13.02.2018
Nightwishin edellinen albumi, Endless Forms Most Beautiful, julkaistiin miltei kolme vuotta sitten. T�t� kirjoitettaessa ei ole varmaa tietoa siit� koska seuraava, p��asiallisesti uutta musiikkia sis�lt�v�, studioalbumi on ilmestym�ss�. Sit� odotellessa voi kuitenkin vaikka opetella soittamaan kitaralla kahdeksannen pitk�soiton materiaalia.
Like
Nuotinnosurakka on ollut mittava, ja se on viisaasti luovutettu b�ndin ulkopuoliselle. Kasperi Heikkinen onkin tehnyt melkoisen iltapuhteen nuotintaessaan ja luodessaan kitaratabulatuurit miltei tunnin ja 20 minuutin mittaiselle albumij�rk�leelle. Koska b�ndin musiikillinen moottori, Tuomas Holopainen, on jo aikaa sitten menett�nyt syd�mens� suuren orkesterin luomalle massiiviselle ��nimuurille, ei kaikkea albumilla kuultavaa materiaalia ole voinut k��nt�� kitaralle soitettavaan muotoon.
Eik� kaikkea nuotinnettavaa ole muiden soitinten osalta tietenk��n kirjattu yl�s, mutta Heikkinen on l�yt�nyt jokaisesta biisist� sen olennaisen ja esiin tuotavan. Usein lis�huomio on annettu koskettimien rakentamille paloille, jotka ovat vuosien saatossa muuttuneet yh� merkitt�vimmiksi ja merkitt�vimmiksi b�ndin ilmaisussa.
Kitaristi Emppu Vuorisen per�ss� voi siis astella tarkasti halki levyn, sill� jokainen kitaran luoma ��ni on tallessa. Niiden lis�ksi Heikkinen on nuotintanut my�s osan Holopaisen ja Troy Donockleyn soittamista osuuksista, mutta siirtym� koskettimista ja Donockleyn hallitsemista instrumenteista kitaraan ei ole aina ongelmaton. Tai sanotaanko, ett� koska kitara on siin� m��rin erilainen ja sen luomat ��net toimivat erilaisilla s��nn�ill�, on toisten soitinten k��nt� kitaralle toisinaan ongelmallista, eik� lopputulos kuulosta usein kovinkaan paljoa silt� alkuper�iselt�.
Kitara k�dess� kirjan ��ress� saa kyll� kulumaan aikaa, sill� � kuten todettua � soitettavaa piisaa ja vaikka Holopainen ei varsinaisesti riko rajoja s�velt�ess��n kitaralle, on herrain jalanj�ljiss� kulkeminen viihdytt�v��. Ainakin minulle. N�pp�r�mmille koti-malmsteeneille kappaleiden rakenteet eiv�t juuri haastetta suo, mutta aloittelevat tai ajan jo hieman ruostuttamat soittajat saavat pinnistell� sopivasti palasten kimpussa.
Suurin ja vakavin puute kirjassa on kuitenkin nuotinnettujen laulumelodioiden ja sanoitusten puuttuminen, sill� Holopaisen luomassa pienoismusiikkiuniversumissa sanoilla on aina ollut j�risytt�v�n suuri asema.
Lis�arvoa kirjalle antavat puolestaan Tim Tronckoen nappaamat komeat livekuvat. Summa summarum: hankinnan arvoinen kirja, jos vain kitara on soittimesi.
Mika Roth
