26.05.2008
Tavastia/Helsinki
Tavastialla esiintyi toukokuun lopulla vähintäänkin mielenkiintoinen bändi. Lavalle asteli kanadalaisen indierockin ”superbändi” Broken Social Scene. Kollektiivin kokoonpanossa riittää ja on riittänyt soittajia parikymmentä kappaletta. Lisäksi he vaikuttavat lähes yhtä monessa muussa bändissä, joista allekirjoittaneelle tutuimmat ovat The Metric ja Feist. Oman jännittävän lisäpiirteen luo ryhmälle myös se, että sen jäsenet ovat perustaneet indielevylafka Arts & Craftsin.
Tällä hetkellä seitsemän hengen ryhmässä kiertävä porukka saapui Moskovan jälkeen Euroopan kiertueen viimeiselle etapille Helsinkiin. Kyseessä oli hyvin leppoisa ja huumorintajuinen ryhmä, jolla jalat ovat tukevasti maan pinnalla. Mitään elämää suurempia spektaakkelia ei oltu järjestämässä ja yksikään jäsenistä ei egoineen yrittänyt puskea huomioon keskipisteeksi. Osasyynä oli ihan se tosiasia, että rumpali Justin Peroffia lukuun ottamatta soittimet ja mikrofonit kiersivät artistilta toiselle suvereenisti. Ainoastaan mikin ääressä leppoisia juttuja väännellyt Kevin Drew ja vanhan miehen karismalla hyppinyt Brendan Canning erottuivat joukosta.
Broken Social Scenea on helppo verrata Arcade Fireen. Kotimaan ja musiikin lisäksi lavaesiintymisessä on paljon samaa, toki Arcade Firen biisejä on helpompi hoilata mukana ja heillä on arsenaalissaan erikoisempaa soitinta. Broken Social Scene on taas kokeellisempi, biisimateriaalinsa puolesta monipuolisempi ja sävyt lisääntyvät vielä livenä. Kaikenlaisen maalailun lisäksi soiteltiin myös vielä julkaisemattomia biisejä ja jäsenien muiden bändien biisejä, jotka taisivat harvalle olla tuttuja. Näinpä reippaasti yli kaksituntinen show maanantai-iltana alkoi tuntua jaloissa ja viimeistään kun homma revähti loppupuolella turhaksi kikkailuksi, ei edes viimeiseksi biisiksi valittu rock-rymistely It´s All Gonna Break jaksanut enää herättää.
Kaiken kaikkiaan keikka oli kuitenkin katsomisen arvoinen. Erityisesti torvet loivat mahtavan tunnelman, esimerkiksi Amy Millanin laulamaan Anthems for a Seventeen-year-old Girliin tai lempibiiseihini kuuluvassa KC Accidentaliin. Eri soittimet erottuivat myös hyvin, eikä soundi puuroutunut. Yllättävää kyllä, vaikka livenä menevämmät biisit vedettiin alkuperäisiä raskaammin, niin siitä huolimatta keikan tähtihetket olivat hitaiden ja kauniiden biisien, kuten Lover´s Pitin aikana. Näinpä ei haitannut, että bändin mukaan juuri Helsingissä oli kiertueen hiljaisin yleisö. Ehkä juuri tämän takia ja Euroopan kiertueen loppumisen vuoksi yhtye soitti erittäin antaumuksella ja pitkään.
Teksti ja kuvat: Kari Koivistoinen
