01.10.2005
Kaupallistuminen miellet��n yleens� jonkinlaiseksi kirosanaksi, sill� kompromissien ujuttamisesta musiikkiin alkaa yleens� yhtyeen taiteellinen alam�ki. Metallicasta aikojen alussa poispotkittuun Dave Mustaineen henkil�itynyt Megadeth lienee se poikkeus joka vahvistaa t�m�n s��nn�n, sill� kyseiselle yhtyeelle pieni loikkaus valtavirran suuntaan teki ainakin aluksi vain hyv��. Vuonna 1994 ilmestynyt Youthanasia on nimitt�in kirkkaasti ainakin yhtyeen tasaisin albumi, allekirjoittaneen mielest� my�s kirkkaasti paras. Tasaisuudesta puhuminen t�ss� suhteessa onkin varsin aiheellista, sill� vaikka yhtyeen aikaisemmilla albumeilla olikin monia hienoja biisej�, niin joukossa oli my�s k�sitt�m�tt�mi� biisinraakileita. Youthanasia onkin ensimm�inen Megadethin levy jonka pystyy oikeasti kuuntelemaan alusta loppuun irvistelem�tt� tai haukottelematta.
Megadethin vertaaminen Metallicaan ei oikein tee oikeutta kummallekaan, siksi erilaisia yhteit� ne ovat. Silti yhtyeiden tekemiset ovat aina hieman muistuttaneet toisiaan; mit� Metallica edell�, sit� Megadeth per�ss�. Youthanasiaankin tavallaan huipentunut suuntaus alkoi jo kaksi vuotta aiemmin julkaistusta Countdown To Extinction -levyst� joka puolestaan lienee saanut hieman inspiraatiota Metallican siirtymisest� hieman radioyst�v�llisemp��n tyyliin vuonna 1991 julkaistulla yhtyeen nime� kantaneella levyll�. Megadeth yritti samaa vuosi Metallican j�lkeen julkaistulla Countdownilla joka osoittautuikin yhtyeen siihen asti suurimmaksi kaupalliseksi menestykseksi. Kuten Metallicankin tapauksessa, my�s Megadethin uusi suuntaus jakoi yhtyeen faneja voimakkaasti. Toiset katsoivat yhtyeen pett�neen faninsa hakiessaan suuria yleis�j� ja radiosoittoa, kun taas toiset tyk�styiv�t yhtyeen uuteen tyyliin. Onneksi touhu ei kuitenkaan mennyt pelk�ksi rahan per�ss� juoksemiseksi, sill� seuraavalle levylleen yhtye jalosti tyyli��n pari piirua persoonallisempaan suuntaan. Aiemmin varsin monimuotoiset ja r�nsyilev�t biisit muuttuivat suoraviivaisemmaksi ja hitaammiksi, mutta Countdownin yliyksinkertaisuudesta onneksi otettiin hieman takapakkia. My�skin Countdownilla vaivanneet tuhnuiset soundit vaihtuivat tyylikk��n pehme�ksi raskaudeksi ja mukaan pakattiin aimo annos melodisuutta mik� teki musiikista helpommin l�hestytt�v�mp��.
Vuodesta 1989 vuoteen 1998 kasassa ollutta Megadethin kokoonpanoa moni pit��, jos ei nyt ainoana oikeana, niin ainakin musiikillisesti kyvykk�imp�n�. Mustainen ja yhtyeess� pitk�n uran tehneen basisti David Ellefsonin lis�ksi kokoonpanossa soittivat kitaristi Marty Friedman ja rumpali Nick Menza. Varsinkin yhtyeen rumputeknikkona uransa aloittaneella Menzalla on merkitt�v� osa levyn raskaan yleisilmeen luomisessa, sill� vaikka tempo ei suuremmin biisien v�lill� vaihtelekaan, niin miehen kepitt�m�t kompit vaihtelevat sit�kin enemm�n, ja ennen kaikkea pelaavat saumattomasti yhteen Mustainen jykevien riffien kanssa. Toki mies heitt�� my�s parit hienot rumpusoolot, erityisesti avausbiisi Reckoning Day ja varsinkin sen erikoinen mutta toimiva loppu on mainitsemisen arvoinen t�ss� suhteessa. Friedmanin melodiset ja tekniset soolot olivat ehdottomasti yksi niist� elemententeist� jotka tekiv�t t�st� kokoonpanosta niin valovoimaisen ja vaikka Youthanasialla ei Tornado of Soulsin kaltaista revittely� en�� kuullakaan, ovat soolot ehdottomasti edelleen yksi levyn kantavista elementeist�. Mustainen lauluun kiinnitettiin levyn tekovaiheessa aiempaa enemm�n huomiota ja se toimiikin paremmin kuin yhdell�k��n aikaisemmalla levyll�, sill� varsinkin kertos�keisiin on saatu puristettua reilusti tunnetta mukaan, mutta samalla my�s karmeat nuotin vierest� laulamiset on karsittu pois.
Youthanasia sai ilmestyess��n lokakuussa 1994 varsin ristiriitaisen vastaanoton useammaltakin taholta, sill� ilmeisesti osaltaan musiikin tyylilajistakin johtuen, sen varsin rankkoja teemoja ei oikein osattu tai haluttu ymm�rt��. Ensinn�kin levyn kansikuva jossa nostellaan vauvoja pyykkinarulle kauhistutti siin� m��rin ett� er��t tavarataloketjut kielt�ytyiv�t myym�st� levy� ja se kiellettiin kokonaan Singaporessa ja Malesiassa. Kansi tosin liittyy osaltaan levyn nimen sanaleikkiin ja nimibiisin sosiaalipoliittiseen sanomaan joka juontaa juurensa Mustainen omasta lapsuudesta, mutta provosoivien kuvien takana piilev� sanoma ei konservatiiveja tuntunut juuri kiinnostavan. Toinen kohu liittyi A Tout Le Monde -biisist� tehtyyn videoon joka joutui pannaan MTV:n taholta, koska musiikkikanavan mukaan video "kehotti nuoria itsemurhaan". Kyseinen biisi liittyy Mustainen omaan itsemurhayritykseen ja sen sanoma on t�ysin p�invastainen, mutta t�m� ei k�ynyt ilmeisesti riitt�v�n selv�sti ilmi biisist� ja videosta, joten panna poistui vasta kun videon loppuun lis�ttiin teksti jossa kehoitettiin itsetuhoisia ajatuksia hautovia hakemaan apua ongelmiinsa. Biisien rankat aiheet ja synk�t teemat kumpuavat p��asiassa Mustainen ja t�m�n l�heisten el�m�st�, ja t�m� itsetutkiskelu onkin tuottanut parhaat sanoitukset mit� Megadethin levyill� on kuultu. Toki mukana on Megadethille tuttuun tyyliin my�s kyynist� poliittisen el�m�n tarkastelua ja p��t�sbiisiss� viel�p� jonkinlainen katsaus yhtyeen t�h�nastiseen uraan.
Aivan kuten t�ll� levyll� kaikki palaset loksahtavat vastustamattomalla tavalla kohdalleen, my�s t�m�n levyn kuuluisi loksahtaa jokaisen v�h�nk��n melodisesta metallista kiinnostuneen levyhyllyyn. Vaikka Megadeth nykyisin osoittaakin taas elonmerkkej�, Youthanasia-levy j�� kuitenkin historiaan yhten� yhtyeen kultakauden kolmesta levyst�. Se mit� n�ist� pit�� kirkkaimpana kruununa on kai pitk�lti makuasia, mutta itselleni t�m� on kuitenkin aina ollut se Megadethin levy johon olen muita yhtyeen tuotoksia verrannut.
Toni Lyytik�inen
Kuva: The Realms of Deth
