Julkaistu: 08.07.2002
Arvostelija: Mikko Rantanen
Spinefarm
Levy soittimeen puolen y�n j�lkeen ja hetken kuluttua naapurista tulee puhelu. Volyymia voisi kenties hieman laskea. T�t� on Nightwish, mutta on se paljon muutakin. Century Child on ehdottomasti Nightwishin paras levy t�h�n astisista. Bless The Child on levyn ensimm�isen� biisin� hyv�, vaikkei se mit��n uutta Nightwishin� olekkaan - melodista hevi� niinkuin Nightwish on aina ollut. Soittimia k�ytet��n varmemmin kuin ennen, ja tuskin raitojen m��r�ss�k��n on pihtailtu.
Oopperametalliksikin Nightwishin musiikkia on joskus kuvailtu. T�m� levy ei kuitenkaan laulun osalta ole niin paljoa sit�, kuin vaikkapa kaksi vuotta sitten julkaistu Wishmaster. Ever Dream on hyv� valinta sinkuksi - tuttua ja turvallista, mutta tarjoaa samalla uutta. Itseasiassa levy on kokonaisuuteenakin eritt�in hyv�, levylt� ei l�ydy yht��n varsinaisesti huonoa biisi�. T�ss� luultavasti syy noin huimiin myyntim��riin.
Itselleni eniten kolahti Slaying The Dreamer. V�h�n raskaampaa kuin Nightwish yleens� on ollut. Ja kitara erityisen hyv� t�ss� biisiss�. Marcokin p��see �risem��n v�liin. Aluksi se kuulosti hauskalta.
Nyt en ajattele asiaa niin. Se, ett� aluksi se tuntui niin hauskalta johtunee siit�, ett� Tarjan ��ni on kuitenkin niin paljon erilainen ja se, ett� Tarja pit�� vuoden tauon ei voi olla n�kym�tt�. Toisaalta t�m� tarjoaa varmasti my�s uusia mahdollisuuksia Nightwishille.
Vuonna 1996 perustettu Nightwish julkaisi ensimm�isen levyns� Angels fall First jo marraskuussa 1997. Ensimm�isen keikkansa orkesteri heitti Uutena Vuotena Kiteen huvikeskuksella. Ensimm�inen l�pimurto tapahtui seuraavana joulukuuna ilmestyneen Oceanborn levyn tiimoilta. Yhtye saavutti ensimm�isen kerran merkitt�v�n aseman my�s rajojemme ulkopuolelle, erityisesti Saksan suunnassa b�ndin suosio l�hti kovaan nousuun. Vuoden 2000 kev�t toi tullessaan pitk�soiton Wishmaster, sek� kultalevyt Oceanbornista ja sinkuista Sacrament of Wilderness, Walking in the Air ja Sleeping Sun.
Tuon j�lkeen loppu onkin ollut suomalaista musiikkihistoriaa, Nightwishin muututtua yhdeksi suomalaisen musiikkiteollisuuden suurimmista vientituotteista. Vuonna 2002 julkaistu Century Child nosti yhtyeen profiilia entisest��n. Kun yhtyeen viimeisin studiolevy, vuonna 2004 ilmestynyt Once, myi julkaisup�iv�n��n kultaa Suomessa rikkoutuivat vanhat rajat j�lleen kerran.
Yhtye k�ynnisti Oncen j�lkeen maailmankiertueen joka jatkui aina vuoden 2005 loppuun asti. Vokalisti Tarja Turunen erotettiin yhtyeest� Once-kiertueen p��tytty� lokakuussa 2005. Pitk�n odotuksen j�lkeen yhtye julkaisi toukokuun loppupuolella uuden laulajansa, ruotsalaisen Anette Olzonin nimen, sek� singlen Eva. Menestys jatkui entisenlaisena ja Nightwishin kuudes pitk�soitto Dark Passion Playn myynti rikkoi lukuisia arvometallirajoja ymp�ri maailmaa. Samoin k�vi my�s loppuvuodesta 2011 julkaistulla Imagenaerumilla, jota vahvistettiin jopa teeman mukaisella elokuvalla.
Vuonna 2012 yhtyeen solistiksi vaihtui hollantilainen Floor Jansen.
Floor Jansen - laulu
Tuomas Holopainen - koskettimet
Emppu Vuorinen - kitara
Marco Hietala - basso ja laulu
Troy Donockley - s�kkipilli, huilut
Jukka Nevalainen - rummut
Linkki:
Tarja Turunen desibeli.netiss�
nightwish.com
(P�ivitetty 7.3.2018)
Kommenttien keskiarvo:
Itse sain v�h�n aikaa sitten, mutta kyll� sit� kavereilla tuli kuunneltua! ;)
Todella vahvaa ja hyv�� musiikkia! Tarjan ��ni on todella kaunis, muuta ei voi sanoa. :D
Oon pahoillani. Mutta aikaisemmat albumit ovat hyvi�...;D
T�m�h�n oli tehty surusta ja tuskasta...
ei tollaselle levylle voi muuta oikeen sanoa kun ett� hyvin tehty varsinkin se End Of All Hope biisi oli aivan mahtava mutta sen te jo tiesittekin...
Nightwishill� on hyvin omalaatuista musiikkia. Nightwish soittaa
hyv�� elokuvamusiikkia (ainakin minun mielest�!).
ja Tarjan ��ni soi kauniimmin kuin koskaan. T�ydet viisi t�hte� l�htee t�lle.