31.07.2007
Kari Peitsamo on yksi suurimmista suomalaisista esiintyjist�. Miehen leppoisa, sanavalmis ja v�lit�n lavapersoona kuuluu my�s Karin melko yksinkertaisessa, mutta sit�kin tarttuvammassa bluesrockiin pohjaavassa musiikissa. Ainakin se viime vuosina n�hty ja kuultu Peitsamo on ollut t�llainen, onko asia ollut aina n�in vai l�ytyyk� historian h�m�rist� monimutkaisempiakin ratkaisuja?
Muun muassa t�t� kysymyst� varten istuimme vastakkain keskustelemaan Karin n�kemyksist�, h�nen 50. pitk�soittolevyyn ehtineest� valtaisasta tuotannostaan ja ennen kaikkea juhlalevyst�, jolle antaa lis�arvoa viel� sen tuottajana toiminut Risto Ylih�rsil�. Ajatuksena juuri Peitsamon yhdeksi suurimmista vaikuttajistaan nostanut viime vuosien komeetta ty�skentelem�ss� yhdess� sankarinsa kanssa on todella herkullinen. Ihan toinen asia on sitten se, milt� messev�sti The Second Coming of Mr. Jesus H. Christ �nimiseksi kastettu yhteisty�n tulos kuulostaa. Mutta ei h�t��, sit�kin asiaa tullaan avaamaan, kunhan luet hiukan pidemm�lle.
Aloitetaan nyt kuitenkin alusta. Ei kuitenkaan l�hdet� kahlaamaan ihan historian h�m�r��n, Peitsamo-ilmi�n syntysijoille. Kuten me kaikki, Tampereen katukuvassa aktiivisesti n�kyv� ja viime vuosina politiikkaankin innostunut Kari on muuttunut paljon ja tottakai tulee muuttumaan edelleen. Koska tarkoituksena ei ole luoda Karista koko uran mittaista henkil�kuvaa vaan pyrkimys olisi keskitty� nykyhetkeen, puhutaan Karista sellaisena kuin h�n t�ll� hetkell� on. Tai pikemminkin millaisia ajatuksia h�n haluaa tuoda esiin.
Lukiessani t�m�nkin kirjoituksen aloittavaa pohjustusta Kari haluaa heti kommentoida. Karin lavapersoonan v�litt�myys ja voisi sanoa aurinkoisuus kumpuaa yll�tt�en valtavasta tuskasta. Esiintyminen, rockin tekeminen ja soittaminen on miehelle henki ja el�m� ja se my�s n�kyy. Lavalla astuttuaan tuskasta ja synkkyydest� ei n�y j�lke�k��n, lavalle p��seminen pyyhkii kaiken pois. Siin� suhteessa Kari vertautuu vanhan ajan blues-mestareihin, joilla el�m�� suuremmat esitykset kumpusivat julmasta historiasta.
Vaikka samaa henke� l�ytyykin ja Peitsamon soitto kulkee pitk�lti blues-kaavoilla, haluaa mies ennemmin pit�yty� rock-miehen� kuin varsinaisena blues-nikkarina. Tarjoamaani traditionaalisen rokkarin termi� Kari maistelee hyv�ksyv�mmin � perinteet ovat Karin musiikissa korkeassa arvossa. Kari kokee olevansa musiikkinsa kanssa aika pitk�lti asian ytimess�. Kaikkihan pohjautuu Chuck Berryyn, jonka musiikin pohjalta Kari aikoinaan loi mm. Kauppaopiston naiset-hittins�. Voisikin sanoa, ettei olisi Peitsamoa ilman Berry�.
Peitsamon musiikki on aina ollut melko helppoa ja yksinkertaista, mutta aina se ei ole ollut miehelle itselleen kivaa. Jossain vaiheessa on yritetty liikaa, kokeiltu juttuja jotka eiv�t vain sovi Karille. Senp� takia Kari my�nt��kin heti, ettei pysty t�ysin seisomaan kaikkien tekemiens� levyjen takana en�� nykyp�iv�n�. Kokeiluja pit�� tehd� ja v�lill� ne menev�t pieleen. Toinen asia joka on hiert�nyt Kari uralla on ollut soittaminen b�ndin kanssa. Kari kokee, ettei h�n ole tullut muiden kanssa toimeen tai muut eiv�t ole tulleet h�nen kanssaan toimeen. Siksi Kari on viime vuodet esiintynyt ja levytt�nyt yksin. Nyt on kuitenkin uusia tuulia ilmassa. Elokuun alussa julkistuva levy on jo nimens� puolesta merkitty my�s Risto -orkesterille, jonka j�seni� soittaa levyll� ja jonka tuotannolliseen puoleen maestro Ylih�rsil� on antanut kultaisen sormenj�lkens�.
Onko siis syksyll� mahdollista t�rm�t� keikalle, jossa soittaa sulava ja timmiss� iskussa oleva Kari Peitsamo & Risto? Valitettavasti ainakaan t�ll� er�� n�in ei ole. Artistien keikat on t�lt� vuodelta buukattu ja vaikka koitan kovasti vakuuttaa, ett� levyn menestyksenkin kannalta olisi ensiarvoisen t�rke�� kuulla biisej� my�s liven�, ei asiasta aleta sen enemp�� edes keskustelemaan. Asia kuopataan Karin puolelta siihen, ett� h�n vahvasti ep�ilee ett� dominoisi b�ndi� liikaa. Keikkoja varten pit�isi my�s panostaa uuteen yhtyeeseen nimelt� Kari Peitsamo & Risto, joka s�isi aikaa Risto-yhtyeelt� ja Karin soolosta.
Risto on tehnyt hienon version Karin Rakkaus-kappaleesta. Ensimm�inen biisi joka Ristolta p��tyi herran korviin taisi olla Levy-yhti�n j�tk�t, joka huvitti. Kari l�ysi heti yht�l�isyyden itsens� ja Riston v�lill� � molempien musiikissa on paljon tuskaa, joka ei kuitenkaan ahdista kuulijaa. On isoja ja traagisia tarinoita, jotka toimitetaan ulos vapauttavalla tavalla. Lopputulos ei ole yht��n koominen, vaan heitt�ytyv�.
Mutta miksi Risto versioi Rakkauden? Vaikka Kari tuntuu pit�v�n omaa kappalettaan nykyp�iv�n� hiukan falskina � kuka pystyy definitiivisesti puhumaan rakkaudesta � n�kee viimein suunvuoron saava Risto biisiss� ihan erilaisia asioita. Kertos�keest� h�n kertoo saaneensa eritt�in vahvan mielikuvan:
- Mulle tulee siit� aina kun m� kuulen sen mielikuva jossa joku l�hett�� keilapallon menem��n ja kaikki keilat kaatuu. Ja puolessa v�liss� kertsi� keilat nousee pystyyn ja pallo palaa takaisin sen tyypin k�teen. Muistuttaa v�h�n Sami S�np�kkil�n joitakin lyhytelokuvia, jossa asia palaa alkupisteeseens�. Ajattelin, ett� siisti�, biisi keilaamisesta. Lis�ksi kappale tukee draamallisessa mieless� erinomaisesti useita kohtia isommissa kokonaisuuksissa kuten pitk�soitolla tai keikoilla... Ja on se toimiva kokonaisuus ihan biisin�kin, vaikka s�velt�j�-sanoittaja t�ll� hetkell� ei kokisi siin� mit��n suuria totuuksia sanoneensa.
Kari: - Joo, m� luin ton kuvauksen ja se kolahti. Rakkaus tulee ja se on t��ll� j�lleen�
Risto kuuli Kari Peitsamoa ensimm�isen kerran jo todella nuorena ja diggailu on jatkunut siit� l�htien. Kun on enemm�n alkanut ymm�rt�m��n svengaavuuden ja rytmisyyden - ja etenkin monipuolisten, n�enn�isesti pinnallisten, mutta eritt�in syv�n persoonallisuuskuvan antavien lyriikoiden - p��lle, niin fanitus on vain syventynyt. Kauppaopiston naiset oli siihen aikaan tosi nopeeta verrattuna muuhun sen ajan suomalaiseen musiikkiin. Ja se on niin tyrm��v�n yksinkertainen biisi, toteaa Kari. Risto on kuullut Peitsamon tuotannosta ehk� viidenneksen ja hyllyst� l�ytyy kaksi Peitsamo-levy�, joista toinen on poltettu. Kari kertoo ett� meinasi sanoa ett� siin� on ehk� kaksi liikaa.
Miten yhteisty� sitten alkoi? Kari oli ehdottanut Ristolle, ett� tehd��n Kari Peitsamo �levy, jonka tuottaa Risto Ylih�rsil� ja jossa mahdollisesti soittaa Risto-b�ndin muusikoita. Riston Aurinko -levy on Karin mielest� niin hyv�, ett� h�n halusi mielell��n tehd� jotain samalla miehityksell�. H�n toteaa, ettei kuitenkaan halua ratsastaa Risto-yhtyeen maineella ja statuksella, mutta Risto oli sit� mielt� ett� siin� pit�� lukea Kari Peitsamo ja Risto tasavertaisina. Min� taas halusin ratsastaa, tokaisee Risto pilke silm�kulmassa. Siit�, ett� vet��k� jompikumpi tavallaan pidemm�n korren, eli kuulostaako levy Ristolta vai Kari Peitsamolta, ei Karin mielest� kumpikaan kantanut huolta.
Levyn kuunneltuani voi kyll� sanoa ett� levy kuulostaa selke�sti enemm�n Kari Peitsamolta, mutta Ristomainen soitanto kyll� pukee kokonaisuutta. P��llimm�isen� on Peitsamo ja se sama suora akustinen blues-kaava, mutta pinnan alla maalaileva Risto tuo parhaimmillaan biiseihin hienosti lis�arvoa. Hetkitt�in levylt� l�ytyy my�s hieman Risto-henkist� kaahausta. Kari taas ei kaahaa.
Sek� Peitsamon ett� Riston maineikkaimmat teot on t�h�n menness� laulettu suomeksi. Nyt tehtiin englanninkielinen levy. Miksi? Ehk� juuri siksi, toteaa Risto. Kari taas yksinkertaisesti tykk�� tehd� biisej� englanniksi eik� en�� ole aikoihin tehnyt biisej� suomeksi. Kari ei my�sk��n sanoisi ei mahdollisuudesta nousta kansainv�liseksi rock-t�hdeksi. Ja kuten biisiss�kin lauletaan, I don�t wanna live in Finland no more, this is a land of nazi pigs! Karin mukaan kielen kanssa h�nell� ei vain ole mink��nlaista valinnanvaraa. H�n rakastaa englannin kielt� ja international language of rock�n�rollin riimien ja fraasien murjominen on nautinnollista.
Kari kertoo ett� jossain vaiheessa levyn nimeksi kaavailtiin hiukan Aurinko aurinko plaa plaa plaan hengess� vittu vittu jee jee jee. Vaikka se noin vain heitettyn� kuulostaa pelk�st��n h�lm�lt� ja muka-hauskalta, on Karilla melkoisen hyv� peruste. Jossain vaiheessa kun oltiin todella innostuneita, Kari oli todennut ett� meid�n pit�� tehd� levy, jota kuunnellessaan kriitikot ei sano ett� vitun jee vaan vittu vittu JEE JEE JEE!
Levyn nimeksi nostettu The Second Coming of Mr. Jesus H. Christ ei ehk� ole ihan yht� provosoiva, mutta kyll� siit�kin varmasti p��npudisteluja syntyy. Miksi moisia teemoja? Karin mielest� silloin kun kaivetaan Jeesus esiin, voidaan todella huonosti ja tarvitaan apua. Silti samalla tavalla kuin Karin live-esiintymiss�, ei levyll�k��n ahdistava tai synkk� ole oikein miss��n kohtaa niit� adjektiiveja, joita ensinn� pist�isi paperille. Jeesus-teemalla ei haeta mit��n provosointia tai k�rjistyst�, se on vain Karille t�rke� asia.
Levytyssession aikana Kari oppi itsest��n sen millaisessa paineessa h�n eli. Jos alkaa laulaa Jeesuksesta, niin silloin ei hyvin mee! Risto taas kokee oppineensa paljon tuotannollisesta puolesta ja ehk� uskaltaa tehd� t�st� l�htien sit� soundia josta itse eniten pit��. Massoille on jo n�ytetty, osaaminen on todistettu, ei ole paineita. Yhteisty� oli molempien mielest� nautinnollista. Kari korostaa my�s Riston tuottajan otetta, joka oli parasta mihin h�n on t�rm�nnyt. Kari on ��rimm�isen tyytyv�inen levyn soundeihin ja tyylillisiin valintoihin.
Omien levyjens� kanssa Ristolla on ollut hienot visiot siit�, kuinka siisti� niit� olisi tehd�. Mutta vaikka lopputulos on ollut siisti�, on itse prosessi ollut ihan helvetti�. Ekan levyn kanssa meni puolitoista vuotta, v�liss� parin kuukauden jakso jolloin konkreettisesti ja sanantarkasti p��h�n ei tullut ensimm�ist�k��n ajatusta joka ei olisi liittynyt levyn tekoon. Se j�tti omat vaurionsa, mutta t�ll� hetkell� Ylih�rsil� pit�� sit� uhrauksena joka kannatti silloin tehd�. T�m�n levyn kanssa sessio sujui eri tavalla.
- Se tehtiin yhdess� jaksossa, koko ajan kasvaen, orgaanisesti ja tietyss� mieless� intensiivisemmin kuin Risto-levyt. Mutta illalla sain sen hetkeksi pois mielest�, nukuin y�ni ja aamulla jatkettiin.
Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo
