07.04.2010
Kuusi vuotta sitten perustettu jyväskyläläinen Laivue on toimintansa aikana ehtinyt kerätä ruohonjuuritason mainetta demoillaan ja Ylioppilaslehden bändikilpailun voitolla. Pyörähtipä yhtye muutama vuosi sitten Desibeli.netin valokeilassakin. Nyt Laivueen hypnoottinen, pehmeä ja samalla kirskuva junnausrock on löytänyt tiensä Jussi Lehtisalon maineikkaan Ektro Recordsin siipien suojiin. Debyyttipitkäsoittoa ynnä muita yhtyeeseen liittyviä seikkoja kommentoivat rumpali Tatu Kuukkanen ja kitaristi Ville Puronaho.
Vaikka haastatteluhetkellä albumin viralliseen ilmestymishetkeen on vain muutamia tunteja, ei Laivuetta tunnu erityisesti hermostuttavan. ”Levy on kuitenkin äänitetty jo kesällä 2008. Julkaisussa hienointa on itselle liiankin tutun tavaran saaminen ulkoilmoille”, kommentoi Puronaho. Lopputulokseen kaksikko on tyytyväinen, eikä omakustanneaikoihin verrattuna oletettavasti laajempi vastaanotto pelota. ”Ajasta johtuen levyn sisältöön osaa itsekin suhtautua kriittisemmin”, Puronaho jatkaa Kuukkasen nyökkäillessä pöydän toisella puolella.
Laivue on historiassaan lähetellyt demojaan alan toimijoille, mutta itsensä markkinointia musikantit pitävät yhteen ääneen vaikeana ja hiukan kiusallisena toimintana. Yhtyeen tulevaisuuden kannalta merkittävä ilta vietettiin viime vuoden maaliskuussa, jolloin palaset alkoivat loksahdella paikoilleen ikään kuin omalla painollaan: ”Oltiin soittamassa Lutakossa Jyrockin ennakkoklubilla”, Kuukkanen muistelee. ”Röyhkä ja Rättö ja Lehtisalo esiintyivät samassa tapahtumassa. Lehtisalo seurasi keikkaamme ja piti kovasti kuulemastaan”. Puronaho jatkaa: ”Levymme oli siinä vaiheessa kutakuinkin valmis. Heti tapahtuman jälkeen ujostutti kuitenkin tyrkyttää sitä Lehtisalolle, jolla tunnetusti on oma levy-yhtiö”.
Rohkaistumisen ja Lehtisalon lisäintoilun kautta Laivueen ja Ektron yhteistyö lopulta varmistui. Vaikka kiinnostus yhtyettä kohtaan on ollut aktiivista nimenomaan levy-yhtiön suunnalta, eivät Puronaho ja Kuukkanenkaan näe ainakaan ajautuneensa väärälle lafkalle. ”Circle on listoillani varmasti kautta aikain viiden parhaan bändin joukossa. Erityisesti vuonna 2001 julkaistu Taantumus iski kovaa”, Puronaho fiilistelee. Kuukkanen tukee näkemystä luonnehtien Circleä merkittäväksi esikuvaksi etenkin asennetasolla.
Muista vaikuttimista laajasti musiikkia harrastava kaksikko näyttää vihreää valoa esimerkiksi tarjoamalleni Sonic Youthille. Puronaho arvelee tämän kuuluvan lähinnä kitaransoittotyylissä. Fanituksistaan huolimatta Laivue on alusta alkaen esittänyt vain omaa materiaaliaan. ”Ei yksinkertaisesti viitsi käyttää aikaa lainatavaran treenaukseen. Oma musiikki on ollut aina tarpeeksi hyvää”, Puronaho sanoo. ”Yksi Circle-cover vedettiin kerran. Televisionin Marquee Moonin suomentamisesta on ollut puhetta, mutta sekin on jäänyt”, tarkentaa Kuukkanen.
Laivueen esikoispitkä vaikuttaa laajoilla kaarillaan ja dynamiikallaan. Kokonaisuudesta on saatu eheä, vaikka albumi pitää sisällään materiaalia myös bändin taannoisilta demoilta. ”Vanhat biisit äänitettiin toki uudestaan”, Puronaho huomauttaa. ”Kokoaminen oli pitkällinen prosessi. Mutta bändien ekathan usein ovat hiukan best of -tyyppisiä”, jatkaa Kuukkanen. Puronahon itseanalyysin mukaan levyltä hahmottuu vinyyliajattelun mukaisesti kaksi kaarta: ”Alkupuoli on raisumpaa noiserockia. Loppuosassa mennään pehmeämmin ja popimmin”. ”Popmusiikkia tämä koko ajan on”, Kuukkanen jatkaa. ”Kokeileva Laivue odottaa vielä itseään”.
Basisti Matti Kortetia lukuun ottamatta bändin jäsenillä on vaihtelevaa musiikillista koulutusta takanaan. ”Joo. Lähinnä yritetään unohtaa mitä koulussa on opittu”, musiikkitiedettä opiskeleva Puronaho kuittaa. Yhtyeen alkuaikoina kappaleet rakentuivat selkeämmin laulaja-kitaristi Leevi Wuolion sävellyksille ja ohjeistuksille. Luomisprosessi on vuosien varrella hilautunut yhdessä työstämistä kohti. ”Bändin sisäinen demokratia toimii. Juuri se, että jokainen voi aidosti vaikuttaa lopputulokseen, on touhussa hienointa”, Kuukkanen pohtii. Vaikka esimerkiksi tekstittämisestä vastaa yksin basisti Kortet, on Puronahon ja Kuukkasen mukaan biisien nimistä ja osin sisällöistäkin käyty yhdessä vääntöä. ”Mutta kunnia teksteistä Matille. Yleensä ei ole ollut paljon valittamista”, toteaa Puronaho tyytyväisenä.
Keikkatyöläisen uran suhteen Laivue on asettunut hienoisesti vastahankaan. Yhtye ei ole ryhtynyt kiertämään kuppiloita perse ruvella, muttei myöskään linjakkaasti vastusta esiintymistä. Takana on vajaan 30 keikan kokemus. ”Olisi hienoa jos esiintymiset olisivat aina tapauksia, ainakin itselle”, Puronaho pohtii. ”Ollaan vältelty pahimpia kissanristiäisiä ja pyritty tuomaan joka kerta lavalle jotain uutta”, jatkaa Kuukkanen ja näkee Laivueen kokoluokan bändille hedelmällisimmiksi tunnetumpien nimien lämmittelykeikat ja muut useamman orkesterin tapahtumat. ”Eikä tällaisella musiikilla kannatakaan kiertää kuin yliopistokaupungeissa ja viikonloppuisin. Tuntuu ettei väki liiku viikolla missään”, Puronaho harmittelee. Tulevaisuuden Laivue-keikkojen määrän ja laadun kasvun suhteen kaksikko on hiljaisen luottavainen.
Jatkoa esikoisalbumille on tiedossa. Laivue tulee uudessa materiaalissaan Puronahon ja Kuukkasen mukaan painottamaan entistä elävämpää ja yllätyksellisempää ilmaisua. ”Sillä levyllä tulee olemaan tätäkin enemmän kämmejä”, Puronaho tokaisee. Myös erinäisiä yhteistyökumppaneja on pyörinyt spekulaatioissa, eikä lienee vaikea arvata osan löytyvän Porin suunnalta. Jo tälläkin hetkellä Laivueesta kiinnostuneille on tarjolla vaihtoehtoista lisämateriaalia. Puolet bändistä nimittäin muodostaa kokoonpanon Wuolio & Puronaho, jolta ilmestyi hiljattain CD-R -tallenne. Lisäksi Laivueen albumillakin viittä instrumenttia soittava Puronaho on valmistelemassa black metal -henkistä soololevyä. ”Ja onhan meillä se kuvitteellinen bläkkisbändi myös”, muistaa Kuukkanen. ”Sen olisi tarkoitus tehdä niin pahaa musiikkia, ettei sitä pysty edes äänittämään”.
Jäämme siis odottamaan mielenkiinnolla.
Teksti: Antti Hurskainen
Yhtyekuva Ektro, livekuva Mariel Kostamo / www.myspace.com/laivue
