22.07.2007
Kirjurinluoto/Pori
Lauantain p��tt�nyt Tuomo oli v��r�ss� paikassa v��r��n aikaan, aivan kuten sunnuntain ensimm�inen Kirjurinluodolla esiintynyt yhtye, suomalaista soulia Tuomas Kailan johdolla esitt�nyt Huba. Se ja Tuomo olisivat ankeleetisti ansainneet paremmat esiintymisajat sek� jonkinlaisen niputtamisen.
Perinteisill� soul-tehoilla, Otis Redding �otteilla, ihanilla taustalaulajatar-luonnottarilla sek� takaa-ajofunkilla taitavasti pelannut Huba petrasi jatkuvasti kuin sika juoksuaan, lunastaen viimein paikkansa festivaaliesiintyjien parhaimmistossa. Odotin loppupuolella jo, milloin s�hk�j�nism�inen Kaila repii naamansa, ja alta paljastuu musta mies. Ihailtavaa oli my�s se, ett� h�n ei edes yritt�nyt peitt�� heng�stymist��n: n�in lavalta v�littyi hien my�t� se, ett� siell� tehtiin duunia. Hyv�� musiikkia kun on mahdoton tehd� ilman duunia, mik� on hyv� l�ksy idolseille. Mik�li esiintyj� ei saisi hiota ja v��nt��, p��sisiv�t esiintyviksi artisteiksi vain maratoonarit ja laskuvarjoj��k�rit. Peloista pahin.
Pori Jazz 2007 tarjosi ihmisille valkoista suklaata tarttumatta halpahintaisiin bileb�ndeihin. Huba oli sellaisten yl�puolella. Se ei soittanut jazzia, mutta festivaaliorganisaatio teki hienon teon esitelless��n ihmisille t�m�n mainion, kotimaisen artistin, josta harva oli kuullut ja jolla on potentiaalia vaikka millaiseksi ilmi�ksi asti. Juuri t�lt� pohjalta pit�� valita jazz-tapahtumaan esiintyj�t jazzin ulkopuolelta.
Sunnuntain kruunasi The Johns. Lavalla oli vain kaksi ihmist�, kitaristilegenda John Scofield sek� hullu hammondistipianisti John Medeski. Skaala ulettui boogie-woogiesta silkkaan avantgardeen, ja jo �Aas Weckstr�m kysyy� �sketsien tunnarin mieleentuopa alku sai repe�m��n. Loistavuus ei silti perustunut t�m�nkaltaisiin tahattomuuksiin, vaan j�rjett�m�n laaja-alaiseen ilmaisuun. Suhteellisen v�hill� ulkoisilla efekteill� saatiin koskettimista ja kepist� ��ni� aivan toisesta maailmasta. Ne t�yttiv�t tilan niin, ettei miss��n vaiheessa tullut mieleenk��n haluta lis�� soittajia lavalle.
The Johns osoitti hieman v��r�ksi v�itt�m�n, jonka mukaan nuotit saa miljoonaan erilaiseen j�rjestykseen. Oikeammin nuotit n�ytt�� saavan miljardiin erilaiseen, ihanaan ep�j�rjestykseen! Kahden ihmisen h�iriintynyt omakiva ei ole koskaan kuulostanut n�in mielenkiintoiselta, t�st� ei dada parane. Toimivaan, rikkeett�m�n tyylitietoiseen sillisalladiin kuului M�rtenson/Turhapuro �hammond-mielikuvia, stride-pianismia, urkujen k�ytt�� ly�m�soittimena: mik�li soitin oli vuokralla, mahtoi soittimen omistaja pureskella yleis�n joukossa kynnen jos toisenkin! Hyv� veto oli esitt�� my�s tuttua materiaalia, jotta yleis� saisi referenssi� johonkin ortodoksisempaan. T�llaisena �soittokokeena� toimi Stevie Wonderin You Haven�t Seen Nothing, jonka kaikki olennainen pihvi oli blokattu kahdelle soittimelle.
Eih�n t�m� kaikkiin uponnut, kyseess� oli niinsanottu joko/tai �artisti, mik� tietenkin on ehdottomasti parempi kuin kolmen t�hden pikkukiva. T�llainen rohkea, kokeileva maailma on kummallisen miehinen, mikseiv�t naiset soita koskaan n�in? Miksi oboistiyst�v�ni tytt�kaveri lopetti seurustelun, kun mies alkoi soittaa k�mp�ss� John Cagea? Onko t�m� jokin vuosituhantinen geenijuttu? Takanamme er�s tytt� nurmikolla huusi encoretaputusten aikana ihan tosissaan, ett� lopettakaa nyt. Jazzin nimess� vain kiihdytimme aplodeja ja ajattelimme, ett� k�rsi, bitch. Onhan se varmaan kielt�m�tt� ihan hirveet�, ett� piknikki h�iriintyy kahden tuhman sed�n riitasointuisasta soitosta, jota kuunnellessa voi joutua k�ytt�m��n AIVOJA!
Ziggy Marley oli nostanut koloistaan maamme hyvink�iden pilvip��t, ja ennen keikkaa oli mieless� Ilkka Valpasvuon viisaus �Jos musiikkia joutuu kuuntelemaan tulpat korvissa, se on vain ja ainoastaan tyhm��. Samalla periaatteella �Jos musiikkia pystyy kuuntelemaan vain yrttien vaikutuksen alaisena, se on vain ja ainoastaan tyhm��. Reggae-musiikille on kuitenkin vaikea, ellei mahdotonta olla vihainen. He, jotka ovat, lienev�t heit�, jotka ampuvat pandoja ja v�kisinmakaavat mangusteja aamupalaksi.
En omista kuin kaksi Trojan -cd-boksia, ja jamaikanhumpasta enemm�n kiehtoo ska, joten lukeutunen asiaan perehtym�tt�mien kastiin. Perustehoihin nojaava keikka esitt�ytyi tasaisena alusta loppuun, takapotkut olivat kohdallaan, eik� Marley olisi voinut olla Porissa yht��n oikeampana p�iv�n�, oikeampaan aikaan. Ja tanssittavaksihan t�m� musiikki on tarkoitettu. Kyll�h�n j�m�kk� reggae pakottaa sheikkaamaan assia. Eturiveiss� ei istuma-asentoisia puoluekokouksia pidelty, ja tunnelma/ilma oli muutenkin ns. jazz-tupakan s�vytt�m�.
Merkillepantavinta oli se, ett� Marleyn soiton yleisvolyymi oli yll�tt�v�n popilla tasolla, mink� my�t� rekee oli hiukan turhan reteet�. Kerrankin p��sin k�ytt�m��n tuon idioottimaisen sanaleikin, joka on maannut p�yt�laatikossani vuosikausia. Aivan perinteisill� linjoilla Bobinpoika ei siis liikkunut. Mutta kyll�h�n kaikki musiikin lajit saavat aina ajan ja tekij�iden vaihtumisen my�t� uusia s�vyj�, niin se homma menee. Eik� juniorimarley onneksi kuulostanut miss��n vaiheessa raskaalta, eli pahimmat �ajan vaatimusten� sudenkuopat mies on v�ltt�nyt.
Rauhallisiin, savuisen tasaisiin tunnelmiin p��ttyi Kirjurinluodon tarjonta Pori Jazzeilla 2007. Marley antoi t�llaiselle maallikolle melko tasapaksun vaikutelman parhailla aiemmilla keikoilla koettujen s�rmien ja rosoisuuksien j�lkeen, mutta vastaavasti my�s kirvoitti pohtimaan, ett� mik�li Jamaika-osaston friikkej� pit�� (ja toki kannattaa) jatkossakin palvella, niin kiehtovan h�mment�v� ja ehdottoman antoisa veto olisi tuoda l�hivuosina Poriin t�yskaheli Fishbone. Yh� soittavat, vink vink!
Loppuun viel� kantap��n kautta opittuja k�yt�nn�n Pori-vinkkej� heille, jotka t�h�n tapahtumaan jatkossa mieliv�t:
1) Ravitsemuksesta.
Tarjolla on monenn�k�ist� paellaa, kiinalaista hound dogia ja karvak�sikebabia jokaisessa kadunkulmassa. Kannattaa kuitenkin olla terveen valikoiva. Mik�li ei halua sy�d� n. 34-50 euron gurmee- jazz-menua huippuravintola Buccossa ja t�rm�t� Alexander Stubbiin, suosittelen ottamaan l�ht�kohdaksi Ojalan lihapiirakat torilla, porilaiset tai Antinkadun kebab-paikan, jossa on tarjolla hyvin segerstamiaanisia perhepizzoja. Kirjurilta ei kannata poistua ennen kuin on sy�nyt neulamuikut valkosipulikastikkeella (6 euroa / rove).
Oluen kanssa on vain yksi vaihtoehto: panimoravintola Hunter�s torin kupeessa. Viiteen euroon saa tuopillisen talon omaa, erinomaista Mufloni-olutta. Kahviloiden kohdalla on jonkinlainen kvaliteettidualiteetti Caf� Wikholmin ja Sarpin v�lill�. Ensinmainitussa ovat Suomen parhaat (ja ensimm�iset) paninit, patongit ja kakunpalat. Sarpin erikoisuutena ovat sammakkoleivos sek� todenn�k�isyys n�hd� Eino Gr�n. Mik�li on mahdollista ajaa Reposaareen, sijaitsee siell� Suomen paras silakka-buffet �p�yt�, jonka kokemisen j�lkeen silakka ei ole en�� sama!
2) Taksipolitiikasta.
Jazzien aikaan Porin molemmat taksit ovat ankarassa k�yt�ss�. �isin tuhatp�inen puoli-ihmislauma himoaa pirssi� ja menee keskustaan muodostamaan satojen metrien taksijonoja, joissa p�tev�t villin l�nnen lait. Odottamisesta viisastuneet ihmiset jaksavat Kirjurilta tai LP-teltalta kuitenkin k�vell� sillan yli, k��nty� oikealle, ja hiukan viel� Shellin ohi. Sen j�lkeen vaihdetaan tien vastakkaiselle puolelle ja l�hdet��n tavoittelemaan lennosta kaupunkiin kohti suuntaavia, eli tietenkin tyhji� takseja. Eduksi on viel�, mik�li ei n�yt� Jammu Siltavuorelta tai meri-porilaiselta.
Pori ei pet� koskaan, kun siell� k�y. Jokainen Porin-matka on seikkailu. Ensi vuonna aion ottaa selv��, ett� mik� hitto se Ulasoori on.
Vuoden 2007 Pori Jazzin laajaan torstai-raporttiin p��see t�st�. Keskim��rin nuorekkaampaan perjantaihin sukellat t�st� ja lauantai l�ytyy t��lt�. Jollakin tasolla aiheeseen liittyv� sarjakuva l�ytyy t�st�.
Teksti: Janne �En V�kisinmakaa Mangusteja� Kuusinen, kuvat: Jouni Jyllinmaa ja www.porijazz.fi
