18.01.2008
Helsinkil�inen vauhdikas nelikko Downstairs on useamman vuoden ahkeran ty�nteon j�lkeen julkaisemassa Suomen ehk� suurimman ja kuumimman indie-lafkan Fullsteamin kautta debyyttilevyns� Oh Father. Useamman tasokkaan lyhyemm�n julkaisun my�t� yhtye on her�tt�nyt seuraavanlaisia laatusanoja; Debyytti-ep:ll� soitettiin hikisesti m�tt�v�� punkvaikutteista rockia. Seuraava levy siirtyi l�hemm�s aggressiivista hardcorea, jossa urut toivat mukanaan hieman kevyemp�� puolta. Tultaessa vuoteen 2008 nelikon keitoksessa yhdistyy n�iden ohella indie-elementtej�. T�m� tarjoamani kehityskaari kelpaa toki yhtyeen kitaristille Topille ja basisti Empulle, vaikkei siin� miss��n nimess� ole koko totuus. Toiselle EP:lle kun Topin mukaan syntyi sopivasti yhdess� hyv�n kokonaisuuden muodostaneita kipakampia biisej�, tuli sen j�lkeen luonnostaan fiilis, ett� seuraavaksi voisi taas tehd� my�s hiukan muunkinlaista. Yhtyeen tammikuussa julkistuva debyytti Oh Father onkin lopulta melkoisen monipuolinen kokonaisuus.
Pari vuotta takaperin yhtyett� haastatellessani tiivistykseksi heitettiin puolivitsill� hauska �Toto, The Locust ja Prince -vaikutteista disco-corea�. T�m� ei kuitenkaan mik��n levynkansiin tai kotisivuille tosissaan liimattava �totuus�, vaikka yhtye onkin ujuttanut kappaleisiinsa �Toto-komppia�, The Locust on osalle b�ndist� �tosi kova juttu� ja b�ndi nostaa hattua Princelle, koska �se on yksinkertaisesti maailman kovin j�tk�. Ja se core nyt oli kuulemma sen verran muotisana, ett� pitih�n sit� huonon huumorin nimiss� k�ytt��.
Kaikille yhtyeen j�senille yhteiset diggailun kohteet At The Drive-In, Fugazi ja Refused ovat tulleet monessa yhteydess� esille. Hiukan ylenm��r�inen vertaaminen saman tallin toiseen b�ndiin Disco Ensembleen selittyykin Topin mukaan pitk�lti juuri b�ndien yhteisill� vaikutteilla. Mutta l�ytyy Downstairsin suosikkilistalta paljon muutakin, kuten esimerkiksi Modest Mousea ja The Smithsi�. Puolil�p�ll� heitettyyn ehdotukseeni
Smithsin cover-versioimisesta herrat eiv�t silti viel� ainakaan vakavasti tartu. Kotimaisista nimist� puhuttaessa kaksikko kertoo odottavansa innolla Frivolvolin uuden levyn julkaisua.
Mist� Downstairsissa sitten itse asiassa on kyse? Kyseess� on hikinen ja energinen nelikko, jossa indie, rock, punk ja hardcore-palasista kootaan jonkinlaista modernia punkkia tai iskumelodista indierockia punk-s�vyill�. Asmon rouhean laulun ohella hommaa v�ritt�v�t �kkiv��ryys, kuuntelijan hyv�ntahtoinen h�pl�ytt�minen, tekemisen ilo� niin ja se urku. Oh Fatherilla hommaa vied��n entist�kin enemm�n kurkottelemaan my�s aivan uusiin suuntiin:
�esimerkiksi p��t�sbiisi There�s A Barrel, There�s A Flood ei varmasti ole kovinkaan l�hell� sit�, mit� meilt� on aikaisemmin totuttu kuulemaan� kertoo Emppu.
Vaikka yhtyeelt� on totuttu kuulemaan materiaalia, joka ei aina ensimm�isell� kuuntelukerralla t�ysin avaudu, kertovat Topi ja Eemeli, ettei kyse kuitenkaan ole itsetarkoituksellisesta kikkailusta: �Kyll� kaikelle mit� tehd��n pit�� olla syy tai perustelu. Ei me vaan hasardilla heitet� juttuja kasaan, vaan k�ytet��n todella paljon aikaa biisien sovittamiseen ja ollaan totuttu tekem��n kovasti t�it� asioiden eteen�. Topi toivookin ett� yhtye pystyisi v�ltt�m��n pahimmat kliseet ja keskittym��n Downstairsille ominaisen ilmaisun kehitt�miseen. Ei nelikko toki py�r�� uudelleen pyri keksim��n, mutta Topin mukaan tavoitteena on, ett� edes hiukan pystyisi erottautumaan: �Toki kliseit�kin voi ja saa k�ytt��, mutta ainakin v�lill� olisi hyv� koittaa tehd� asioita v�h�n toista kautta, kuitenkin biisin ehdoilla. Nokkelatkin jutut t�ytyy pysty� perustelemaan ja niiden pit�� palvella biisin kokonaisuutta.� Laulaja Asmon kirjoittamat sanoitukset keskittyv�t Eemelin mukaan mielikuvien luomiseen ja kuten itse musiikin suhteen, ei Downstairs halua tarjoilla niidenk��n osalta tarjoilla yleis�lle mit��n valmiiksi pureskeltuna, vaan j�tt�� kuuntelijalle vapauden omiin tulkintoihin.
Millainen levy Oh Father sitten on? Ainakin kaksikko tuntuu olevan tyytyv�inen lopputulokseen. Vaikka kyseess� on aika kipakka ja hikinen rock-meuhkaus, ei pitk�soitto ole silti hetkess� kuunneltu. Erilaisia puolia l�ytyy ja levyyn tuntuu p��sev�n rikkaammin sis�lle vasta pidemm�ll� kuuntelulla. Pit�� albumi sis�ll��n my�s useampia saman tein korvaan j��vi� ralleja, niin kuin hyv� onkin. Vaikka itse levytys-prosessi menikin tiiviisti t�it� tehden eik� tyhj�ntoimittamiselle ollut aikaa, oli valmistautuminen ennen studioon menoa pitk�j�nteist� ja �kestoista. Yhtyeen harkitsevuudesta puolestaan kertoo, ett� levyn biisij�rjestyst� mietittiin pitk��n ja ennakkosinkun b-puolikin valittiin valmiiden kappaleiden joukosta vasta viimeisen� miksausp�iv�n�.
Topi kertoo, ett� levyn nauhoituspaikasta keskusteltiin yhtyeen ja Fullsteamin edustajien v�lill� kiivaasti ennen studioty�skentelyn aloittamista: �Oh Father tehtiin Finnvoxilla, josta tuli aluksi hiukan kysymyksi� ett� ei kai se vain
ole hiukan liian hyv� studio�. Levy-yhti� pelk�si, ett� yhtyeen tuore rouhea soundi vedet��n liian kliiniseksi. Mutta homma toimi yhtyeen kanssa jo aiemmilla levytyksill� operoineen Arto Tuunelan kanssa hyvin eik� Oh Father miss��n nimess� ole liian hinkattu. Asmon laulun rouheus tekee lopputulokseen viel� mukavaa lis�s�rm��. �Hyv��n studionkin voi menn�, jos tiet�� mit� haluaa ja mill� vehkeill� se onnistuu�, tiivist�� Emppu asian osuvasti. �Jos itsell� on visio ett� milt� sen pit�isi kuulostaa, niin kyll�h�n sen saa onnistumaan. Toki pit�� tuoda oma n�kemys esiin ja
hiukan tiet�� v�lineist�kin. Eli helpointa on varmaan kertoa milt� levyn EI pid� kuulostaa�.
Fullsteamille Downstairs p��tyi luontevasti, sill� yhteisty�t� tehtiin keikka-asioissa jo lafkan edelt�j�n Sitruunamaailman kanssa. Silti Topi my�nt�� olleensa h�mm�stynyt, kun Fullsteamin puolesta esitettiin kiinnostusta, sill� ajatteli yhtyeen musiikin olevan �liian marginaalista ja vaikeasti markkinoitavaa� Suomen mittakaavassa suurelle indie-yhti�lle. Ei sopimusta tarvinnut silti kauan kaksikon mukaan mietti� ja yhtye onkin ollut tyytyv�inen siihen, miten sen asiat on Fullsteamilla hoidettu �on hienoa, kun samassa tallissa on melkoisen paljon todella hyvi� b�ndej� ja viel� kun yhti�n keikkapuoli toimii erityisen hyvin�. Ja Downstairs � vaikkakaan ei my�nn� pit�v�ns� itse��n t�ysin pelkk�n� live-b�ndin� � nauttii eniten livesoitosta. Keikkaenergian vangitsemiseksi biisit soitettiin levyllekin vahvasti liven�.
Tammikuun lopusta alkaen yhtyett� n�hd��n keikoilla ymp�ri Suomennieme�. T�ll�in yhtyeell� on plakkarissa levy, joka toivon mukaan houkuttelee keikoillekin lis�� kiinnostuneita. Mit��n maailman luokan sukseeta ei ainakaan Topi v�litt�m�sti odota, vaikka toivookin kev��n klubikeikoille eksyv�n yh� enemm�n kiinnostuneita. Lis�ksi yhtyeen toiveissa on ensimm�inen oikea festivaalikes�, mahdollisimman kiireinen sellainen. Vakavissaan puhuen on niit� huonompiakin b�ndej� tarjolla festivaaleille.
Lopuksi keskustelemme hiukan herrojen suhteesta musiikin digitaaliseen julkaisemiseen, sen tarjoamiin mahdollisuuksiin ja uhkakuviin. Topilla ja Empulla ei sin�ns� ole asiaan erityisen vahvaa kantaa, vaikka toki asiasta l�ytyy mielipiteit�. Topi arvelee, ett� musiikin digitaalinen ostaminen tulee lis��ntym��n eniten ns. �yhden hitin musiikin� kohdalla kun taas albumikokonaisuudet on mukavampi ostaa fyysisess� muodossa. Toisaalta netiss� kuunnellut yksitt�iset n�ytekappaleet lis��v�t halua ostaa koko levy esimerkiksi vinyylill�. Uhkakuvat asiassa liittyv�t siihen kuinka tulevaisuudessa pystyt��n valvomaan sit�, ett� musiikkia luonut artisti saa korvauksen luovasta ty�st��n. Pahimpia uhkakuvia lieneekin, ettei jossain vaiheessa en�� ole kattavia Teosto-korvauksia joilla monet muusikot maksavat el�kep�ivi��n.
Downstairs on nuori b�ndi eik� ole viel� edes p��ssyt Teosto-korvausten makuun. Silti, vaikka asiaan ei ole todellista kosketusta, ovat pahimmat vaihtoehdot silti kaikkien keskustelijoiden mielest� �aika perseest�. Ehk� jos asiat olisivat toisella kannalla, olisi Suomessakin enemm�n oikeita muusikoita eik� tuhansia ja taas tuhansia lahjakkaita harrastelijoita, jotka eiv�t t�ysp�iv�isiksi muusikoiksi voi ruveta vaikka rahkeita luovalla puolella riitt�isikin. Raha puhuu ja el�minen maksaa.
Teksti: Ilkka Valpasvuo, kuvat: HV Kings/Miikka Pirinen/www.downstairsnoise.com
