Janne Laurila - tiukkaa duuria

Office Buildingin enkeli��nisen� laulaja-lauluntekij�n� tutuksi tullut Janne Laurila julkaisee suomenkielisen soolodebyyttins� ja todistaa samalla ett� siirtyminen kielest� toiseen (tai oikeastaan ensimm�iseen) ei ole vaikuttanut miehen s�vellyskyn��n ainakaan laskevasti. My�s kielellisesti homma toimii l�hes h�mm�stytt�v�n luontevasti ja irtonaisesti. Kuinka haasteellista oli alkaa tehd� kappaleita suomenkielell� vuosien englanninkielisen sanoittamisen j�lkeen? Tuntuu nimitt�in ett� itseni ja Jannen sukupolvi on niin marinoitunut englanninkielen valta-asemaan ett� idea suomenkielisest� popista oli viel� joskus ajatuksenakin kornia.

Tunteista puhuminen omalla kielell� ei ollut sin�ns� Jannelle vaikeaa eli suomalaisen miehen kansallistaudista maestro Laurila ei k�rsinyt. Kielellisen flown saavuttaminen eli luontevien painotusten mukaan onnistunut tekstitt�minen ja sanoittaminen oli enemm�n se haaste. Suomen kieli kun on aika kulmikasta ja vahvoilla konsonanteilla varustettua verrattuna englantiin. Tekstillisen j�rkevyyden ja soinnillisen toimimisen tasapaino � on yht� kuin hyv�lt� kuulostaminen. Kyll� tekstej� varmasti tuli hiottua enemm�n nyt. Se mist� puhutaan ei ole kauheasti muuttunut, mutta perspektiivi on pienentynyt eik� Office Buildingin badseedsmainen isous, englanninkielinen Y�, kuten Janne asian kiteytt��, ole en�� esill�. Paatosmittaria on laskettu �taivaan t�htiv�iden� punaiselta mutta empatia ei ole kadonnut mihink��n� Rima ei ole miss��n nimess� laskeutunut, vaikka ote on rennompi ja pilkett� on silm�kulmassa. L�ysyydest� ei voi puhua, luvassa on tiukkaa duuria!

Janne Laurilalla on aina ollut jotenkin itsest��n selv�� ett� jos joku edellinen b�ndi hajoaa niin musiikintekemisen suhteen hanskoja ei silti ly�d� naulaan. Janne haluaisi ainakin mielt�� ettei ole pelk�st��n mik��n musiikin harrastaja vaan musiikin luominen on h�nelle el�m�ntapa. Kipin� sooloon ja suomenkieliseen ilmaisuun l�hti siis luontevasti siit� ett� melko taajaan miehist�� vaihtaneen Office Buildingin ja sit� seuranneen Laurila-yhtyeen hajoamisten j�lkeen n�iss� molemmissa laulut tehneen ja laulusta vastanneen oli luontevaa vain nostaa itsens� �muista riippumattomaksi� sooloartistiksi, joka ei ole riippuvainen tamburiininsoittajan aikatauluista. Vaikka matkustajat vaihtuu niin juna kulkee.

Suomenkielist� tekstityst� Janne taas oli jo testaillut Ville H�rk�sen Samettivallankumoukselle yhdess� Ville Pirisen kanssa jo useampi vuosi sitten. Samoin Jannella oli yhteisty�t� my�s Magyar Possen kanssa. Ja l�ytyyh�n ansioluettelosta my�s mm. Sepi Kumpulaiselle sanoittamista� Eli oli jo monenmoista suomenkielist�kin projektia. Kun Laurila-b�ndi alkoi samaan aikaan menn� munilleen eik� ulkomailla kiertelyk��n oikein tuntunut j�tt�v�n itselle musiikillisesti k�teen mit��n, oli aika avata uusi ovi.

Office Buildingiss� oli kosolti folkahtavaa maustetta ja my�s melodisella kaarella kurottavaa melankolista rock-iskua. Sen j�lkeen kuultu Laurila-yhtyekin rockasi aika amerikkalaisittain. Soololevysi taas on irtonainen ja rehellisen pop, jopa kepe�. Pienet kielelliset tarinat ovat oikein onnistuneita ja soiton haikean kaunis keveys auttaa niit� olemaan enemm�n leikittelevi� kuin mit� suomalaisessa pop-kent�ss� on tapana. Oliko t�llainen �pienesti kaunis� fiilis ihan alusta asti soolosi tavoite ja kuinka siihen p��stiin?

- Jos nyt jotakin voi tiivist�� tuosta niin olen pyrkinyt koko ajan tiivist�m��n touhua. Kun kuuntelee vanhaa Office Buildingia niin biisi kest�� aina jotain kuusi minuuttia ja siell� on aika paljon laahaavuutta ja r�nsyily�, instrumentaatiota k�ytet��n laajasti� on kuin pikkupoikana karkkikaupassa kun p��si levy� tekem��n. My�hemmin tajusi ett� ei sit� koko arsenaalia ehk� kaiken aikaa tarvitse hehkuttaa. Kepeyteen ei ehk� ole pyritty, mutta pop-laulu on kyll� ollut ihan tavoitteena. Melankolia taas on suomalaisessa pop-kent�ss� aika loppuun kaluttu polku.

Levyn tekeminen oli prosessina jotenkin poikkeuksellisen helppoa. Monta vuotta meni sellaisessa putkessa ett� teki levyn, sitten k�vi sen tiimoilta keikoilla ja samalla treenik�mp�ll� kun syntyi uusia biisej�. Ja sitten niit� uusia biisej� oli settilistalle enemm�n kuin sen levyn kappaleita mink� tiimoilta kierrettiin. Koko ajan juoksi itsens� edell�. Laurila-b�ndin loputtua homma muuttui rauhallisemmaksi. Kun oli nippu biisej�, niit� k�ytiin demottamassa kaikessa rauhassa ja varmaan kymmenen kuukautta vaan tehtiin, sovitettiin ja soitettiin niit� ilman keikkoja tai muuta ylim��r�ist� hosumista. Studioon ment�ess� biisit olivat jo niin hyvin selk�rangassa ett� niit� pystyi siell� viel� k��nteleen ja v��nteleen. Studioaikaakin oli isomman levy-yhti�n my�t� kiitett�v�sti ja siell� sai rauhassa rakentaa soittajien ja Viitasen Janin kesken. Pidempi esileikki, parempi kliimaksi.

Levyll� soittavat kitaraa Tuomas Luukkonen, bassoa Ville Rauhala ja ly�mi� Juppo Paavola. my�s Jannen vaimon Lauran viulu on monessa kohtaa mukana, eik� sovi v�heksy� my�sk��n Suvi Koivun ja Jukka Salmisen taustalauluja. Paketin t�ydent�v�t tarpeen mukaan Jannen kanssa levyn tuottanut Jani Viitanen ja kosketinvelho Okke Komulainen. Sellainen tunne tulee ett� t�ss� on kasassa er��nlainen tamperelainen �superketju� � saitko tavallaan itse valita ket� b�ndiisi haluat? Ja kuinka paljon t�m� porukka on p��ssyt vaikuttamaan biisien muotoihin?

- Ydinryhm� eli Tuomas, Ville ja Juppo tunnetaan my�s nimell� Tuhlaajapojat, jonka kanssa tulen biisien kanssa kiert�m��n ja he olivat mukana jo ensimm�isill� demoilla. Kun siis olin tekem�ss� levy-yhti�t� varten lyhyit� yhden p�iv�n demotussessioita niin pyysin jokaiselle pelipaikalle parhaan tuntemani soittajan ja neh�n kaikki l�htiv�t. Kun homma tuntui sujuvan niin puhuin siin� sitten ett� voitaisiinko jatkaa t�ll� porukalla. Se hy�ty ainakin oli siit� ett� on tullut kahlattua jo aika paljon ett� voi vain soittaa ihmisille�

- Tuhlaajapojat on my�s merkattu joka biisin kohdalle sovittajiksi, eli v�h�n biisikohtaisesti levylle p��tynyt n�kemys on nelikon yhteinen. ��nitysvaiheessa Jani vaikutti viel� aika vahvasti. Ensin tehtiin ihan valmis sovitus jota sitten viel� muokattiin. Itsell�ni on enemm�n suuntaviivoja mieless� kuin t�ydellisi� huilunvingahduksia. T�ytyyh�n sille ykk�kent�lle antaa kiekkokin kun sen kerran kent�lle p��st�� Kun soitin Esikoinen-kappaletta Porin teatterissa Maguar Possen kanssa niin oli hienoa seurata itse miten se sovitus kehittyi magyarpossemaiseksi. Kuulosti itse asiassa hiukan Kraftwerkilta. Mun mielest� laulun itsess��n pit�� olla niin vahva ett� se kantaa vaikka pelk�ll� napsutuksella, mutta kyll�h�n ne sovituksetkin sitten saavat kantaa ja olla vaikka mit�.

R�t�n Mika on joskus sanonut ett� taiteessa t�rkeint� on sen tekeminen. Ja soittajan hommia helpottaa aina se jos ihmiset ovat kiinnostuneita siit� mit� soittaa. T�h�n asti saatu palaute on ollut voittopuolisesti positiivista joka on toki antanut omille odotuksille jonkinlaista tukea. Sellainen poikkeuksellisuus levyss� on ett� kun aikaisemmin ei itse ole en�� jaksanut hirve�sti kuunnella juuri valmistunutta kokonaisuutta niin t�t� on jaksanut. Vaikka se on ��nitetty jo alkuvuodesta niin biisej� jaksaa edelleen hehkuttaa.

Itse olen l�yt�nyt levylt� jo melkoisen nipun ihan yksitt�isin� hittein� kantavia s�vellyksi�, jotka j��v�t p��h�n. Kultaisia pisteit�, Esikoinen, Etel��n ja Heili ovat saamassa useampien kuunteluiden j�lkeen muitakin seuraansa eik� levy miss��n nimess� notkahtele tai pid� sis�ll��n turhaa t�ytett�. Tauti ilman hoitoo itse asiassa voisi olla ihan Office Buildinginkin kappaleita � ja onkin itse asiassa aina 2004 vuodelta asti, mik� selitt�� asiaa. Jannen mukaan levy notkahtelee kyll�, noin viideksitoista sekunniksi Suuri kaupunki-kappaleen v�liosan kohdalla� Esikoiseen Janne on itse ehk� eniten t�h�n menness� mieltynyt ja sit� onkin tarkasteltu monilta puolilta.

Minulle levylt� soivat helppous ja vaivattomuus ja toki kappaleissa on hyvin tunnetta ja tunnelmaa, mit� aidosti sielukkaassa musiikissa aina on. Ja toiveikkuutta, uskoa tulevaisuuteen. Millaisia asioita levyst� omasta mielest�si korostuu ja millaisten teemojen parissa py�rit��n?

- Ehk� juuri se toiveikkuus ja optimistinen el�m�nusko. Vaikka aiemmat englanninkielell� tekem�ni jutut olivat ehk� alakuloisempia ja �pateettisempia� niin kyll�h�n niiss�kin sellainen toivon tunne on. Ei sellaista hanskat tiskiin �fiilist� ole ikin� ollut. Koen ett� laulujen kirjoittaminen on my�s omaa el�m�� vahvistavaa touhua joten miksi tehd� niist� lohduttomia? Vied� ihmisilt� loputkin siivet sel�st�

On helppo kuvitella ett� jo t�m�n levyn my�t� sinulle k�y kuin Koskisen Samille eli mit� ajatuksia her�� siit� ett� jos sinusta tulee indie-piirien mr. Office Building -suosikin sijaan ihan koko kansan Janne?

- No mit�s sitten? Ei kai siin� sen kummempaa. Juuri tuossa olin muutama p�iv� sitten yhden pikatukun avajaisissa keikalla. Loppujen lopuksi kuitenkin laulan ja soitan kitaraa ja viel� omilla lauluilla paljon mieluummin kuin teen jotain muita t�it�. Eli jos se �suosio� mahdollistaa soittohommaa niin hyv� vaan. Ja nyth�n olen jo menossa Tartu mikkiin-ohjelman kuvauksiin� Ohjelmiin on nyky��n oikeasti aika helppo menn� � ei se indie-musiikki ole sen haastavampaa kuin muukaan�

Niin, indie-v�ki vain yleisesti ottaen kuvittelee olevansa parempia kuin muut, totean pilke silm�kulmassa� Sin� sanoit tuon, en min�, nauraa Janne� se Mattia ja Teppoa kuunteleva suuri kansanosa alkaa olla jo nykyp�iv�n� enemm�n myytti.

Teksti ja livekuva: Ilkka Valpasvuo, kuvat: Jukka Salminen / www.myspace.com/jannelaurila