että kirjoitin englanniksi, koska kieli, jolla ilmaisin tunteitani vahvemmin oli englanti. Muutimme Suomeen, kun aloitin lukion, mutta kieli pysyi, koska englanti oli edelleen "tunnekieleni".
Suomen kieltä ei suljeta täysin pois vaihtoehdoista, vaikka todennäköisemmin englanti pysyykin kielenä ainakin tämän nimikkeen alla. Vaan entäpä musiikin muoto? Runkoonsa karsitut elektroniset kehykset ovat tavallaan erittäin vapauttavia, mutta kuullaanko mukana ns. oikeita soittimia ja jos niitä mitä?
- Bluff Myself EP oli paljolti ns. oikeilla soittimilla. I Made It EP:llä oikeita soittimia kuulee Through to Me -raidalla, jossa on pääroolissa akustinen, teräskielinen kitara. Kitararaitoihin on toki lisätty paljon erilaisia efektejä ja kaikuja.
Elektronisuus onkin tuonut vapautta luomisprosessiin ja Hope pitää kovasti syntyneistä soundimaailmoista. Tuotantojen suunta onkin jatkossa todennäköisesti elektroninen, tosin oikeiden soitinten käyttöä ei myöskään suljeta kategorisesti pois. Edetään projektin ja biisin mukaan, mikä toimii missäkin.
Tällä hetkellä Hope esiintyy soolona, taustanauhan ja pianon toimiessa orkesterina. Kuinka paljon materiaalisi muokkaantuu tilanteen mukaan, vai mennäänkö aina samoilla sovituksilla ja soittimilla?
- Koen, että lähes kaikki kappaleeni toimivat tai saa toimimaan myös pelkän pianon kanssa. Olen myös avoin sille, että niitä soitetaan erilaisilla soittimilla ja kokoonpanoilla, ja haaveenani onkin, että saisin joskus livekeikoille bändin, joiden kanssa sovittaa kappaleet livenä toimivaksi ilman paljoa taustanauhan käyttöä.
Mitä seuraavaksi? Onko luvassa uusi julkaisuja, erikoisempia keikkoja, tai jotain muuta huomioitavaa?
- Joitain keikkoja on ehkä tulossa, mutta päivämääriä ei ole vielä lyöty lukkoon. En siis osaa tarkemmin mainostaa tässä vaiheessa! Julkaisujakin toki jossain vaiheessa, mutta niistä en osaa sanoa myöskään tarkemmin vielä. Kappaleita kyllä riittää työstettäväksi.
Se on hienoa kuulla, sillä puhuttelevalle taidepopille ja rajoja ylittävälle indiemusiikille on aina tilaa sekä tilausta. Desibeli.net kiittää juttuhetkestä ja jää innolla odottamaan seuraavia julkaisujasi.
Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Sharyn Hope
