Epävakaista instrumentaalimusiikkia
27.09.2016
Epävakaista instrumentaalimusiikkia rummut & basso -pohjalta luova K K-tactics sai allekirjoittaneen aivot nyrjähtelemään, kun DUM & BRASS -duon kanssa julkaistu splitti-levy saapui Desibelin toimitukseen. Levyhän oli erinomaisen erilainen ja kiinnostava, joten juttuhetki rummuttaja Kuorikosken kanssa oli suorastaan pakko järjestää.
Käydäänkö aluksi läpi hieman yhtyeen historiaa, eli pitkän kaavan kautta: kuka, koska ja miksi?
- Perustimme Kanniaisen kanssa yhtyeen vuonna 2008 sattumalta kun toiselle bändillemme oli buukattu keikka eikä kaikki päässeetkään paikalle. Emme silti halunneet laistaa velvoitteesta, joten väsättiin varsin lyhyellä aikataululla intstrumentaalisetti rummut & basso -pohjalta ja keksittiin bändille nimi. Vaikka keikkaohjelmisto koostui lähinnä silloisen pääbändimme progemetallibiisien sovituksista, teimme jo alusta lähtien myös omaa materiaalia sekaan. Depth Beyond One´sin vaivuttua hiljaiseloon K+K aktivoitui yhä vahvemmin ja saimme lopulta puristettua kasaan ensimmäisen demon, joka julkaistiin vinyylinä ja kasettina vuonna 2011.
Julkaisitte juuri splitti-levyn DUM & BRASS -duon kanssa, joka teidän tavoin on basso+rummut bändi. Miten ajatus splitti-kiekosta syntyi ja keitä nämä mystiset J ja M ovat? Etteivät he vain olisi alter egojanne?
- Vaikka kuinka haluaisimme olla myös J ja M niin he ovat todellisuudessa erillisiä hahmoja ja ihan omalla meiningillä. Kanniainen ja M tulivat itse asiassa tutuiksi samaan aikaan erään instanssin kautta vuosituhannen alkupuolella. Idea splitti-kiekosta tai oikeastaan kasetista syntyi, kun sain taannoin kuulla herra M:llä olevan myöskin basso & rummut -duo. Samoihin aikoihin suunniteltiin Kanniaisen kanssa K+K:n aktivointia tulevan kesän ajaksi ja homma kulminoitui heinäkuussa DUM & BRASSin kanssa yhteiskeikkaan ja sitä seuraavan päivän studiosessioon. Kasetit saatiin äskettäin tehtaalta ja julkaisu on juuri meidän näköisemme.
Soitatte instrumentaali... niin, onko tämä nyt rock-metallia vai mitä? Missä kulkevat musiikkinne rajat, vai onko moisia koskaan edes luotu, eli saako K+K-tactics tehdä mitä vain?
- Rock-metalli kuulostaa jokseenkin ikävältä ja rajoittuneelta, mutta esimerkiksi teidän lanseeraama "epävakainen instrumentaalimusiikki" tuntuu hyvältä. Ensimmäisten omien biisien jälkeen kävi nopeasti selväksi, että tämän bändin tiimoilta pystyy tekemään mitä tahansa mihin vain mielenkiinto ja rahkeet yltävät.
Rummut ja basso vievät pitkälle, mutta kappaleissa kuullaan myös tinapilliä ja "bonus"-perkussioita. Mihin saakka soitinarsenaalia voisi mielestänne venyttää ilman, että bändin identiteetti kärsisi siitä?
- Soitinarsenaalia on venytetty jo ensimmäisellä demolla haitariin ja japanilaiseen huiluun saakka, mutta ne on tarkoituksella sijoiteltu lähinnä mielenkiintoisiksi mausteiksi. Raja on kuitenkin asetettu ja kitaraa ei tulla kuulemaan meidän levyillä saatika keikoilla.
Julkaisitte reilu viisi vuotta sitten sub specie aeternitatis -demon, onko tuo ja tuoreen splitin välissä ilmestynyt jotain?
- Demon ja splitin välissä on ilmestynyt nettisingle ja animaatiomusiikkivideo Earth Of Life kesällä 2014. Tuolloin oli suunnitteilla äänittää peräti 4-5 kappaleen demo, mutta aikataulusyistä päätimmekin panostaa vain yhteen ralliin ja siitä tehtävään musiikkivideoon. Videon teemaa ja hahmoja ollaan sittemmin hyödynnetty keikoilla ja oheistuotteissakin.
Miten näet musiikkinne kehittyneen näiden julkaisujen välisenä aikana?
- Sanoisin että musiikkimme on kehittynyt entistä monisyisemmäksi ja groovaavammaksi ja odotan mielenkiinnolla mitä tuleman pitää.
Splitin luontisessiot sijoittuivat kuulemma heinä-elokuuhun, ja neljän kiekolle päätyneen biisin lisäksi kaksikko purkitti livenä Shrillweaven, joka on ns. tribuutti kesällä 10 vuotta täyttäneelle DBO:n esikoisdemolle. Kyseinen kappale on julkaistu toistaiseksi vain verkon puolella. Splitin biiseistä kolmen juuret ulottuvat Kuorikosken mukaan Earth Of Life -aikoihin, jolloin midi-demot jäivät kytemään takaraivoon ja tietokoneen muistiin.
Oma suosikkini kiekon raidoista on Semi-Nucleonic Android Beheading, eikä tosiaan ainoastaan nimensä puolesta. Mutta mikä lapsista on tekijöilleen rakkain, entä mikä raita oli yllättävin?
- Rakkainta on paha valita, mutta juuri samaisen kappaleen onnistunut ja onnekaskin läpivienti oli meille pieni yllätys ja eräänlainen työvoitto. Vuosien saatossa luultavasti eniten hinkattu biisimme sovituksellisesti, joka oli mukava saada viimein narulle. Nimi on mukaelma hienon jenkkitrion Behold... The Arctopuksen levystä, joka oli aikoinaan yksi innoittajista yhteissoiton aloituksessa. Yllätys oli myös Of Life -teemaa jatkava päätösbiisi, jonka suhteen oli skeptiset tunnelmat vielä äänitysten alkaessa. Siitäkin saatiin lopulta ruuvattua ehtaa K+K-laatua, suuret kiitokset äänittäjä/miksaajavelho Jyrki Hiltuselle!
Voiko kaiken oleellisen sanoa ilman sanoja?
- Voi aivan hyvin. Itselläni on monesti jaksoja, jolloin saan instrumentaalimusiikista kaiken tarpeellisen irti eikä kaipaa lauletun musiikin tietynlaista rajoittuneisuutta.
Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Marko Moilanen
