Pienet III � Hein�kuu 2005

Hein�kuun puolelle osui viel�p� kolmas pienkustannejuttu, jossa k�yd��n l�pi taas musiikkikent�n eri puolia � aivan ��rilaitoja my�ten. Kymmenen yhtyeen katras osoittaa, ett� suomalainen musiikkikentt� on kautta linjan aktiivinen, jopa n�in kuumimman kes�n aikana.

---

Autere: Lines & Fragments
Turun suunnalta kotoisin oleva Autere m�tkii maisemaan m�rin�ll� varustettua raskasta, kitaravoittoista melodista metallia, jossa on kuultavissa vaikutteita v�h�n sielt� ja t��lt�. Kaikkia raitoja yhdist�v� voimakas melodisuus nousee yhdist�v�ksi tekij�ksi joka vie yhtyett� kohti tutun turvallista G�teborgia. Kesitempoiset biisit yhdess� vokaalien kanssa saavat lopputuloksen kuulostamaan useimmiten melo-deathilta, vaikka sopasta l�ytyy muitakin mausteita. Viiden siivun seasta ei l�ydy yht��n hutia, harmi kyll� samalla ne kaikkein riemastuttavimmatkin hetket j��v�t puuttumaan. Tietty hajanaisuus ja tasaisuus hallitseekin b�ndin toimia, ehk� v�h�n liiaksikin. Kaikki tehd��n s�ntillisesti ohjekirjan mukaan, mutta omia lukuja ei teokseen l�hdet� lis��m��n. N�in se tuiki tarpeellinen persoonallisuus j�� puuttumaan, vaikka teknisesti kaikki osa-alueet ovatkin jo hyvin hallussa, ja b�ndi katoaa lukuisten muiden yritt�jien sekaan. Potentiaalia l�ytyy mutta ainakaan t�ss� vaiheessa sit� ei osata viel� t�ysin hy�dynt��.

Mika Roth

---

Beaner: Plan B
Helsinkil�isen punkrockpoppoo Beanerin uuden demon aloitusraita Some People lupaa alkukiihdytyksens� aikana viel� paljon, mutta vokalistin avatessa suunsa vauhti j�hmettyy ja ep�selv� nasaalilaulu sy� sanat miltei kuulemattomiin. Toisena soiva Evelyn, jolla saadaan hieman naispuolista vokalisointitukea, nousee selv�sti biisikolmikon kirkkaimmaksi hetkeksi. Kappale oireilee selv�� tarttuvuutta osoittaen samalla, ett� palikoiden loksahdellessa kohdalleen Beaner pystyy kyll� luomaan niit� tarvittavia maagisia hetki�. Viimeisen� soiva One Of These Days poppailee tyylikk��sti, mutta kuulostaa samalla aivan eri yhtyeen tekeleelt� kuin avausraita. Namikoita studiolla v��nnellyt Janne Joutsenniemi on loihtinut demolle tukevat ja kirkkaat soundit. Ensiluokkaiset sounditkaan eiv�t kuitenkaan peit� kappalemateriaalin ep�tasaisuutta, soiton j�ykkyytt� tai vokalistiongelmia. Ongelmat eiv�t lopulta tunnu olevan suuria, mutta ennen kuin suuremmasta menestyksest� voidaan edes haaveilla, t�ytyy ne ehdottomasti ratkaista.

Mika Roth

---

Eyescream: 110 db
Kouvolalainen Eyescream on t��ll� taas, ja t�ll� kertaa annoksen m��r� on viisi viisua vauhdikkaasti eteenp�in kulkevaa action rockia. Jo parin edellisen julkaisunsa tiimoilta desibelinkin sivuilla esill� ollut kombo tuntuu l�yt�neen rockiinsa annoksen lis�� s�r��, vaikka levyn soundit j�tt�v�tkin viel� reilusti toivomisen varaa. Voimaa kyll� l�ytyy enemm�n kuin pienest� kyl�st�, mutta se vaaran ja vauhdin tuntu j�� viel� puuttumaan. Lis�� ter�� kitaroihin ja lauluun niin tuostakin ongelmasta p��st�isiin.

Viiden biisin nivaskasta ei heikkoa lenkki� l�ydy, vain vahvoja ja viel� vahvempia. There�s Nothing Heren v��nn�ss� vokalisti Juha Kein�nen kuulostaa jo et�isesti v�h�n Danzigin ja Nicke Anderssonin sekoitukselta. Muutenkin mies saa revitty� itsest��n mukavasti tunnetta irti, vaikka reserviinkin taitaa j��d� viel� k�ytt�m�tt�mi� paukkuja. 110 db on ihan kelpo kiekko, joka kuitenkin samalla j�tt�� my�s pari kysymyst� avoimeksi. Eyescreamilla l�ytyy taitoa ja yrityst�, mutta n�kemyksen kanssa on v�lill� niin ja n�in. Kaikki tarvittava on jo kasassa, joten nyt pit�� en�� hioa hieman kokonaisuutta ja odottaa sit� isoa biisi�.

Mika Roth

---

H.C. Homunculus: Promo 2005
Hieman oudohkosti nimetty naantalilainen H.C. Homunculus soittaa raskaampaa suomenkielist� rockia, josta on kuultavissa l�pi pienehk�� punk-meininki�kin. Vuodesta 2001 toiminut yhtye on kuuleman mukaan tehnyt aiemmin pari ei-niin-onnistunutta ��nityssessiota, muta ainakin t�ll� uusimmalla promolla kaikki kuulostaa ihan hyv�lle. Laulu on ehk� v�h�n pinnassa ja rummut ovat j��neet alle, mutta n�m� nyt ovat l�hinn� pieni� painotuskysymyksi�.

Promon aloitusraita Siskolle kuulostaa ihan CMX:n ja Kauko R�yhk�n yhteisty�n hedelm�lle, mik� on siis ehdottamasti hyv� asia. Kaksi muuta viisua eiv�t ole l�hesk��n yht� persoonallisia ralleja, ja b�ndi tuntuukin k�rsiv�n pienest� Apulanta-kompleksista. Toivottavasti tila on ohimenev�, sill� ev�it� olisi paljon muuhunkin. Erityisesti tukevat kitarat ansaitsevat kunniamaininnan, etenkin kun niit� k�ytet��n viel� taiten. Kaiken kaikkiaan kyseess� on eritt�in lupaava orkesteri, joka saattaa puhjeta kukkaan jo hyvinkin pian.

Mika Roth

---

Morg: Return To The Soil
Toisen demonsa julkaissut Morg soittaaa asteen vanhakantaisempaa metallia, jossa death ja thrash ovat tyylisuunnista selkeimmin esill�. Demon kolme kipaletta muodostavat tasaisen kolmikon, vaikka tyylillisesti eroavatkin hieman toisistaan. Kotistudiossa v�s�tyn kiekon soundit ovat tunkkaiset ja ep�selv�t, mutta eri soittimista ja murinalaulusta saa sent��n riitt�v�sti selv��. Soitto- ja laulupuoli tuntuvatkin olevan jo hyvin hallussa, noin teknisesti.

Ter�v� � vaikkakin hieman ylipitk� � deathaloitus With Blinded Eyes ammentaa voimansa moderneista ajoista, kun napakampi kakkosraita Fear Of God kumartaa taas Slayerin ja kumppaneiden suuntaan, onnistuen ty�ss��n samalla pirun hyvin. Viimeisen� kuullaan todellinen pienoisteos Hermit, joka miltei 9 minuutin kestostaan huolimatta kantaa aivan loppuun asti. Biisi on reilusti thrashimpi, ja mielleyhtym�t Metallicaan sek� vanhempiin svedu-orkestereihin ovat v�ist�m�tt�mi�. Taiteelliselta puolelta katsottuna yhtye tuntuu handlaavan thrash-eepostelun kaikkein parhaiten, mutta taloudellisesti se ei varmaankaan ole kaikkein tuottoisin suunta. Morgilla onkin demon perusteella ainakin kolme tiet� edess��n, mielenkiintoista n�hd� mink� se niist� valitsee � vai otetaanko k�ytt��n kenties jokin aivan uusi suunta...

Mika Roth

---

Oiva V�re: Demo 2005
Progressiivis-henkist� modernimpaa ja raskaampaa kitararockia soittava Oiva V�re kuulostaa aluksi suorastaan h�iritseviss� m��rin 90-luvun puolenv�lin YUP:nja CMX:n ristisiitokselta. Kun vokaaleista vastaava Hannu Hailuoto kuulostaa viel� erehtym�tt�m�sti vuosikymmenen takaiselta Yrj�n�lt� viimeist� piirtoa my�ten, itse asiaan keskittyminen on v�lill� todella vaikeaa.

Demon nelj� raitaa toimivat hyv�n� n�ytteen� b�ndin monipuolisuudesta. Rauhaisampaa tunnelmointia, rankempaa rutistusta, progeilevampaa kikkailua, n�it� kaikkia tarjotaan sopivassa suhteessa. Biisit kuulostavat erilaisuuksistaan huolimatta erehtym�tt�m�sti saman yhtyeen tuotoksilta, joten kokonaisuuskin on hyvin hallussa. Todellinen ja vakavin onglema lep��kin t�ll� kertaa siin�, ett� demon voi kuunnella puolen tusinaa kertaa l�pi ilman ett� siit� j�� oikein mit��n mieleen. Se viisasten kivi joka tekee CMX:n ja YUP:n kaltaisista b�ndeist� esikuvia, tuntuu ainakin toistaiseksi pysyv�n viel� salassa Oiva V�reen miehist�lt�.

Mika Roth

---

Sooz: Hiljaa Nainen
Oululaisen punkpumppu Soozin debyyttil�tylt� l�ytyy yhteens� nelj� raitaa, kolme kansiin kirjattua otosta sek� angstikas piilobiisi Kemil�iset on runkkareita, joka miltei varastaa koko shown. Avausbiisi Hiljaa nainen leikkii hyv�ksi havaitulla ja kovasti k�ytetyll� hiljaa-kovaa-hiljaa rakenteella, joka toimii j�lleen kerran moitteetta. Samoilla kaavapapereilla rustattu kakkosraita T�ydellist� onnistuu viel� edelt�j��ns� paremmin, kiitos anarkistisemman l�hestymistapansa. Rauhallisempi p��t�sraita Olkaa hyv� ja poistukaa on selv�sti kiekon turhin viisu, ja ilmassa onkin ep�miellytt�v�� t�ytteen tuoksua.

Kuten r�k�isess� punkissa yleens�, niin nytkin laulu ja lyriikat nousevat t�rke��n osaan. Diskanttisen metakan ylle kohoava Johanna Ruton vihainen huutolaulu selvityy t�st� koettelemuksesta hyvin. Sanoitukset ovat puolestaan t�ynn�ns� vitutusta tyyliin; � Olin hiihtokilpailussa viimeinen, siks musta tuli vittu t�mm�nen. En edes halua olla mik��n saatanan ykk�nen.� Soozin kiekko on saatteen mukaan ��nitetty �t�ysin liven� ja meininki oli analogista�, mik� sitten kuuluukin rosoisen r�k�isiss� ja suttuisen ep�selviss� soundeissa. Paskat sounditkaan eiv�t pysty kuitenkaan hautaamaan alleen kipaleiden koukkuja, tai sit� tosiasiaa ett� Soozissa on ideaa.

Mika Roth

---

The Shadowsphere: Through The Field
The Shadowsphere on kahden veljeksen b�ndiprojekti, joka kuuleman mukaan alkoi jostain goottirockin tienoilta, ja vuosien 2003-2004 aikana kehittyi nykyiseen muotoonsa. T�ll� hetkell� The Shadowspheren tunnelmallisen rauhaisa ja seesteisen kiireet�n musiikki muistuttaakin enemm�n Dead Can Dancea ja Elendi� kuin mit��n perinteisi� goottirock yhtyeit�. Eteerisiss� tunnelmissa on mukana on my�s hieman folkahtavia keskiaikavaikutteita.

Through The Field on nelj�n teemallisesti toisiinsa l�yh�sti liittyv�n kappaleen nippu, jossa jokainen raita toimii my�s itsen�isesti. Soittopuolella luotetaan liiaksikin synista kiskottuihin muovimaisiin ��niin, ja laulussa � sek� erityisesti englanninkielen artikuloinnissa � olisi viel� parantamisen varaa. Itse s�vellykset sek� sanoitukset ovat kuitenkin toimivia, ja kappaleiden rakenteet on maltettu pit�� riitt�v�n karsittuina. Kaunista, vaikkakin samalla viel� muotoaan hakevaa, musiikkia el�m�n rauhallisempiin ja hiljaisempiin hetkiin.

Mika Roth

---

Too Sophisticated: The Sweet Kings Of Rock�n� Roll
Too Sophisticated on t�m�n viiden biisin kiekon saatteen mukaan Sein�jokelainen superb�ndi, joka on perustettu joskus 90-luvun alkupuolella. Pitk�st� historiasta ja yli 300 (!) keikan kokemuksesta huolimatta The Sweet Kings Of Rock�n� Roll on vasta b�ndin kolmas �kunnon� julkaisu. Jossain glam- ja hard-rockin v�lill� kitaravoittoisesti rellest�v� yhtye kuulostaa yhdistelm�lt� takavuosien Aerosmithia ja Hanoi Rocksia, mik� on n�ht�v�sti ollut ihan tavoitteenakin. Kiekon viisi biisi� k�yv�t rohkeiasti l�pi t�m�n tyyppisen rockin sankimmat klisheik�t. B�ndille on kuitenkin annettava propsit siit�, ett� lopputulos on paljon muutakin kuin vain kokoelma menneit� aikoja. Too Sophisticated on j�ljess� � tai edell� � aikaansa noin vuosikymmenen verran, sill� juuri nyt t�m�ntyyppinen m�iske ei ole turhan suosittua. Niiden rokujen jotka pit�v�t 80-lukua yh� kunniassa kannattaa kuitenkin raapustaa yhtyeen nimi muistiin, sill� b�ndi hallitsee tonttinsa moitteetta.

Mika Roth

---

Toyta Backseat: s/t
Varsinaissuomalainen Toyta Backseat jatkaa matkaansa brittihenkisen pop-rockin aurinkoisilla ja loputtoman tuntuisilla saloilla. B�ndin kolmas tuotos pit�� sis�ll��n ainoastaan kolme raitaa, mutta mit�p�s tuosta kun laatu on jatkuvasti vain parantunut. Erot aiemmin t�n� vuonna arvioituun Trouble ep:hen, ja etenkin yhtyeen itsens� mukaan nimettyyn debyyttiin ovat jo melkoisia.

Reippaasti eteenp�in kulkeva Haddington House avaa pelin tarttuvalla keinunnallaan. Kappale on oikeastaan aika rock, mutta liev�st� rosoisuudestaan huolimatta � tai ehk�p� juuri sen takia � my�s ��rimm�isen tarttuva. Samat sanat voi sanoa toisena soivasta Autopilot siivusta, joka l�htee kertsiss��n jo suorastaan lentoon. Helkkyv�t kitarat yhdess� groovaavan pohjan kanssa lis��v�t biisin imua vain entisest��n. Ankkuriosuudesta vastaa akustisen kitaran ja laulun varaan rakennettu fiilistely Harbor Tonight, joka p��ttyy hienosti sataman ��niin, eli aaltojen liplatukseen ja lokkien huutoihin. Kaunis p��t�s vajaan 12 minuutin monipuoliselle matkalle.

Mika Roth