Villa Nah
20.03.2010
Kuudes linja / Helsinki
Onneksi olkoon, Suomi. Nyt viimeistään kaikkien pitäisi huomata,
miten hienoa ja monipuolista musiikkia Suomessa pystytään luomaan,
tuottamaan ja levyttämään. Musiikkia, joka kestää kansainvälisen vertailun ja
lähtee omasta tyylistä, olkoon yleisönä kaverit tai sitten Villa Nahin
tapauksessa Eurooppa. Suomen kulttuurivientiä suorastaan hemmotellaan
keskellä vaikeaa taloustilannetta.
Villa Nah on helsinkiläinen elektronista pop-musiikkia ja livevokaaleja
yhdistelevä duo, joka on julkaissut viime vuoden aikana omalle tunnistettavalle
tyylille uskollisia kappaleita, joihin ovat tarttuneet musiikkimediat myös
Suomen ulkopuolella. Yhtye lainaa kappaleihinsa tyylejä ja ääniä laajalta
alueelta ja sulattaa ne takaisin yhteen omaksi materiaaliksi. Kappaleista
huokuu erittäin vahvasti oma näkemys ja suunta, sekä luomisen vauhti, jossa
ei ihmetellä liikaa muiden näkemyksiä, vaan mennään eteenpäin kohti maalia.
Yhtyeen esimmäinen pitkäsoitto Origin julkaistiin maaliskuussa ja sen
kunniaksi järjestettiin jonkinlaiseksi kansainvaellukseksi osoittautunut
levynjulkaisukeikka Kuudennella Linjalla Helsingissä.
Tapahtuma oli herättänyt monia satoja uteliaita pop- ja elektromusiikkia
seuraavia ihmisiä ja tupa oli täten ääriään myöten täynnä. Villa Nah aloitti kello
yhden maissa kiittäen yleisöä ja pahoitellen ulos muodostunutta jonoa.
Konemusiikin ja vokaaleiden yhdistelmä osoittautui erittäin toimivaksi
kokonaisuudeksi myös elävänä. Instrumenttien puolella kapteenina toimi
bändipuolisko Tomi Hyyppä, joka hallitsi suvereenisti kappaleiden taustat.
Laulaja Juho Paalosmaa voidaan pistää samalle viivalle vaikka LCD
Soundsystemin James Murphyn kanssa ja jopa yli. Suomalaiseksi häntä ei
laulun ja englannin perusteella millään uskoisi. Täytekappaleita ei noin tunnin
kestäneen keikan aikana ollut, vaikka joku laulajan mukaan yksi
"akuankkabiisi" mahtui mukaan.
Villa Nahin kavereita ja maailmanluokan menestystä ei nyt erota käytännössä
mikään. Kappaleet ovat hiottuja ja kuulostavat tuoreilta. Niissä on vetovoimaa.
Henkilöissä on energiaa. Sanoissa on yleismaailmallisuutta sekä tiivistä
tunnelmointia. Juuri sellaista mikä lyö varmasti läpi isommilla markkinoilla.
Pian on Eurooppa polvillaan, jos niin vain halutaan. Onko tyylikkyys sitten
vaikea asia suomalaiselle musiikille? Onko se edes hyväksyttävää? Vaatiiko se
suurta tunnelatausta, että uskaltaa jättää kitarat, efektit ja tummat lasit kotiin
ja laulaa yleisön edessä hiljaa säestävän syntetisaattorin kanssa? Tähän
kysymykseen vain Villa Nahin Juho Paalosmaa osaa vastata. Orgaaniselektronisen
musiikin esittäminen vaatii erilaisia kykyjä kuin perinteinen poprock
genre.
Yleisön puolelta vastetta voisi luonnehtia enemmän uteliaaksi ja
hämmästyneeksi kuin hurmioituneeksi, sen verran tuoreelta kappaleet ja
musiikki kuulostaa, että diggareiden mielipiteetkin ovat vasta muodostumassa.
Illan esitys toimi todisteena. Villa Nah menee edellä ja muut seuraavat. Villa
Nah on kuin raikkaan tuulen puhallus Suomen tunkkaiseen ja
kategorisoituneeseen musiikkikarttaan. Toivottavasti heidät otetaan Suomen
musiikkiviennin eturintamaan nopeasti, ennen kuin muu maailma heidät vie.
Toivon heille menestystä. Eilisen perusteella tuolla substanssilla ja asenteella
mennään vielä pitkälle.
Teksti: Samuli Ruuskanen
Kuva: Kimmo Virtanen
