Jon Auer - Surucorea katajaiselle kansalle

Jon Auer lienee parhaiten tunnettu The Posiesista, jonka riveiss� herra on paiskonut voimapoppia kahdeksankymment�luvulta saakka. Soittokokemusta on my�s Big Starin riveist� ja muutenkin musiikin saralla mies on ollut aktiivinen tuottaen b�ndej� ja tehden soolomateriaalia. Nyt Jon on kiert�m�ss� Eurooppaa juhlistaakseen debyyttisooloaan Songs from the Year of Our Demise. Tavastia on tullut tutuksi jo The Posiesin kanssa rundatessa, mutta t�ll� kertaa herra rohkenee pist�yty� Helsingin, Turun ja Tampereen lis�ksi my�s Keski-Suomessa. Desibeli istahti hetkeksi pizzerian nurkkaan jutustelemaan t�m�n sanavalmiin ja joviaalin veikon kanssa. Jon tilaa salami-herkkusieni-pizzan, ison kokiksen ja painaa puuta. Ollaan siis marraskuisessa Jyv�skyl�ss�. Muutaman hetken kuluttua alkaa keikka l�heisess� Bar 68:ssa. Miten rundi on sujunut t�h�n menness�?

- Todella hyvin. Kaikkialla on ollut hauskaa ja yleis� on ollut mahtavaa. Suomessa on nyt tosin hieman kylm�, mutta tulen s��tilan kanssa kyll� toimeen.

Rundaamisen tarkoituksena on tehd� Songs from the year of Our Demise tutuksi ihmisille. Levyn tekeminen oli pitk� prosessi ja kesti vuosia ja taas vuosia. Mik� oli syyn� hitaaseen toimintaan? - Levyst�ni on ymm�rrett�v� er�s seikka. Kaikki on enemm�n tai v�hemm�n minun tekem��ni ja olen ainoa, joka sen parissa on ty�skennellyt. Levyll� ei ole vain akustista kitaraa ja laulua vaan kuulostaa kuin sill� soittaisi kokonainen b�ndi. Soitin l�hes kaiken itse, tein ��nitykset itse, kirjoitin laulut ja tuotin. Saatoin jopa rakentaa studioon kapistuksia levy� varten. Tein kaiken omin k�sin, joten aikaa kului. Levy� yksin tehdess� pit�� hallita kaikki roolit kunnolla ja havaitsin, ett� kaikkea on hankalaa tehd� hyvin. On tarpeeksi pulmallista tehd� montaa asiaa yht� aikaa. Tuotantohommiin on parasta varata tarpeeksi aikaa. ��nitt�misen j�lkeen parin viikon p��st� voi kuunnella nauhoituksia, jolloin toimii vuorostaan tuottajana.

Songs from the Year of Our Demise on yhten�inen kokonaisuus. Levy� kuunnellessa esiin ei nouse selkeit� hittej�, vaan vahvuus on ennen kaikkea tunnelmassa. Melodianp�tk�t j��v�t kummittelemaan mieleen noustakseen sielt� esiin my�hemmin. Lopputulokseen on varmasti syyt� olla tyytyv�inen?

- Pid�n levyst�. Seuraavaksi teen varmaankin jotain erilaista, mutta se mit� t�ll� kertaa tavoittelin, onnistui. Pitk� You Used to Drive Me Around on lempibiisej�ni. Pid�n pitkist� kappaleista, joissa on rullaava poljento ja hyv� tunnelma. Biisiss� Adios taas on kummallista, kalkattavaa pianoa, joka lopussa vaihtuu Sundownin simppeliin poppiin. Pid�n Adioksesta, se on outo ja siin� lauletaan huonoa espanjaa. N�m� ovat kaksi t�m�nhetkist� suosikkiani.

Olet joissain yhteyksiss� kuvaillut musiikkiasi sadcoreksi. Kuinka m��rittelisit termin sadcore?

- Vied��n melankolia ja katkeransuloiset tunnelmat ��rimmilleen. Hard corea sanotaan ��rimm�iseksi, mutta sadcore on my�s ��rimm�ist�, eri tavalla tosin. Se ei ole ��rimm�ist� v�kivaltaisuudessa ja aggressiivisuudessa vaan haavoittuvaisuudessa. Monien kappaleideni sanoituksia on kuvailtu p�iv�kirjamerkinn�iksi, ja minulle on ��rimm�ist� paljastaa itseni n�in avoimesti. Joskus v�kivalta ja aggressiivisuus liitet��n valtaan. En usko t�h�n, on joskus vaikeampaa olla haavoittuvainen. Kutsun musiikkiani sadcoreksi, koska termi on typer� ja hauska. En ole ensimm�inen, joka sit� k�ytt��, mutta se sopii kuvaamaan t�m�n levyn tunnelmaa.

Maailmassa soitetaan varmaankin enemm�n mollissa kuin duurissa. Mink�lainen olisi t�ydellinen sadcore-yhtyeen kokoonpano?

- Nick Draken olisi oltava mukana. H�n on luultavasti sadcoren alullepanija. My�s Lou Barlow olisi loistava. Lou on luonut uran kirjoittamalla lauluja eroista ja huonoista parisuhteista. Itse ehk� voisin soittaa b�ndiss� bassoa. Sadcore-rumpaleiden huippu olisi tietenkin Mo Tucker Velvet Undergroundista.

Onko melankolia sinulle jonkinlainen luonnovara tai inspiraation l�hde?

- Ainakin t�ll� levyll�. Minulla oli musiikillisesti paljon iloisempiakin lauluja, mutten halunnut laittaa niit� t�lle levylle. Etsin kappaleita, jotka sopivat tiettyyn mielialaan ja levyn tunnelma onkin hyvin yhten�inen. Albumi ei ole tyylillisesti kovin monipuolinen, mutta olen jo tehnyt levyj�, joissa menn��n nopeasti tunnelmasta toiseen. Esimerkiksi The Posiesin Amazing Disgrace on yhten� hetken� poppia, seuraavaksi rokkaava ja sen j�lkeen hiljainen. T�lle levylle halusin alusta loppuun kest�v�n samanlaisen tunnelman. Marvin Gayen What�s Going on on t�ss� suhteessa samankaltainen, vaikka musiikki eroaa suuresti omastani. Levy kuulostaa alusta loppuun yhten�iselt�, jotkut laulut jopa samanlaisilta. Mik��n kappale tuolla levyll� ei h�iritse tunnelmaa.

Soolokeikoillasi kerrot tarinoita laulujesi aiheista. Pid�tk� erityisesti tarinankerronnasta tai sanoituksista?

- Pid�n puhumisesta. Aloittaessani sooloesiintymisi� olin hermostuneempi enk� puhunut niin paljon. V�hitellen aloin keksim��n jutunjuurta ja itse asiassa monet tuntuvat pit�v�n siit�, ett� artisti jutustelee keikalla paljon. Tietysti on aina niit� tyyppej�, jotka kehottavat tukkimaan turvan ja soittamaan musiikkia. En tosin v�lit� n�ist� tyypeist� suuremmin. Mielest�ni on yksinkertaisesti vain tyls�� soittaa kappaleensa ja pokata. Huomasin, ett� ihmiset pit�v�t kanssak�ymisest�, keskustelusta ja osallistumisesta. En koskaan uskonut ett� minulla olisi n�in hauskaa ja helppoa esiinty� yksikseni, ja reaktiot ovat olleet todella positiivisia.

Oletko koskaan ajatellut kirjan kirjoittamista?

- En ole tarpeeksi hyv� kirjoittaakseni kirjaa. Olen paljon kiinnostuneempi esiintymistilaisuuksista, joissa voi sekoittaa musiikkia ja tarinankerrontaa. En ehk� menisi nauhoittamaan tarinoitani levylle asti, ne pit�� tulla itse kuulemaan. En ole kiinnostunut tarinoiden kirjoittamisesta, mutta jonain p�iv�n� haluaisin ohjata elokuvan. Elokuvan sis�ll�st� minulla ei tosin ole mit��n k�sityst�, tied�n vain, ett� pid�n elokuvista yht� paljon kuin musiikista. Ehk� olisin surkea, mutta haluaisin silti yritt��. Helpointa olisi varmasti aloittaa tekem�ll� musiikkivideoita b�ndeille.

Jos on yhden el�m�n aikana soittanut The Posiesissa ja Big Starissa, tuottanut ja ��nitt�nyt b�ndej� ja viel� pukannut ulos soololevyn, luulisi, ett� aika paljon on jo saavutettu. Mink�laisia musiikillisia tavoitteita on viel� j�ljell�?

- Haluan tehd� paljon enemm�n rahaa. Tulen toimeen, mutten ole miljon��ri. Olen tehnyt paljon monenlaista ja olen tyytyv�inen uraani, mutta joskus tuntuu, ett� haluaisin enemm�n taloudellista tunnustusta tekemisist�ni. Vanhenen ja minulla on perhett�, mik� asettaa asiat eri valoon kuin jos on nuorena tien p��ll�. Tarvitsen rahaa pit��kseni huolta ihmisist�. Parin viime vuoden aikana olen tehnyt paljon t�it�. Uskon, ett� mit� kovempaa ty�skentelee, sit� enemm�n ty�t� saa my�s tehd�kseen. Monet muusikot tuntuvat ottavan asiat itsest��nselvin� ja j�tt�v�n k�yt�nn�n seikat managereiden hoidettavaksi ik��n kuin artistin ei tarvitsisi ymm�rt�� bisneksest� mit��n. En n�e t�t� j�rin hyv�n� toimintatapana. Mielest�ni tulisi olla kiinnostunut muistakin asioista. Ei bisnespuolesta tarvitse pit��, mutta on hyv� ymm�rt�� miten se toimii.

Haluat siis ett� langat ovat tiukasti k�siss�si?

- Pid�n asioita hallinnassa ja haluan ty�skennell� jatkuvan kasvun puolesta. En halua j�tt�yty� lep��m��n laakereilleni vaan haluan muutosta.

Loppuun klassinen rocklehdist�kysymys. Onko sinulla lemmikkej�?

- Minulla on kolme kissaa, kuusi gerbiili� ja kaksi hiirt�. Olen enemm�nkin kissaihminen, vaimoni ja lapseni taas pit�v�t jyrsij�ist�. Kissoja minulla on ollut aina, ne tuntuvat sopivan paremmin luonteenlaadulleni.

Pizza on tuhottu ja ilta jatkuu musiikin merkeiss�. Bar 68:n lavalla ensimm�isen� on vuorossa Lasse Kurki, joka soittaa fantastisen setin covereita ja Lemonator-biisej�. Lyhyen esityksen aikanana p��st��n kurkottelemaan kohti korkeampia sf��rej�, sen verran hurmoksellista k�ttentaputusta ja yhteislaulua yleis�n toimesta harrastetaan. L�mminhenkist�, inhimillist� ja parhaita t�n� vuonna n�kemi�ni keikkoja. Jon Auer on tietysti my�s loistava. Kurkkukipuinen Jon ei soita yht� pitk�� setti� kuin esimerkiksi Tampereella, mutta kaikki saavat varmasti kuulla kyllikseen musiikkia ja tarinointia biisien v�liss�. Kokonaisuudessaan hienoin ilta, mit� olen Bar 68:ssa koskaan todistanut. Ennen l�ht�� k�yn viel� puristamassa Jonin k�tt� ja kiitt�m�ss� hyv�st� meiningist�. Tarjoan kurkkupastilleja, jotka Jon lappaa innolla parempiin suihin. Turvallista ajomatkaa Helsinkiin.

Teksti: Tuomas Tiainen, kuvat: www.jonauer.com