Halfin: Voittamaton Metallica
30.04.2012
Ross Halfin kertoo kuviensa avulla Metallican taittaman taipaleen 80-luvun alun bilettävästä thrash-orkesterista hard rockin maailmankuuluksi instituutioksi.
Gummerus
Ross Halfin on kuvannut Metallicaa aina 80-luvun alkuhämäristä saakka ja kuvamateriaalia on kertynyt neljän eri vuosikymmenen aikana jo melkoisesti. Matkan varrella mies on myös kehittänyt poikkeuksellisen suhteen tähän poikkeukselliseen bändiin, ja etenkin rumpali Lars Ulrichiin, mikä käy hyvin ilmi herra Ulrichin, sanotaanko mielenkiintoisessa esipuheessa. Halfin kuvista on julkaistu jo aiemmin opus nimeltä Metallica kuvina, joten ydinkysymys kuuluukin: mitä uutta vuoden 2012 painos antaa jo nähtyyn?
Kookas kirja hyödyntää A4:n korkuisia ja hiukan tätä leveämpiä sivujaan mallikkaasti ja vain joissain kokoaukeaman otoksissa mittojen rajat häiritsevät. Kuvien reunuksia on tyylitelty siellä täällä vähäeleisesti ja tyyli on kautta linjan lähes huomaamattomasti kuvia korostava. Ainoastaan uudemman ajan joissain ”modernimmissa” otoksissa on lähdetty irrottelemaan, ja nämä yritykset ovat epäonnistuneet lähes poikkeuksetta.
Halfin on aina ollut ensisijaisesti armoitettu livekuvaaja, jonka silmä onnistuu löytämään toistuvasti ilahduttavan tuoreita kulmia sinänsä läpeensä tuttuihin kuvioihin. Metallican kohdalla asiaa on varmasti auttanut myös se, että ensimmäisten levyjen ajan Halfin oli bändille toistuvaa ryyppäys & rälläys –seuraa, joka seurasi näitä kirjaimellisesti aivan joka paikkaan. Tällä kertaa mauttomimmat ja räväyttävimmät fotot ovat jääneet matkasta, mutta eipä niitä vilautteluja toisaalta jää kaipaamaan, sitä varten on olemassa aivan omat julkaisunsa. Halfin ei myöskään jäänyt taustalle väijymään, vaan toi kameransa tarpeen tullen kirjaimellisesti kiinni soittajiin, mikä näkyy joinain todella mielenkiintoisina asetteluina sekä kuvakulmina.
Kronologisesti etenevän opuksen ensimmäinen kolmannes on ehdottomasti kaikkein mielenkiintoisinta ja samalla vaihtelevinta materiaalia, kun ajoittain epävarman tuntuinen ryhmä vasta hakee imagoaan ja tuima rankistelu saattaa sekunnin osassa vaihtua pelleilyyn. Osa otoksista on periaatteessa uskomattoman typeriä, mutta kaiken sekoilun seasta voi löytää myös alkukantaista intoa ja paloa, joka on sittemmin vaihtunut rutiinin tuomaan tympeyteen.
Bändin keulakaksikko on tietysti eniten esillä, mutta etenkin edesmennyt Cliff Burton saa mukavasti tilaa opuksen ensi metreillä. Harmi että Halfin ei ehtinyt kuvaamaan bändiä vielä Mustaine-kaudella, jolloin ryhmän kone kävi kaikkein kuumimpana. Välikauden basisti Jason Newsted jää luonnollisesti vähäiseen rooliin, samoin kuten uusi bassottelija Robert Trujillo.
Monet kuvista on nähty jo moneen kertaan, mutta kokonaisuus ja esillepano ovat sen verran edustavia, että opusta voi ilman epäilyksen häivää suositella kaikille bändin faneille. Sekä tietysti kaikille hyviä kuvia arvostaville – ja miksei oikeastaan kaikille muillekin.
Teksti: Mika Roth
Kuva: Ross Halfin
