Pienet

Pienet ‚Äď Marraskuu 2005

15.11.2005


Nacimiento Cahier: Nacimiento

Cahierin orgaanisesti kokeilevaa instrumentaalimusiikkia on tullut kuultua n√§ill√§ palstoilla aiemminkin t√§n√§ vuonna. Tuorein demo Nacimiento onkin maestro Marko Neumanin nelj√§s Cahier-√§√§nite kuluvana vuonna. Viel√§ kun Cahierin ‚ÄĚoikea‚ÄĚ debyytti julkaistiin t√§ss√§ l√§hip√§ivin√§ Foxgloven kautta, voi sanoa artistin olevan enemm√§n kuin aktiivinen. Pienen budjetin italialaista lyhytelokuvaa varten √§√§nitetty viiden raidan s√§vellys on tuttua, aika tummasti ja kiireett√∂m√§sti etenev√§√§ n√§pp√§ily√§ ja n√§pertely√§. Elokuvallinen onkin ihan sopiva sana kuvaamaan touhua, tunnelmillahan t√§ss√§ pelataan. Kakkosraidan junnaavista j√§√§luolista radiol√§hetyksen ja kuulaan pianon risteym√§√§n tai kasvavaan huminaan, seesteisyys, hallittu pienieleisyys ja tummuus s√§ilyv√§t musiikin keskeisin√§ elementtein√§.

Ilkka Valpasvuo


Draining For Selena And Sin: Draining

Kotkalaisen For Selena And Sin yhtyeen levynkansi ei paljoa lupaa ja kun saatteestakin saa sen k√§sityksen ett√§ kyseess√§ on l√§hinn√§ jonkin sortin projekti, eiv√§t odotukset juuri nouse. Niinp√§ yll√§tys olikin a) mittava ja b) miellytt√§v√§, kun laitoin kiekon ensi kertaa koneeseen. Yhtye n√§et soittaa pakahduttavan kaunista ja viilt√§v√§n tunnelmallista melodista metallia tyyliin Katatonia, ShamRain ja Anathema. Ilmavat ja soljuvasti etenev√§t kappaleet ovat tarkkaan mietittyj√§ kokonaisuuksia, jotka kruunataan Sinin upealla ja l√§mpim√§n s√§vykk√§√§ll√§ laululla. Ensimm√§isen√§ huomio kiinnittyy demon viimeisteltyyn ja loppuun asti hiottuun soundimaailmaan, joka tekee todella oikeutta kappaleiden hienoille rakenteille. Niin kauniin tunnelmoiva Heal, ronskimmin ja jylhemmin metalloiva Jubileum Of My Sorrow kuin viipyilev√§sti rockaava Draining tuovat jokainen oman panoksensa kokonaisuuteen, joka kasvaa nopeasti tekij√∂it√§√§n suuremmaksi. Paljon parempaa aloitusta ei mik√§√§n b√§ndi voisi saada, joten toivotaan ett√§ jatkoa seuraa ‚Äď ja pian.

Mika Roth


Voittamaton Harmaa Keto: Voittamaton

Kristillist√§ metalcorea maisemaan paiskova Harmaa Keto mainitsee rohkeasti vaikutteikseen orkesterit Slipknot, Mokoma, P.O.D. ja As I Lay Dying. Mokomaa ja AILD:t√§ b√§ndin kulmikkaasta rutistuksesta on vaikea l√∂yt√§√§, mutta Slipknot ja P.O.D. kuuluvat sit√§kin selvemmin l√§vitse. √Ėrin√§- ja rytyytysosasto onnistuu b√§ndilt√§ suhteellisen hyvin ja etenkin biiseiss√§ Kauanko Viel√§, Rakkauteni On Sinun ja Tuhon Tie b√§ndin kone k√§y jo kuumana. Hempe√§√§n tunnelmointiin ryhdytt√§ess√§ Harmaa Keto ei sit√§ vastoin ole todellakaan voittamaton, mist√§ pahimpana esimerkkin√§ k√§y kolmantena soiva Parempaan. Soundit ovat kautta linjan suttuiset ja ep√§selv√§t. Diskanttipuuro ja erityisesti pellit k√§yv√§tkin joissain vaiheessa jo todella pahasti korville. Soundien takia my√∂s lyriikoista on vaikea saada selv√§√§, ja ymm√§rt√§√§kseni ne ovat t√§ss√§ se t√§rkein osa. Harmaa Keto on demonsa valossa mielenkiintoinen, vaikkakin kovasti keskener√§isen tuntuinen tuttavuus. S√§√§llisill√§ √§√§nill√§ t√§st√§ voisi saada paljon enemm√§nkin irti.

Mika Roth


Skeleton Laivue: Skeleton

Parivuotias Jyv√§skyl√§l√§isyhtye Laivue soittaa todella mielenkiintoista kitarajunnailua. Suomenkielisesti melko kiireett√∂m√§ll√§ kaavalla soittavaa nelikkoa on jo ehditty vertailla Sonic Youthiin, Mogwaihin ja Liekkiin ja kaikkia noita halutessaan l√∂yt√§√§kin yhtyeen soitosta. Varsinkin Sonicia... Itse nostaisin vahvaksi sukulaissieluksi my√∂s helsinkil√§isen Syd√§n, Syd√§mmen, jonka akustispainotteinen ‚ÄĚvinohevi‚ÄĚ tai ‚ÄĚkevyesti poukkoileva taiderocksynkeily‚ÄĚ on yll√§tt√§v√§n l√§hell√§ Laivueen maisemia. Nelj√§n biisin n√§ytteen avausraita Hahmot alkaa varovaisesti, mutta junnaus ja hienovarainen s√§r√∂ on kyll√§ mukana touhussa heti k√§ttelyss√§. Leevi Wuolion laulu on herk√§sti synkk√§√§ ja miedosti vinoa. Hommaa kasvatetaan kerroksittain raskauden lis√§√§ntyess√§ joka mutkassa, silti indierockia hevimp√§√§n homma ei kasva. Hele√§mpi Odottamaton vastoink√§yminen aamulennolla leijuu junnaillen hattarapilviss√§, joihin pienet ilmakuopatkin iskev√§t hetkitt√§in. Lopuksi jyr√§ill√§√§n kunnon sy√∂ksykierteell√§. Vallan! tahkoaa samalla kasvavalla kaavalla ilman lauluosuuksia l√§hes kymmenen minuuttia, kun taas p√§√§t√∂sraita Sulava Mehil√§inen riekkuu punkisti lyhyen pyr√§yksen, junnaten mutta enemm√§n rynt√§illen. Kyll√§h√§n t√§llainen meuhka aina minulle putoaa! Hyv√§hyv√§!

Ilkka Valpasvuo


Bulletproof Mullet Rightslide: Bulletproof Mullet

Mitään kantria ei Rightslide soita, vaikka levynkannessa onkin Buffalo Bill ja levynnimessäkin mainitaan takatukka eli mulletti. Semmoista suoraviivaista, mutta kitaravaellusta harrastavaa katurockia hivenen melankolisella laululla on tämän Varkauden tukikohdakseen mainitseman viisikon soitto. Antti Tolvasen laulussa hivenen särähtelee fingelska, kahden kitaran ja rytmiryhmän soitto kulkee hyvin ja rokisti. Viisikon ensimmäinen demo todistaa kyllä, että soitto kulkee ja asennetta löytyy. Silti mitään sen erikoisempia ideoita tai hienouksia tältä kolmen biisin lätyltä ei vielä irtoa. Menevää, mollimausteista perusrokkia. Ekaksi näytteeksi ihan kelpo.

Ilkka Valpasvuo


Demo III Sultans Of Hell: Demo III

Ripeää punkrockia veivaava Sultans Of Hell perustettiin vuonna 2003. Tällä kolmannella demollaan Joensuulaisnelikko tahkoaa valitsemallaan tiellä hikisesti kolmen biisin verran. Aika suoraviivaista ja kiivasta touhu tuntuu olevan, mitään sen kummempia erikoisuuksia sävellyksistä ei irti saa. Hiki lentää, kitara rykii, tahti hakkaa kuin höyryveturi. Jarnon laulusta saa hyvin selvän ja kielikin on sieltä selkeämmästä päästä. Persoonaa tästä touhusta vain on melko vaikea kaivaa esiin, kun vastaavanlaista vääntöä sahaa varmasti satoja muitakin yrittäjiä. Perusasiat ovat kunnossa, nyt vaan entistä tarttuvampia sävellyksiä aikaan.

Ilkka Valpasvuo


Predictability The Einsteins: Predictability

Tamperelainen vuonna 2004 perustettu The Einsteins on näillä näkymin julkaisemassa debyyttilevyään ensi vuoden alussa. Kesällä nauhoitetusta biisimateriaalista viisi kappaletta on koottu bändin ilmettä esitteleväksi promoksi, joka saapui myös Desibelin arvioon.

Melko suoraviivaisesta autotallirokista on kyse, vaikka hommassa on tarpeen mukaan mukana poppia, punkkia ja jopa billyä. Ensimmäinen kappale Even More Potential Victim Of Crime kuulostaa raskaudessaan ja uhkaavuudessaan jopa Kometalta, mutta huomattavasti yksioikoisempaa touhu Einsteineilla on. Acid Fruit Candy Fish ei oikein missään kohtaa saavuta nimensä kaltaista mielenkiintoisuutta, vaikka onkin ihan hilpeä ralli. Rauhallisemman auvoinen Flourish eroaa sen verran paljon muusta materiaalista, että nousee esiin. Heleää ja melkoisen iloista keinuttelua. If You Touch Rosemary Brown palaa hivenen vauhdikkaampaan kaavaan, mutta melankoliaa on selkeästi enemmän mukana. Kitaristi-laulaja SP Nationin englanti töksähtää tässä muutaman kerran, vaikka muuten kieliasia onkin aika hyvin hallussa. Hervottomasti hytkyilevä päätösraita I Will Always Be Your Mule pistää kyllä hyvin tuollaisen kahjon vaihteen silmään, mutta jättää homman hiukan puolitiehen. Hyvää vinguttelua silti. Kokonaisuutena Einsteineilla on toki mukavan letkeä ja monia juttuja yhdistelevä kaava touhussaan, mutta ehkä hiukan voisivat päästää itseään enemmän irti? Hiukan hakee vielä.

Ilkka Valpasvuo


II Vala: II

Nokialainen Vala on pit√§nyt parin vuoden luovan tauon j√§senten ‚ÄĚmaanpuolustuksellisten velvoitteiden‚ÄĚ takia, mutta nyt aiempaa lyhythiuksisempi yhtye on j√§lleen sorvin √§√§ress√§. Ty√∂n tuloksena on syntynyt nelj√§n biisin mittainen julkaisu, joka vie yhtyeen soittoa aiempaa selke√§sti popimpaan suuntaan. Viime kiekon tiimoilta heitetyt vertailut System Of A Downin suuntaan on siis syyt√§ unohtaa, sill√§ Vala vuosimallia 2005 liikkuu pitk√§lti samoilla linjoilla Apulannan kanssa. Erityisesti toisena soiva Haavat hiljaa-kovaa-hiljaa rakenteineen on l√§hestulkoon suoraa apista, eik√§ seuraavana maisemaan t√§r√§ht√§v√§ Sanoista ja teoista juuri enemp√§√§n pysty. Onneksi ensimm√§isen√§ kuultava Maailma ja viimeisen√§ soiva Salaisuus uskaltavat sent√§√§n hieman rikkoa t√§t√§ kaavaa. Alku ja loppu ovatkin kiekon parasta antia, sill√§ reilusti rockaava Maailma ja metallisempi Salaisuus pystyv√§t selvimmin muodostamaan tyystin omaa kuvaansa. Soundit ovat aiempaa paremmin kunnossa, mutta s√§vellyskyn√§ss√§ olisi yh√§ teroittamisen varaa.

Mika Roth





Lukukertoja: 6713
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs