Muuan miehelle punk on asenne, ei muoto

Muuan miehen kiireettä valmisteltu esikoispitkäsoitto Tyhjyydestä tullaan on nähnyt vihdoin päivänvalon. Desibeli.net istutti lauluntekijä Ismo Puhakan hetkeksi jutustelemaan kahvikupin ääreen.

Muuan miehen juuret ulottuvat 90-luvun lopun Jyväskylään, jolloin Puhakka ja Helmi-levyjen sielu Arwi Lind kävivät vielä lukiota. - Tein silloin vielä konemusiikkia, mutta yhtäkkiä tapahtui eräänlainen folk-herääminen. En ollut soittanut mitään kielisoitinta, mutta Viljami Marjomäki opetti minulle muutamia kitarasointuja. Aloin heti tehdä omia lauluja, joista tuli väistämättä varsin yksinkertaisia ja pelkistettyjä, Puhakka muistelee verkkaiseen tyyliinsä. - Olin kirjoittanut jo aiemmin runoja, mutta jotenkin kun niitä tekstejä alkoi laulaa, tuntui viesti välittyvän paremmin vastaanottajalle. Yhäkin Puhakkaa kiehtoo musiikissa juuri artistin ja kuulijan välinen vuorovaikutus.

Historiakatsaus jatkuu: - Pian Jaakko Eino Kalevi liittyi porukkaan – hänkin konemusiikkipohjalta. Esiinnyimme Arwin ja Jaakon kanssa Savonlinnassa katusoittajina. Puhakka selostaa Muuan miehen nykykokoonpanon täydentyneen lopulta harmonikkataitelija Pekka Huttusen liityttyä yhtyeeseen sekä kitaristi Petri Alangon korvattua Marjomäen.

Muuan miehen musiikki herättää helposti kuulijassaan nostalgiaa. Puhakka kiistää hakeneensa musiikkiinsa tarkoituksella oikeastaan minkään aikakauden tunnelmaa. Kappaleista on tullut luonnostaan juuri sellaisia kuin ne ovat. Mies paljastuu myös varsin laaja-alaiseksi musadiggariksi: - Jaakko Laitinen & Väärä Raha on juuri nyt kovin juttu. Augustus Pablo taas tuntuu eräänlaiselta spirituaaliselta ystävältä. Soinnista löytyy iloa, rytmiä ja henkeä. Kotimaisista arvostan etenkin Reino Helismaata nimenomaan tekstipohjalta. Huttusen kautta on tullut kuunteluun paljon 1920- ja 30-luvun jazzia. Toisaalta saatan laittaa myös Slayeria soimaan, Puhakka luettelee ja lisää kuuntelevansa mielellään myös legendaarista Suomen Talvisota 1939-1940 -yhtyettä.

Tuore pitkäsoitto Tyhjyydestä tullaan sisältää tekstilainoja Pentti Saarikosken ja Federico Garcia Lorcan kaltaisilta kanonisoiduilta runoilijoilta. Myös Puhakka itse on siis vuosien varrella kirjoittanut muutakin kuin laululyriikkaa. - Runoja on koottu mahdollista julkaisua varten, mutta mitään ei ole lyöty lukkoon. Ehkäpä vuoden kuluttua. Nuorempana kirjoitin myös joitain novelleja, mutta proosa on sittemmin jäänyt taka-alalle. Todellakin uskon, että lyhyellä ja laulullisella muodolla saa luotua parhaan vuorovaikutuksen. Saarikosken lisäksi Puhakka mainitsee lukeneensa viime aikoina paljon kiinalaista ja japanilaista runoutta.

Edellä mainittujen suurtekijöiden tekstien versiointiin Puhakka suhtautuu punk-asenteella. - Olen aina yrittänyt ihmisille sanoa että punkkia tämä on, mutteivät ne ota minua vakavasti. Punk on sisäinen vapaus. On pystyttävä laulamaan Saarikoskea jos haluaa niin tehdä. Nykyään punk tuntuu muuttuneen asenteesta muodoksi, jota voi myydä kuin saippuaa. Se harmittaa.

Vuonna 2007 Muuan miehen folkpunk-henki alkoi vihdoin konkretisoitua esikoispitkäsoitoksi. Albumi äänitettiin Helsingissä Joose Keskitalon työ-/makuuhuoneella. - Nimenomaan Joosen visio oli tallentaa koko albumi yhdellä mikillä kelanauhurille. Tuo äänitysmetodi antaa aivan omanlaisensa tilavaikutelman. Tosin etenkin laulujen ja rumpujen kanssa oli välillä varsin hankalaa. Saatoin joutua laulamaan pää bassorummussa tai Arwin polvella, Puhakka naurahtaa. - Etäisyyksiä mikrofoniin laskettiin ns. Joose-mitalla. Välillä saatettiin mittailla ja valmistella kokonaisen päivänkin verran, välillä taas soitettiin pitkiä rupeamia. Iltarukouksissa kyllä muistin Joosea, sillä oikeastaan koko äänitysprojekti löytyi tuolloin vain hänen päästään.

Lopputulokseen Puhakka tuntuu olevan aidosti tyytyväinen, mutta yksi ongelma ainakin on löytynyt. - Aina kun kuuntelen levyn alusta loppuun, tekee mieli lähteä baariin. En tiedä, mikä siinä on. Enemmän tuo kuitenkin on runo- kuin baarilevy.

Vaikka alun perin Saarikosken kynäilemässä kappaleessa Miten tahtoisinkaan haikaillaan kainosti kommunismin perään, ei Muuan mies solistinsa mielestä ole erityisen poliittinen yhtye. Hän kuittaa aiheen nostamalla esiin ranskalaisrunoilija René Charin, jonka mukaan taide edeltää toimintaa, ei säestä sitä. - Muuan miehen laulut käsittelevät omia tuntemuksiani, jotain mitä olen kuullut tai kuvitellut. Ei meillä ole mitään sanottavaa.

Pihlajamäen studiolla äänittelyn lisäksi Puhakka kertoo nauttivansa myös esiintymisestä. Bändikeikkojen lisäksi hän konsertoi ajoittain duona Pekka Huttusen kera. Myös yksin mies on uskaltautunut lavalle. - Se on hemmetin pelottavaa. Täytyy luottaa lauluihinsa sataprosenttisesti, sillä soittotaidolla en todellakaan voi briljeerata. Duona esiintymisessä hyvää on se, että voi helpommin kokeilla esimerkiksi uusien biisien toimivuutta. Tekstit nousevat lisäksi voimakkaammin pintaan. Bändikeikoissa taas on luonnollisesti paljon enemmän energiaa ja ajoa päällä.

Juttutuokiomme päätteeksi Puhakka paljastaa, että kappaleet Muuan miehen toista tai jopa kolmattakin albumia varten olisivat jo valmiina. - Aika näyttää, mitä niiden kanssa tehdään. Monilla meistä on myös vaimo, lapset ja työpaikka vaikuttamassa asiaan. Ainakaan levy-yhtiö ei hänen mukaansa hengitä ahdistavasti niskaan. Helmi-levyjen toimintamallia Puhakka kiitteleekin vuolaasti eikä voisi kuvitella levyttävänsä millekään muulle lafkalle. - Arwin julkaisupolitiikkaa ei ohjaa raha, vaan halu kustantaa mieleistä musiikkia.

Teksti: Antti Hurskainen, kuvat: Petri Alanko ja Paula Ahola