Oiva V�re ja vapautunut Kahlekuningas

Oiva V�re on taivaltanut pitk�n matkan siit�, kun b�ndin demo p��tyi kymmenen vuotta sitten k�siini. Viisi vuotta my�hemmin ilmestynyt esikoisalbumi Jetro lupaili jo vaivattomalla vedollaan paljon, mutta vasta �skett�in julkaistu Kahlekuningas-pitk�soitto sai oululaisryhm�n polveilevan rockin asettumaan t�ysin uomiinsa. Desibeli haastatteluun vastailivat b�ndin rumpali Pekka Mertala ja laulaja-kitaristi Hannu Hautanen.

Oiva V�re julkaisi Osa jotain suurempaa pitk�soittonsa reilu kaksi vuotta sitten. Ero tuon kiekon ja tuoreen Kahlekuningas -albumin v�lill� on melkoinen, mutta kehitys ei suinkaan tapahtunut itsekseen vaan vaati pitk�llist� ty�t�.

Hannu: - Levyn tekeminen s�velt�misineen, sovittamisineen ja lopulta ��nitt�misineen oli tehokas rupeama, joka kesti vajaa puolitoista vuotta ensimm�isist� keikkavedoista levyn julkaisup�iv��n. Tuona aikana k�ytiin l�pi tarkkaan asiat joita haluamme tuoda esille ja mill� tavalla. Soundin kehitys tapahtui konkreettisimmin keikoilla ja niiden j�lkeisiss� j�lkil�ylyiss�, joissa tuumailtiin kappaleiden rakenteet, yleis�n reaktiot ja enimm�kseen uusista kappaleista koostuneiden settien toimivuus.

Hautanen korostaa ett� pyrkimyksen� oli, ja on edelleen, saattaa livesoundi ja levysoundi mahdollisimman l�helle toisiaan. Urakka on ollut v�lill� melkoista v��nt��, mutta onnistunut lopputulos oikeutti kaiken raadannan. Ja n�in ponnistelusta puhuttaessa, uutukaisen nimi on siis Kahlekuningas, mutta kuka tuo kahleiden voimia vastaan kamppaileva henkil� on ja mist� h�n vapautuu - tai ainakin pyrkii vapautumaan?

Pekka: - Kahlehdittu, kahleiden muoto ja kahlehditun suhde kahleisiinsa vaihtuvat joka biisiss�. Ja toisaalta mit� on vapaus? Vapautta jostain vai vapautta johonkin? Eskapisti-kappaleessa toteamme, ett� �niin paljon paremmin ois ihmislasten laita jos me kaikki olisimme kahlekuninkaita�. Toisin sanoen helpompaa olisi jos voisimme luopua joistain kahleista ja siit�, ett� ymm�rr�mme jotkut asiat kahleina. Eih�n tuosta toki �me ollaan sankareita kaikki� -tyyppist� anthemia saa, mutta kyll� t�m� tematiikka tuntuu kuulijoita puhuttavan.

No kiistatta se puhutteli allekirjoittanutta, ja oli yksi merkitt�v� syy, ett� ensinn�kin haastattelin b�ndi�. Levyn saatteen mukaan Kahlekuningas ��nitettiin vain viidess� p�iv�ss�, eli kiirett� piti mutta k��ntyik� kiire lopulta tekij�it� vastaan? Oletteko itse tyytyv�isi� pikavauhdilla luotuun levyyn?



Pekka: - L�hes koko levy tosiaan purkitettiin lauluja my�ten liven� kaikki samassa huoneessa ilman luureja soittaen. Perkussiot, taustalaulut ja osa liidilauluista nauhoitettiin j�lkik�teen, mutta esimerkiksi Cro-Magnonin miehen kohdalla oli alusta asti selv��, ett� biisi� ei voi laulaa yksin luurit p��ss� steriiliss� studiokopissa, vaan se pit�� vet�� illan viimeisen� biisin� ja mielell��n muutamalla oluella ryyditettyn�. N�in my�s tehtiin. Kokemuksena viiden p�iv�n band camp oli hieno ja toivottavasti ei ainutkertainen.

Hannu: - Kyll�h�n se oli mahtava kokemus ja lopputulokseen ei voisi olla kuin tyytyv�inen. Vaikka aluksi ep�ilytti, ett� onko tuota kappalem��r�� mitenk��n mahdollista saada kasaan viidess� p�iv�ss�, mutta ty�skentelytapa osoittautui toimivaksi ja tehokkaaksi, niin j�nnitys muuttui puhtaaksi innostukseksi. Ja mit� olueen tulee, niin ykk�solutta nautimme kielt�m�tt� suhteettomia m��ri�. Levy on siis vet�isty vahvalla ty�moraalilla ns. yk�sell� purkkiin.

Pohdittaessa mit� muutama lis�p�iv� olisi tuonut mukaan kokonaisuuteen, Pekan mielest� pari treenisessioissa pois pudotettua biisi� olisi ehk� saatettu saada viel� kuosiin. Hannun mielest� jo yhden lis�p�iv�n avulla olisi j�lki��nitetyt perkussiot ja laulustemmat saatu samalla kertaa purkkiin, mutta mit��n sen ihmeellisemp�� olisi tuskin en�� kummankaan mielest� syntynyt. Johan siin� tulee fysiikkakin vastaan, kun viiden p�iv�n j�lkeen oli jo havaittavissa uupumusta.

Kaikki kappaleet ovat syntyneet kahdesta kyn�st�, joten ovatko b�ndin kaksi muuta j�sent� vain hiljaisia yhti�kumppaneita? Ja t�h�n liittyen: kuinka demokraattinen Oiva V�re mielest�nne on?

Pekka: - Kaikkea muuta kuin hiljaisia! Ratkaisu ��nitt�� levy liven�, ja keskitty� sovituksissa sellaisiin ratkaisuihin, jotka sill� metodilla toimisivat, oli kitaristimme Samulin ajatus, ja hyv� ajatus olikin. Niin ik��n basistimme Petterin p��t�s vaihtaa s�hk�bassosta kontraan on muovannut soundimaailmaa ja sovituksia huomattavasti. Lis�ksi teksteist� keskustellaan paljon koko porukalla. Esimerkiksi Kyll� me tied�mme -biisiss� kerrottiin alun perin, mik� mysteerikaveri on miehi��n. �Hiljaiset� yhti�kumppanit olivat kuitenkin sit� mielt�, ett� on parempi j�tt�� arvoitus avoimeksi. Oikeassa olivat. Ainakin ven�l�iseen vaalik�yt�nt��n verrattuna olemme hyvin demokraattisia.



Kappaleiden tekstit ovat tummia, paikoin suorastaan synkki�, kuten totesin levyarviossa. Onko el�m�n autuudesta, auringonpaisteesta ja n�teist� tyt�ist� kes�mekoissa laulaminen siis pannassa, ainakin noin positiivisesta kulmasta?

Pekka: - N�tit tyt�t eiv�t ole miss��n nimess� pannassa, mutta en tied� miten Hannu ja stemmamiehet suhtautuvat kes�mekoissa laulamiseen. Vakavasti puhuen tekstien suhteen ei ole olemassa mit��n julkilausuttuja tai sanattomia dogmia, mutta tottahan se on, ett� biisiemme p��henkil�t tapaavat kulkea kadun varjoista puolta.

Hannu: - Synkki� aiheita tai ei, niin kyll� mielest�ni monesta kappaleesta l�ytyy my�s se huvittavakin n�k�kulma. Cro-magnonin ja Vallattoman p��henkil�t ovat mielest�ni kaikessa traagisuudessaan hyvinkin koomisia hahmoja.

Totta, noissa raidoissa on tosiaan g�stasundqvistmaista mustaa komiikkaa, joka tuntuu istuvan suomalaiseen psyykkeeseen kuin lato pohjalaiselle pellolle. Mist� Johnny Cash vain lauloi on aika mielenkiintoinen biisin nimi, mutta Pekan mukaan mustiin pukeutunut legenda ei ole kovinkaan suuri vaikuttaja ainakaan musiikillisessa mieless�. Nimi nyt vain sattuu viittaamaan Folsom Prison Bluesiin, joka sekoitti aikoinaan ison veden takana melkoisesti pakkaa ja sopi albumin teemastoon.



Mahdollisia musiikillisia vaikutteita ja vaikuttajia puntaroidessa k�ykin ilmi, ett� ryhm�n maut riste�v�t melkoisesti toisistaan.

Pekka: - Samuli kuuntelee ja fanittaa tuottajia, kuten T-Bone Burnettia, Hannu 70-luvun progea ja Neil Youngia. Petterin levylautasella py�rii sekalainen kattaus Mikko Alatalosta Pekko K�ppiin ja itse olen ollut jo pidemm�n aikaa p��ttym�tt�m�n tuntuisella Springsteen-tripill�. Ei se huono cocktail tunnu olevan.

Maut ovat siis moninaiset ja tavat tehd� asioita ovat muuttuneet matkan varrella melkoisesti, mutta mihin asti t�m� muutos tulee tulevaisuudessa oikein johtamaan?

Pekka: - Seuraavan s�hk�isen pitk�soiton suhteen emme ole viel� linjauksia tehneet. Hyvin todenn�k�iselt� vaikuttaa, ette teemme seuraavaksi kokonaan 100 prosenttisen liven ja luomun akustisen �travelling band� -tuotoksen. Merkitt�v� osa keikoistamme on t�ysin akustisia, siis ilman PA:ta tai mit��n. N�ill� keikoilla olemme toistuvasti l�yt�neet itsemme tilanteesta, jossa ei ole en�� niink��n �b�ndi� ja �yleis�� vaan vain yksi orgaaninen kollektiivi. Rippeit� n�ist� hetkist� olisi mukava saada my�s taltioitua laajempaankin levitykseen.

Jos Oiva V�re olisi rakennus se olisi...

Pekka: - Rakennusinsin��rin ja konservaattorin taidolla rakentama ja restonomin rakkaudella is�nn�im� lukaali, jossa loisii yksi kasvatustieteilij�.

Hannu: - Syrj�inen keskiolutkuppila, joka on muutama kerran vuodessa auki useamman p�iv�n ajan vuorokauden ymp�ri ja siell� loisii yksi kasvatustieteilij�.

Lopuksi sana on viel� vapaa, eli jos jotain on j��nyt sanomatta niin nyt olisi sen sanomisen aika.

Hannu: - Jos nyt saa l�hett�� terveisi�, niin mahottoman paljon terveisi� Anssi Alajuumalle Tampereelle! H�n oli Kahlekuningas-levyn ��nitt�j� ja miksaaja ja teki kyll� miehen ty�n!

Mika Roth
Kuvat: Pasi Lehtinen