Ajankohtaista

Joulukuun albumikooste II

27.12.2011


Minushuman Minushuman: Bloodthrone
Season of Mist

Laadukkaita ja näkemyksellisiäkin möykkälevyjä vähän väliä julkaiseva Season of Mist tuo esiin kakkoslevyn yhtyeeltä, jonka musiikissa thrash ja death kohtaavat rokkaavuutta ja tunnelmointia.

Minushumanin vahvuuksiksi nousevat kliinisyydessäänkin omintakeisen tyly soundi, tutustumisen ensimetreillä kiehtova yllättävyys ja kyky loikkia luontevasti tunnelmasta toiseen. Vähän puisevaksi Bloodthrone silti kokonaisuutena jää, ja yksi perimmäisistä syistä piileekin juuri sen vaihtelevuudessa.

On jokseenkin samantekevää löytyykö levyltä sludgen suuntaisesti piirtelevää groovemätkettä, vanhasta Celtic Frostista muistuttavaa ryntäilyä, väsynyttä metalcorea tai isolla siveltimellä maalailevaa paisuttelua, jos biisit eivät nappaa rinnuksista. Ainestarpeet kovaan lopputulokseen on, mutta kovin kaavamaisesti Minushuman niitä käyttää.

Aleksi Leskinen


Mors Subita Mors Subita: Human Waste Compression
Violent Journey

Oululaiset sattuivat viime kev√§√§n√§ sattumalta liven√§ vastaan ja j√§ttiv√§t mielikuvan kovasta esityksest√§. Syksyll√§ ilmestynyt debyyttins√§ her√§tteli toisin sanoen kohtuullisia odotuksia eik√§ Mors Subita tyhj√§√§ k√§tt√§ tarjoakaan ‚Äď pikemminkin tylyn potkun ter√§sk√§rkimaiharilla. Teknisen tiluttelun kyll√§st√§m√§ melodisemman laidan death hoituu raivokkaasti, biiseiss√§ on tarpeeksi koukkuja ja kokonaisuuden rytmityskin on onnistunut.

Mors Subita kaipaisi silti persoonallisempaa otetta. Vaikka etäisen yhteneväiset mielikuvat jonkinlaisesta Göteborg-osaston ja stam1namaisen sooloiloilun ristisiitoksesta tuntuvatkin kutkuttavilta, ei yhtye kovin suuria tunteita tai oivalluksia saa aikaan. Levyn vähemmän mättävät raidat kuten rokkaavainen nimikkobiisi sekä vaanivaisempi Entrance of Sickness jättävät selkeimmät jäljet keskiöön asetetun pikaisemman mäiskeen jäädessä keskinkertaisempaan kastiin. Human Waste Compression lupailee, mutta ei vielä aivan sytytä.

Aleksi Leskinen


Rising Rising: To Solemn Ash
Exile on Mainstream

Mastodonin ja Kvelertakin kaltaiset modernia metallia erilaisiin genreihin yhdistelevät orkesterit nostavat väkisinkin esiin vastaavanlaisiin hankalasti määriteltäviin lopputuloksiin pyrkiviä yrittäjiä. Tanskalaisen Risingin debyytin saatteessa mainitaan muun muassa punk, hevi, psykedelia ja sludge sekä Thin Lizzy, Judas Priest, Celtic Frost ja High On Fire. Jos tiputtelulla on tarkoitus herättää kiinnostusta ja odotuksia, tökkää homma jälkimmäisten täyttämisen suhteen vahvasti.

Tasaisesti rullaava junnaus ja basistilaulaja Henrik Waldemar Haldin raakkuminen tuovat mieleen Hosannas from the Basements of Hellin aikaisen Killing Joken. Siinä missä Killing Joke onnistui luomaan nahkansa uudelleen ja tekemään junnauksesta värikästä ja jännittävää, tyytyy Rising varovaiseen ja muodollisen pätevään lopputulokseen. To Solemn Ashilla ei yllätyksiä koeta eivätkä biisien koukut kutsu luokseen vaan pakenevat muistijälkiä. Risingin kuunteleminen on kuin betoniseinän tuijottamista: juuri kun luulee nähneensä pintaa syvemmälle, ymmärtää ettei näkemässään muuta olekaan.

Aleksi Leskinen


Thy Catalfalque Thy Catalfalque: Rengeteg
Season of Mist

Unkarilainen metallikokeilija Thy Catalfalque luotaa viidennell√§ albumillaan uusia uria. Rengeteg on b√§ndin ensimm√§inen ilman J√°nos Juh√°szia tehty levy, eli k√§yt√§nn√∂ss√§ T√°mas K√°tain soolo. Muutoin paletti on tuttu; Attila Bakos ja √Āgnes T√≥th laulavat, eik√§ vahvasti black metal -pohjaisesta progressiivis-eeppisest√§ paatoksesta puutu kunnianhimoa.

K√°tai kutoo Rengetegin osaksi avantgarde-metallin verkkoa, ja tekee sen kevyen ennalta-arvattavasti. Ennakoitavuus ei tarkoita helppoja ratkaisuja, mutta sit√§ ett√§ levyn laajat kaaret ‚Äď villit rakenteet, tyylien sekoittelu, oman √§√§nen ihmettely ‚Äď kuulostavat silt√§ kuin niiden pit√§√§kin. Pahimmillaan Rengeteg ei etene, eik√§ kokeilu ole kokeilematonta. Se ei ole etu levyll√§, jonka muistaa helpommin koosta kuin sis√§ll√∂st√§.

Musta, sinfoninen ja melkoisen raskas albumi sulkee silti huomaansa, vaikka rajat eivät pauku. Parhaimmillaan Rengeteg muistuttaa, että kun jotain kaunista kuolee, jotain kaunista myös syntyy.

Jani Ekblom




Lukukertoja: 1496
Facebook
Artistihaku
Ajankohtaisissa myŲs