The Rollstons: Song Folks

Brunamosse IF

Musiikkiteollisuuden suhdanteilla ja trendiasetelmilla on harvinaisen v�h�n tekemist� The Rollstonsin musiikin kanssa. T�t� nyky� tamperelaistuneen b�ndin poppailussa soivat samanaikaisesti hyv�ntahtoinen ja l�mminhenkinen ironia kuin jalat maassa pysyttelev� itseironiakin. Materiaalin kotikutoinen naiivius on jotain niin pirist�v��, ett� levy jaksaa innostaa omalla kummallisella tavallaan aina, kun siihen tarttuu uudelleen.

Kuten sanottua, Song Folksin ��nimaailma ei edusta mit��n ylituotettua, virheett�m�sti soivaa radiosoundistandardia. Levy kuulostaa jotakuinkin silt�, milt� rehellisesti tehdyn ja soittajansa onnelliseksi tekev�n musiikin voisi kuvitella kuulostavan � siis inhimilliselt�, mutta ei kuitenkaan liian suhmuraiselta. Kokonaisuudessa on kenties jotakin Blurin kaltaista, vaikka levy toimiikin t�ss� osoitteessa paremmin kuin monet Albarnin ja kumppaneiden tekeleet. Keskeisimpi� ominaispiirteit� ��nimaailmassa on Mikko Valon (laulu ja kitara) aavistuksen lapsenomainen ��ni sek� yl�- keskitaajuuksia kuormittavat s�hk�iset kitarasurinat. Toisaalta yhten� teemapiirteen� voisi pit�� my�s yll�tt�viss� paikoissa esiin putkahtavia, kesken��n hyvinkin erilaisia efektipl�j�yksi�. Kyseess� on siis yht��lt� hyvinkin tyypillinen kitarapop-musiikki, joka on kuitenkin sill� lailla vinksahtanutta, ett� se kuulostaa ennenkaikkea itselt��n.

Levyn aloittava intro saa jatkoa Desert for Dessert �kappaleesta, joka synnytt�� osan kappaletta kattavalla 7/4-kompillaan aikaan v�ng�n rullauksen. Monista tahtilajivaihdoksia k�ytt�vist� pop-komboista poiketen ratkaisu tuntuu Rollstonsilta hyvin luontevalta, eik� se tunnu lainkaan p��lleliimatulta briljeeraamiselta. Toisaalta ��rimm�isen pelkistetty Just Rockin� onnistuu kaikessa karuudessaan ja junnaavuudessaan tavoittamaan jotain The Velvet Undergroundin ainutlaatuisuudesta. Levyn p��tt�v� Birds of Bourbon puolestaan onnistuu h�mment�m��n kuulijan kappaleen alun kiivaalla konebiitill�. Kun tunnelma muuttuu kuitenkin elektronisen raukeaksi, nivoutuu biisi kuitenkin luontevaksi osaksi ��rimm�isen monitahoista kokonaisuutta.

Song Folks kuulostaa silt�, ett� sen tekeminen on ollut luontevaa ja miellytt�v��. Levyll� ei kaihdeta toisistaan poikkeavia ratkaisuja, jos niille on n�hty jotain perustetta lopputuloksen kannalta. T�m� ilmenee vaihtelevuutena ja tietynlaisena positiivisena irtonaisuutena. Levyyn ei kuitenkaan tee mieli paneutua miss� tahansa olotilassa, sill� vaikka se saattaa tuntua aina jollain lailla raikkaalta, tuottaa liika-annostus v�liaikaista �hkyn tunnetta. Joka tapauksessa kyseess� on kuitenkin ehdottoman onnistunut kokonaisuus.