Ajankohtaista

Kesäkuun uusintakooste

12.06.2012


Disgrace Disgrace: Grey Misery - 20th Anniversary Edition
Big Money

Disgracen alakulttuurilähtökohtia ja 1980-luvun lopun ruohonjuuritason metalliaktivismia juhlitaan jo toista vuotta. Viime vuonna päivänvalon näkivät yhtyeen siihen asti julkaisematon, alun perin vuodeksi 1993 suunniteltu, mutta sittemmin kadonnut kakkoslevy Vol 2., sekä aikaisia demoja ja EP:itä niputtanut kokoelma 1990. Nyt on vuonna 1992 julkaistun Grey Miseryn vuoro.

Debyytti on julkaistu CD:llä viimeksi kahdeksan vuotta sitten, tuolloin kahden 1990-kokoelmalta löytyvän pikkujulkaisun kanssa. Nyt tarjolla on "pelkästään" alkuperäinen albumi, mutta 20-vuotisjuhlan kunniaksi alkuperäisessä kuosissaan ja uudelleen masteroidussa muodossa - sikäli kuin se näin raa'alta kuulostavalle musiikille varsinainen etu on. No, äänikuva on ainakin selkeä, eikä turkulaisnelikon nälkä ja näytönhalu jää kuulematta. Musiikillisesti Grey Misery tuntuu nyt, Vol. 2:n jälkeen, vähän hapuilevalta ja vähemmän jäsentyneeltä kuin mitä se olisi ehkä voinut olla. Silti sen lahjomattomassa äkäisyydessä on edelleen muutakin kuin vain ajankuvaa. Grey Misery kuulostaa yhä itseltään: keskeiseltä osalta suomalaista metallihistoriaa.

Jani Ekblom


Stench of Decay Stench of Decay: Stench of Decay
Ektro

Ektro on kansitarroissaan viljellyt optimismiaan jo pitkään; jos jotain, niistä on välittynyt vilpitön innostus omiin tekemisiinsä. Samaa henkeä on Stench of Decayn samannimisellä kokoelmalla, joka niputtaa kaksi demoa ja yhden EP:n vuosilta 2005-2011. Voi ihmetellä, miksi demoista tarvitaan uusi painos, mutta Stench of Decay vastaa siihen itse.

Abhorrence-laina Vulgar Necrolatry on paljastava: vuonna 2004 perustettu porilaisyhtye vie kuolonmetallillaan suoraan kahden vuosikymmenen taakse. Siinä kuuluu kaikuja klassisesta Suomi-deathista ja 90-luvun alun ruotsalaisesta vastaavasta. Kyse on itsenäisestä, mutta hyvin perinnetietoisesta materiaalista. Ja tosiaan, porilaiset tarjoavat visvaa ja mätää. Vaihtelevatempoissa kappaleissa on yksinkertaisuutta ja rouheaa tarttuvuutta. Kokoelman avulla kuulee, kuinka kehittyminen vähän epävarmasta ja taitojensa rajoittamasta, mutta innostuneesta yhtyeestä nykyiseen, monipuoliseen, entistä raskaampaan, mutta aivan yhtä omapäiseen Stench of Decayhin käy.

Luvatusta modernista klassikosta en tiedä, mutta harvinaisen mukaansatempaavaa ja irroitteluhenkistä vääntöä Stench of Decay tarjoaa.

Jani Ekblom


Shaved Women Shaved Women: Shaved Women
Ektro

Ektron toinen tuore uusinta on yhdysvaltalaisen Shaved Womenin tinkimätöntä noiserockia tarjoava eponyymi kiekko. Tässäkin on jujunsa: rajoitetun painoksen Shaved Women -12'' ilmestyi alunperin vasta viime vuonna. CD:lle on bonuksena laitettu varmasti vielä rajoitettummin saatavilla oleva Live @ Apop -kasetin sisältö: viisi EP:n biisiä raakoina liveversioina.

Ennen kuin ehtii ihmetellä uusinnan motiiveja, tulee yllättävän vakuuttuneeksi nelikon mekkaloinnin pätevyydestä. Soundeiltaan ahdistava ja matalamielinen levy liikkuu jossain muhkeasti pörisevän ja vähän AmRep-henkisen noiserockin sekä Black Flagin loppukauden mieleentuovan likaisen, hitaan ja vähän kokeellisenkin hardcoren liepeillä. Kuitenkin niin, ettei Shaved Womenia ensimmäiseksi tee mieli verrata kumpaankaan leiriin.

EP:n 17 minuutin kyyti on murhaava. Ahdistusta, itseinhoa ja pelkoa Saint Lousissa; kyltymättömästi tajuntaan iskettäviä negatiivisia tunteita musiikillisessa muodossa. Live-pätkä ei tuo tähän erityistä lisäarvoa, mutta varsinainen julkaisu on todella hyvä.

Jani Ekblom




Lukukertoja: 2457
Facebook
Artistihaku
Ajankohtaisissa myŲs