The Country Dark: Our Crimes 2007�2018

Rock�n�rollin tummemmalla puolella liikkuu monenlaista kulkijaa. Kuopiolainen The Country Dark aloitti taipaleensa jostain �kkiv��r�n ja kumman kantrin tuolta puolen. Matka oli pitk� ja antoisa, vaan nyt on tullut aika nostaa stetsonit ja revolverit naulaan. Eli t�m� oli t�ss�, eik� siit� sen enemp��. Our Crimes 2007�2018 on kokoelma, jonka my�t� The Country Dark ratsastaa verkalleen kohti auringonlaskua. Adios amigos!

Humu Records

Kaikella on alkunsa ja loppunsa, sille ei voi mit��n, vaan kyll�p� nyt riipaisi liki syd�nt� ja ik�v�sti. Olen aina tuntenut lukkarinrakkautta psykoottisuuteen taipuvaisen countryn ja kotoisen mustan huumorin suuntaan, joten The Country Darkilla on ollut jo pitk��n kunnioitettu paikka eloni levyhyllyss�. Tarina ei tarkemmin kerro, ett� miksi sein� tuli lopulta vastaan, eik� se toisaalta muille kuulukaan, n�in nyt vain k�vi.

Tiukkoja albumeita ilmestyi hyv� nippu ja niiden ��relle sopii aina palata, koska murhista, intohimoista, kaikenlaisesta mellastuksesta, monenlaisista nautintoaineista, sek� kaikesta muusta rattoisasta kertovat tarinat eiv�t vanhene. Ajan virta ei tietenk��n pysty huuhtomaan pois my�sk��n jo tapahtuneita asioita, mutten silti kykene v�ltt�m��n surumielisyyden harmaita varjoja � pitik� t�m�nkin b�ndin jo pist�� pillit pussiin? Ei auta valitus eik� natina, joten katsotaanpa siis rauhassa, mink�laisella kokoelmalla taival pistet��n pakettiin.

Nelj�toista raitaa ja ripaus alle 41 minuuttia, ovat vinyylilevylle sopivat numerot. Ja vinyylilevy saatiin my�s arvioitavaksi, mist� syvin kumarrus kuopiolaisten suuntaan. Siin� miss� monet koplat p��tyv�t tekem��n kronologisia kokoelmia, l�htee The Country Dark rakentamaan musiikillista testamenttiaan toisenlaisesta suunnasta. Ensimm�isen EP:n ja nelj�n pitk�soiton kipaleista onkin v�rk�tty tavallaan uusi kokonaisuus, joka ei palvele kronologiaa, vaan pyrkii mielest�ni hyvinkin onnistuneesti luomaan jotain uutta. T�m� jos mik� h�ivytt�� n�pp�r�sti my�s ajan hampaat niskasta, kun yhtye p��see pist�m��n viel� kerran parastaan.

Vuoden 2007 Deliriumic Sounds From Life�s Other Side EP on edustettuna parilla t�ydellisell� vedolla. Tai omasta mielest�ni kokoelman startiksi nostettu Lethal Injection on yh� yksi retkueen kovimmista vedoista, eik� hirtehisen hilpe� Mrs. Struthers Udders j�t� ket��n l�mminverist� kylm�ksi. Noista ralleista kaikki alkoi ja vinyylin eri puolille p��tyneet valioyksil�t tekev�t kunniaa is�nnilleen.

�rh�k�sti keulivan A-puolen rikasteena kuullaan b�ndin tuimaa livekuntoa todistava Good Riddance, jonka per��n kajahtava Burnt Engine Oil edustaa puolestaan vuoden 2016 Hypnic Jerk -pitk�soittoa kunnialla. Sein�t kaartuvat uhkaavasti l�hemm�s kuulijaa ja henki kulkee vain vinkaisuina, eli gutaa tekee. Kovat iskut jatkuvat, eik� Dead Man�s Handjob -albumin rasvainen Truckstop Whore j�t� hypnoottisella country-voodoollaan ainakaan liett� kylm�ksi.

B-puolen korkkaava Shemale jatkaa h�rskin rasvan levittely� veike�sti, eik� t�llainen py�rittely ole taatusti jokaisen mieleen � vaan hitot siit�! B-puolella muistetaan my�s ryhm�n viimeisen uudesta materiaalista p��osin kootun studioalbumin parhaita palasia. Olen edelleen sit� mielt�, ett� kuuden vuoden takainen Cookie Trail rikasti b�ndin soundia ja antoi sille entist�kin enemm�n tyk�tarpeita hurmeisten tarinoiden luontiin. Death of Kay Kent on puhdas jackpot ja Black Diamond Train puksuttaa t��lt� ikuisuuteen timanttisena pakettina tummempaa voimaa. Voimme aina pohtia, mihin yhtye olisi viel� tehd�, mutta kyll�h�n sit� jo saavutettiinkin kaikkea.



Ent� mihin lopettaa, mik� olisi sopivin p��t�snumero? No seh�n on tietysti Hypnic Jerkin soma herkku Fucked Up (In So Many Ways), koska nyt jos koska on aika vollottaa hetki tuopin ��ress�. Lyriikat osuvat viel� kerran kohdilleen, kantri narskuu hampaissa ja sitten vain stetson nuppiin. Kiitos ja so long!

Mika Roth