The Scaramangas heitt�ytyy iisisti keinumaan

Helsinkil�inen kitarapop-viisikko The Scaramangas yhdisteli alkuaikoinaan rokkipotkun optimistiseen melankoliaan ja hampputangoon. Yhtyeen toinen kokopitk� Don�t Follow The Weak ker�si Desibeliss� t�yden pistesaaliin kepe�n psykedeliapopin muotovaliona. Ovatko n�m� rajaukset osuvia vai haluatteko itse tuoda viel� jotain olennaisia puolia musiikin yst�vien spekuloitavaksi? Vai onko moinen m��rittely mielest�nne edes tarpeellista tai mahdollista?

- Rokkipotkua, psykedeliapoppia, opimistista melankoliaa ja hampputangoa... Pit�� kyll� my�nt�� ett� Desibelin porukka on kuvaillut meid�n musiikkia varsin osuvasti. Kyll�, olemme kaikkea tuota. Vaikka tosiasiahan on se, ett� emme ole ikin� miettineet tarkkaan millaista musiikkityyli� The Scaramangas edustaa. Soundimme ja tyylimme on muovautunut vuosien varrella ja taitaa kyll� edelleen olla jossain ep�m��r�isess� kehitysvaiheessa. Voimme huoletta menn� Eight and a Halfin rokkipotkusta, Even Cole:n hampputangoon ja siit� He Soiled Himself:in asennecountry -musiikkiin. Emme halua lokeroida itse�mme liikaa.

Kuinka yhtyeenne muodostui ja miten p��dyitte t�llaisten musiikin lajityyppien pariin? Millainen on The Scaramangas-muusikoiden tausta?

- Osittain t�m� on jo yl�asteella perustettu b�ndi joka l�hti liikkeelle Nirvanan, Smashing Pumpkinsin ja Radioheadin covereiden voimin. Jossain vaiheessa soitettiin jotain powerpoppia mutta tyyli alkoi varsinaisesti kehitty� kun k�ytiin ��nitt�m�ss� demoja Tukholmalaisessa Up & Running Studiossa, Joonaksen veljen Tom Hakavan kanssa. T�� oli ehk� vuonna 2000. Tomilla oli studio t�ynn� vanhoja kitaroita, vahvistimia, pianoja, urkuja, kelamankkoja ja kaikkea muuta. ��nitettiin liven� suoraan magneettinauhalle ja kaikki kuullosti ihmeellisen hyv�lt�. Siit� taidettiin innostua jostain Doorsien ja Nuggets-b�ndien soundimaailmasta vaikka emme tietoisesti haettu mit��n retrosoundia.

Teit� on vertailtu niinkin erilaisiin yhtyeisiin kuin Joy Division, Supergrass, The Coral, Beatles ja Weezer. Nimest�nne on vedetty lankoja Bond-s�velt�j� John Barryyn. Uusimman levynne kiitt�v�ss� arviossa Sami Nissinen mainitsi mm. Sister Flon, Pink Floydin ja Airin. Mihin suuntiin oikeasti kumarratte ja miksi?

- Olemme usein fanittaneet musiikkia yhdess� ja se on my�s kuulunut meid�n biiseist�. Aikoinaan lainattiin surutta ideoita muilta. Ehk� voi t�ss� jo paljastaa ett� Eight And A Half oli kumarrus New Orderin Crystaliin jota diggailtiin kovasti kun se ilmestyi. Vanha livesuosikki Even Cole on taas osa Ennio Morriconea ja osa Theo�s Actin Untitled-biisi�. Mutta omasta mielest�mme olemme p��sseet eroon siit� ett� Scaramangasien musassa paistaa esikuvat liian selke�sti l�pi. Ehk� just sen takia meit� on vertailtu niin erilaisiin b�ndeihin.

Jyrockin keikalla vakuutti ennen kaikkea sellainen enniomorricone twinpeaksin y�kerhossa savup�iss��n-henkinen tunnelma. Soittoonne oli helppo heitt�yty� iisisti keinumaan. Onko t�m� jotain sellaista mit� te liven� tavoittelettekin vai olisiko kaikkien pit�nyt tanssata hulluna?

- Ei me sen kummemmin olla puhuttu tai oikeestaan ajateltu ett� mitenk�h�n yleis� ottaa materiaalin vastaan. Tietenkin tied�mme ett� t�� uus matksu ei mit��n isointa biletysmusaa ole. Toivottavasti jotkut ihmiset pit�� siit� mit� me teemme ja kyll� sen Jyrockissa huomasi miten ihmiset, kuten sanoit heitt�ytyi iisisti keinumaan, ja se on kai just se oikea tapa nauttia musiikistamme.

Mik� maku j�i yleisesti ottaen Jyrockista?

- Hieno meininki ja todella hyv�t bileet. Magenta Skycoden keikka oli ihan mielett�m�n hieno. Alamaailman Vasaroiden heitto oli my�s todella herkullinen. Toivottavasti meid�t kutsutaan tulevaisuudessa takaisin.

N�hd��nk� teit� kes�ll� festivaaleilla? Ent� ulkomaansuunnitelmat?

- Ei n�hd� festivaaleilla n�ill� n�kymin. Ehk� keikkaj�rjest�j�t luottavat mieluummin tuttuun ja turvalliseen suomalaiseen laatutuotteeseen, eli heviin, mieluummin kun riskeeraa sen ett� festivaaliyleis� keinuu iisisti h�n�p�iss��n meid�n tahtiin. Mutta l�hdemme kyll� kun pyydet��n. Ulkomaansuunnitelmia emme ole kerennyt suunnitella viel�, eik� me v�lt�m�tt� osata suunnitella sellaisia. Mutta kaikki muut ovat kovasti pyrkim�ss� ulkomaille, kai meid�nkin pit�� katsoa mit� siell� on ihmetelt�v��.

Onko Bond-konna Scaramanga mielest�nne oikeasti kova j�tk�? On se ainakin parempi nimi b�ndille kuin The Blofelds�

- Joo. Oli se vissiin kova 1970-luvulla. Mut kyll� silloin tehtiin parempiakin leffoja kuin 007.

Millaisia tavoitteita olitte asettaneet kakkoslevy� varten ja kuinka ne toteutuivat?

- Haluttiin tehd� levy, joka kest�� kuuntelua pitk��n. Ja siin� ollaan ainakin toistaiseksi mielest�mme onnistuttu. Se mik� eniten ehk� poikkes ekasta levyst� oli, ett� t�lle levylle oli eritt�in paljon demoja mist� valita. Niit� oli runsaat sata kpl mist� me sitten alettiin karsia. Se oli kans paljon helpompi "tappaa rakkaitaan" kun oli mist� valita.

Vaikka b�ndinne on oikeastaan jatkuvasti tehnyt hyv�� materiaalia, ei sellaista samanlaista �hype� (siis hyvin indie-tasolla toki) ole tainnut synty� kuin mit� esimerkiksi Rubikilla ja tietyiss� rajoissa my�s Sister Flon kohdalla on tapahtunut. Mist� t�m� johtuu ja onko siihen tulossa muutos?

- No, me ei olla Fullsteamilla... Ehk� ihan hyv�� olla altavastaajan asemassa. Ei oo turhia paineita. Ehk� me saataisiin enemm�n hype�, jos kaikilla medioilla olisi yht� hyv� maku musiikin suhteen kuin teill� desibeli.net:ss�!

Haastis ja pienet livekuvat: Ilkka Valpasvuo, muut kuvat: The Scaramangas @ MySpace