00.05.2002
Autotehtaat on yhden miehen projekti ja unelma. Autotehtaat on Hämeenlinnalainen levy-yhtiö. Autotehtailla hurraa tallissaan muun muassa Black Audio. Mutta mitä muuta Autotehtaat on? Salaisuuksien verhoa raottaa lafkan ruumiillistuma, herra Ville Lilja.
Ville, valaisetko meille hieman Autotehtaiden saagaa?
Ville: - Ajatus jonkinlaisesta levynjulkaisemiseen liittyvästä jutusta sikisi jo yläasteaikoina joskus 1980 – 90 –lukujen taitteessa. Idea ehti muhia monia vuosia, ennenkuin mitään tapahtui. Olen aina ollut tietynlainen levy-yhtiö –fanaatikko, en hankkinut tiettyjen artistien levyjä, vaan tiettyjen yhtiöiden. Muutaman vuoden ajan halusin Bad Vugumiksi Vugumin paikalle.
Autotehtaat –nimi tulee Radiopuhelimien nimiehdotuksista. Kun ei bändille kelvannut, niin adoptoin sen. Nimi on mieleenpainuva, joten nimivalintaa ei ole joutunut katumaan. Tällä hetkellä lafka on vielä täysin omissa käsissä ja henkilökohtainen produktio. Syynä yksin puurtamiseen on mustasukkaisuus omasta luomuksesta ja se, ettei ainakaan tarvitse tehdä kompromisseja.
Autotehtaissa on kotikutoista parhautta, ainakin tähän asti toiminta on ollut melkoista puun takaa –meininkiä. Toistaiseksi ei ole mitään tyrkytetty yleisölle, vaan tehtaiden produktioista kiinnostuneet ovat itse löytäneet tiensä tuotteiden kimppuun. Minkäänlaista oikeaa mainostusta ei ole tehty.
Onko kotikutoisen levylafkan vetäminen ja siihen panostaminen palkitsevaa? Vaihtaisitko mihinkään?
Ville: - Riippuu siitä, mitä hommasta hakee. Jos riittää se, että saa julkaista omia suosikkejaan, niin vastaus on kyllä, todella palkitsevaa. Onhan hienoa kokea oman tallin yhtyeen kasvua ja kehitystä niin musiikillisesti kuin yleisömäärissäkin. Mihinkään muuhun hommaan en vaihtaisi. Jos esimerkiksi tehtaisiin sijoitetut rahat olisi käyttänyt itseensä, olisihan se voinut olla mukavaa. Hommasta luopuminen ei ole missään vaiheessa tosissaan käynyt mielessä. Eikä varsinkaan tässä vaiheessa, kun kiinnostustakin on herännyt. On kiva, ettei tarvitse koko ajan hakata päätään seinään.
Mitä kaikkea tehtaat on julkaissut ja mistä saamme lähitulevaisuudessa nauttia?
Ville: - Ensimmäinen levy oli Platypuksen Static –7-tuumainen 1997. Seuraavana Platypuksen ja CanCanHeadsin split seiska. Sitten olivat vuorossa Black Audion seiskat My Nintendo Girl ja Sweet Love. Ensimmäinen cd –julkaisu oli Audion High Score -ep, Valse Tristen Humen giljotiini taasen oli vinyyli. Nämä kaksi olivat vuoden 2001 satoa. Tuorein julkaisu on juuri päivänvalon nähnyt Audion Louisiana -ep, jota seuraa syksyllä pitkäsoitto Echo Hill. Muitakin julkaisuja on tulossa. Vinyyli on oma lempilapsi, vaikka cd:täkin tehdään.
Millainen visio sinulla on Autotehtaista?
Ville: - Aluksi visio oli enemmän metelimusiikin julkaisua, mutta kaveripiirijulkaisuiksihan tämä on mennyt. Tulevaisuudessa julkaisen sitä, mikä miellyttää, enemmän kuitenkin elektronista kamaa ja psykedeliaa. Poppikin toki tippuu, vain perinteinen suomirock ei juuri innosta. Dub ja reggae ovat myös kovassa kurssissa, eikä Autotehtaiden omia garage- ja stoner -hittejäkään vielä ole löytynyt. Avoimuus pitää säilyttää, avainsanana on hyvä meininki. Groovea peräänkuulutetaan.
Työn profiili – yksinäistä puurtamista vai sosiaalista tykitystä?
Ville: - Tähän asti homma on pyörinyt enemmän omissa oloissaan, kasvottomuutta on haettu. Tulevaisuudessa tuosta joutunee joustamaan. Suhteillahan koko homma pyörii, ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Jos tällä hommalla joskus elää, niin hyvä, isot myyntiluvut ei kuitenkaan ole päällimmäinen tavoite.
Autotehtaiden motto?
Ville: - Ei kumarruksia eikä kompromisseja, musiikki puhukoon puolestaan.
Autotehtaisiin saa parhaiten yhteyden sähköpostilla kirjoittelemalla osoitteeseen [email protected] . Nettisivutkin on jo työn alla. Villen kanssa oli mukava rupatella teen ja hyvän musiikin merkeissä.
Ilkka Valpasvuo
