Kickstartin perjantai
12.09.2008
Lutakko/Jyväskylä
Vuoden 2008 Kickstart keräsi Jyväskylän Lutakkoon täysin suomalaisista bändeistä ja artisteista kootun kattauksen, joka vahvasta punk-, hardcore- ja rokkipotku-puolestaan huolimatta oli huomattavasti kevyempi kuin muutamia vuosia takaperin. Toki esimerkiksi perjantain kolme ensimmäistä Desibelin seuraamaa bändiä olivat jo sellainen varsinainen Potkukäynnistys koko tapahtumalle, että alkoi olla tiukkaa mustaa vanaa tien pinnassa.
Ensimmäinen vuoro tarjottiin psykedeelista rokkia sekä sähköisesti junnaten että avaran akustisesti soittaneelle Plain Ridelle. Keikan kaari oli hieno. Ensin Janne Westerlundin johtama yhtye pisteli akustisen kitaran johdolla hypnoosia käyntiin, sitten vaihdettiin pikkuhiljaa sähköiseen ja junnaus alkoi olla todella raivokastakin. Paras hetki oli kaaren keskikohdassa olleen Road Movien kohdalla, jossa siirtymä akustisuudesta sähköisempään konkretisoitui hienossa kasvatuksessa. Vaikka sen yhden soittajan huuliharppuilu olikin mukava kuorrutus kakkuun, niin jäi mietityttämään olisiko herralle voinut keksiä hiukan enemmänkin tekemistä setissä kuin hetkittäinen harppu ja muutamat tamburiinin helistelyt?
Black Magic Six pisteli erittäin juurevasti murisevaa paholaisen rokkia hyvin riisutulla ja seisoen paukutetulla rumpusetillä ja kitaralla. Tarttuvan yksinkertainen biisimateriaali potki erittäin hyvin, etenkin edellisen hypnoosin jälkeisenä seuraavana vaihteena. Rummuista sai ihan vain kahdella kapulalla uskomattoman svengaavan rytmin. Mutta mahtoikohan rumpaliherralla olla jännetuppitulehdus tai vastaava, kun rannetta piti vispata hiukan joka biisin jälkeen? Oikke hyvä show!
Kolmas askel lähes täydellisessä rokkihurmoksessa oli tottakai Varpaisjärven rytmimafia Cosmo Jones Beat Machine. Farangia kävelytettiin taas groovesti, Pirttikankaan laatikkokitara slidaili makiasti ja Dassumin supersankariposeeraukset naurattivat. Cosmot pistivät tutusti tanssimusiikkia parhaimmillaan, vaikka hyvä hurmos ei ihan koko keikkaa mennyt ihan yhtä tarttuvalla kaavalla. Desibelin sektio pisti joka tapauksessa jalat sen verran koreaksi, että rokkiretken vaihtuminen hieman toisiin tunnelmiin oli ihan paikallaan.
Matti Johannes Koivu pisteli kuulaasti ja kuuluvasti yhden miehen komeaa mies ja kitara-settiään pienemmällä lavalla. Puoliksi Irwin-sovituksista, puoliksi omista ralleista koostunut keikka oli hienoa seurattavaa, vaikka yleisön pulina tiskin luona ei oikein vaiennutkaan. Kovat piipussa, Vain elämää ja muut toimivat todella hyvin, Matin äänenkäyttö ja esiintyminen oli hyvin rutinoituneen varmaa ja mies heittäytyi juuri sopivassa määrin meininkiinsä mukaan. Parissa kohtaa mies ehti melkein hämmästyttävän tarkasti takaisin mikin ääreen vaikka oli juuri tärissyt akustisen kitaransa kanssa muutaman metrin etäisyydellä. Hienoja kappaleita, hieno ääni ja hyvää tulkintaa.
Illan rytmitarjonta sai hiukan erityyppistä jatkoa päälavalla, kun Asa Jätkäjätkineen valtasi tilan. Kymmenen henkeä ja värikäs soittopeli-arsenaali oli erittäin hyvä lisäulottuvuus Kickstartin kokonaistarjontaan, vaikka räppipuoli jäikin vain Asan varaan. Reggae-maailmasta ammentava Jätkäjätkät toimi todella hyvin myös klubiympäristössä, Asan itsensä jäädessä selkeästi ei niin selkeäksi tähdeksi vaan ennemminkin yhdeksi olennaiseksi palaseksi kokonaisuutta. Etenkin loppua kohden homma alkoi rullata todella hyvin, alkupuolella Asan flow ei oikein lähtenyt niin viimeisen päälle. Rytmikästä, akustisen groovaavaa ja täyteläistä. Puhallinsoittajan pandapuku oli hauska lisä, mutta mahtoi siinä olla melkoisen kuuma?
Eikä tässäkään vielä kaikki. Illan toinen trubaduuri oli tietysti soolona aika rock-säröisellä otteella itseään säestänyt Kauko Röyhkä. Virnuileva rocksaarnamies pisteli vahvan kattauksen aina ensimmäisen levyn Noorasta tuoreempiin iskuihin. Zaia ja Paska Kaupunki saivat rinnalleen muun muassa Miss Farkku-Suomen. Kauko oli hyvässä vedossa ja tunnelma oli mutkaton. Yhden neidon "Sä oot ihana"-huutoon Kauko ensin ihmetteli että "Niin sääkin, mutta missä sä oot" ja kun paikallisti kyseisen naisen totesi vain lunkisti että "Ai, en meinannu tunnistaa kun sulla oli vaatteet päällä". On se vaan semmoinen veikko tuo Kauko... Todella hyvä päätös illalle. Tässäkin tapauksessa yksinkertainen oli kaunista.
Jatka tästä lauantaille.
Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo
