Samae Koskinen: M� n�in unta ett� kaikki meni hyvin

KHY Suomen Musiikki

On aika ottaa kantaa, koska maailma on lipumassa arveluttavaan suuntaan ja olemme kaikki enemm�n ja v�hemm�n samassa paatissa. Samae Koskinen katseli ymp�rilleen ja p��tti yhdeks�nnell� sooloalbumillaan siirty� l�hemm�s klassista protestilaulua, koska hiljaakaan ei voinut en�� olla. Uusi levy vedettiin studiossa liven� p�iv�ss�, vanhoja aikoja kunnioittaen. Eiv�th�n The Beatles, Black Sabbath ja Bob Dylankaan klassikkolevyj��n kauemmin studiossa hieroneet, kuten Koskinen saatesanoissa osuvasti toteaa.

Olihan uuden levyn julistavuus allekirjoittaneelle alkuun pienoinen j�rkytys, koska en pit�nyt Koskista mitenk��n poliittisesti kantaaottavana artistina, mutta ymm�rr�n syyt ja seuraukset. Miehen edellinen levy, syksyll� 2022 ilmestynyt Viime vie, oli el�m�n ihmeellisyytt� ylist�v� albumikokonaisuus, jonka v�ris�vy oli kirkas ja valoisa. Vaan ajat muuttuivat. Leikataan ja leikataan ja leikataan. Etenkin kulttuuripuoli on saanut kantaa kortensa kekoon, kun kaikki ovat talkoissa � vai ovatko?

Ensimm�iseksi sinkuksi poimittu On normaalia olla natsi kertoo oikeastaan kaiken olennaisen poliittisesta suunnasta. Koskinen on pettynyt aikaamme ja maahamme, sill� se sama jengi, jota sankarimme Indiana Jones ja Blues Brothers vetiv�t aikoinaan kuonoon, p��tt�� nyt asiamme. Kyll�h�n se pahalta kuulostaa, kun asiat noin toteaa. Sitten on leikkausmanian ja taloustalkoiden toinen puoli, joka kurittaa yhteiskunnan heikompia armotta. Rahat ovat kovin monella v�hiss�, kuten Ei me olla luokkayhteiskunta toteaa, vaan kenen on syy?

Leikkauspolitiikalle annetaan suoremmat terveiset, kun Haistakaa persett� laittaa dylanmaisen folkin soljumaan ja ruma sana sanotaan niin kuin se on. Miten Netflix perutaan lis�� dramaattisuutta soundiin, vaikka samalla muoto pidet��n karsittuna. Seppo on taas hiljaisella kitaralla ja pohtivilla lyriikoilla varustettu kaunokainen, jonka melodiasta olisi toisessa maailmassa saatu enemm�nkin irti.

Vaan nyt fokus ei ole melodioissa vaan sanoissa. T�m� on levy, joka synnytti itsens�, koska en�� ei vain voinut olla hiljaa asioista ja Koskinen haluaa olla mukana talkoissa muistuttamassa, ett� joistain asioista kannattaisi puristaa ehk� hivenen v�hemm�n. Folkahtava pop soi, melodiat ovat Koskiselle ominaisesti ter�vi� ja sanat napsahtelevat kohdilleen niin, ett� ihon alla ainakin pit�isi tuntua jotain.

Musiikilla ei kuuleman mukaan ole voinut muuttaa koskaan mit��n, mutta niin vain muutoksen tuulet saavat musiikin aina soimaan. Koskinen sanoo monia asioita, vaan h�n muistaa my�s korostaa mielipiteiden arvoa sek� merkityst�. H�n kertoo oman n�kemyksens�, mutta ei tuomitse ket��n � ei edes oikeita natseja.