Matti Johannes Koivu: Kauneimmat meist�

M.dulor

"Onko t�m� Joel Hallikaista?" Yst�v�ni esitt�m� kysymys ei ole t�ysin tuulesta temmattu, sill� Matti Johannes Koivu on kuudennella pitk�soitollaan kielt�m�tt� l�htenyt hiukan eri teille kuin miehelt� on t�h�nastisella uralla totuttu: Kauneimmat meist� on siloiteltua iskelm�poppia aikuisradioille.

Musiikin tarttuvuudessa ja s�vellysten radiopotentiaalissa ei ole tietenk��n mit��n pahaa. Eik� siin�k��n mit��n pahaa ole, mihin muottiin t�m� kaikki pakataan. Mutta tyls�� siin� voi olla. Koivun omaa tuotantoa sis�lt�vist� soololevyist� l�hin vertailukohta on miehen toinen sooloalbumi Kovat piipussa. Muut eiv�t ole olleet siin� m��rin b�ndilevyj� tai muuten suoraviivaista pop-musiikkia.

Vertailussa Kauneimmat meist� h�vi�� kuitenkin joka osa-alueella tuolle levylle, joskin kaikkein v�hiten itse biisimateriaalissa. Kovat piipussa -albumilla 70-lukulaiset ilmavat soundit tavoittanut yhtye kannatteli kappaleita. Nyt Koivulla on ennemminkin taustab�ndi. Tuottaja Tommi Vikstenin ansioluettelosta l�ytyy Vesa-Matti Loirin Hyv�� puuta -kaltaisia radiosoitossa menestyneit� albumeja, mutta yht� lailla mies on soittanut my�s Kauko R�yhk� & Nartussa ja Tuomari Nurmion raakaakin raa'emmassa Korkein oikeus -yhtyeess�. Siksi vaikuttaa, ett� t�m�n albumin lopputulos on enemm�n artistin tietoista irtiottoa aiemmasta kuin tuottajan sanelemaa pakkorakoa.

Toki Koivu onnistuukin t�ll� levyll�: reippaammat Kaksi kolmesta ja Tyhj�ksi j�tetty saavat b�ndisoitosta energiaa, siin� miss� kauniit Kuinka puu kaatuu ja albumin hienoin biisi, Y� kun synkk� on -p��t�sraita, toimivat v�h�eleisempin�. N�iden v�liin sijoittuvat keskitempoiset palat eiv�t sen sijaan tunnu kaikilta osin sovittuvan oikeaan muottiin, silloinkaan kun s�vellykset ovat kunnossa. Levyll� on lauluja, jotka olisivat p��sseet paremmin oikeuksiinsa maltillisemmilla sovituksilla, joissa Koivun harvinaislaatuinen vahva mutta herkk� ��ni olisi noussut paremmin esiin (esimerkiksi Lupaa ettet l�hde koskaan). Tekstipuolella artisti onnistuu kuitenkin vaatimattomammissakin esityksiss� maalaamaan i�nikuisista aiheista kiinnostavia rivej� muutamalla sanalla: painan p��n vasten syksyn tuulta/tied�n paikkani/sen kuulin sulta.

Koivu kirjoittaa kauniisti vanhemmuudesta (vaikka en en�� saisi sinua kiinni/lupaa ettet l�hde koskaan), is�n kuolemasta (viis vuotta oli pitk� aika katsoa sivusta/kuinka puu kaatuu) ja kenties siihen liittyen my�s lapsuuskodista (Hei �l� itke talo/meid�t molemmat on tyhj�ksi j�tetty). H�n kirjoittaa miesten v�lisest� yst�vyydest� ja vanhenemisen v�ist�m�tt�myydest� (kuka osais viel� nauraa/niin kuin huomista ei oliskaan) sek� vakavien aiheiden lomassa my�s hauskan rallin hedelm�pelin pelaamisesta. Koivu on lahjakas taiteilija, siit� ei ole ep�ilyst�k��n. Muttei my�sk��n siit�, ett� Kauneimmat meist� on h�nen kovatasoisen soolouransa heikoin ja hajanaisin albumi. Yleens� kiinnostavimmat asiat tapahtuvat reunoilla. Nyt ne on hiottu pois.