Aidon rockin puolesta
24.10.2016
Planistry julkaisi kevään korvalla ThREELESS -debyyttialbumin, jonka vanavedessä tapahtui runsaasti asioita. Niin positiivisia kuin negatiivisia. Promootio suurille englanninkielisille markkinoille on käynnissä, ja bändi on saanut jalkaansa useamman oven väliin, niin radiosoiton kuin haastattelujenkin muodossa. Desibelin kanssa juttutuokion jakoi bändin soolokitaristi ja pääasiallinen biisinikkari Tarmo Tikkinen. Niin, samassa rytäkässä kokoonpanokin on mennyt hieman uusiksi, joten kuinka uudet soittajat ovat asettuneet ryhmään?
- Aivan kuten parisuhteessakin, on hankala sanoa viikon, kuukauden, joskus vielä vuosienkaan yhdessä olon jälkeen tuleeko homma toimimaan pidemmän päälle. Studiotyön loppuvaiheilla silloinen rumpalimme Arsi Kosunen ilmoitti haluavansa keskittyä enemmän elämänsä muihin osa-alueisiin ja jättäytyi pois kun oli saanut omat osuutensa nauhalle. Arsille oli tärkeää, että pääsi soittamaan ensimmäisellä levyllämme, olihan hän perustajajäsen.
Kitaristi Mikko Tervosen pois jääminen oli huomattavasti hankalampi prosessi, mutta ongelmien kautta saavutettiin voitto. Uusi kitaristi Atte Alanen onkin seissyt paikallaan jo muutaman kuukauden, Juho Krouvi asettui puolestaan kannujen taakse jo reilu vuosi sitten.
- Juho, Atte ja Laulajamme JP Suomalainen ovat vanhoja tuttuja ja soittaneet yhdessä jo monissa eri kokoonpanoissa, mikä on meille valtava etu. Nyt meillä on rautainen kokoonpano, jossa jokaisella on näkemystä, sekä tarvittavaa kokemusta bändin pyörittämiseen vaadittavista taidoista ja ennenkaikkea he ovat hyviä sekä luotettavia tyyppejä, jotka todella osaavat soittaa.
Tikkiselle debyyttialbumin kappaleet ovat erityisen tärkeitä, sillä soitettuaan viimeisen vuosikymmenen eri bändeissä, hän oli lähinnä keskittynyt säveltämään. Edellisen yhtyeen hajottua Tikkinen ryhtyi kirjoittamaan täysin valmiita kappaleita, tutustuen näin sanoittamisen ja sovittamisen maailmaan aivan uudella tavalla.
- Halusin päästä eroon kaikista vuosien mittaan päähäni kertyneistä riffeistä ja ideoista, ja samalla rykäistä ulos ison laidallisen harteilleni kertynyttä henkistä taakkaa. Biisit siis kertovat lähinnä oman elämäni vaiheista, mukana on jopa riffejä, jotka on tehty jo yli kymmenen vuotta sitten, mutta levyltä löytyvään biisimuotoon kasaamisen aloitin vasta talvella 2013. Biiseissä on toki otettu huomioon myös toisten jäsenten mielipiteet, eli olen ensin äänittänyt lauluineen päivineen kappaleet kotonani itse ja lähettänyt ne sitten muiden kuunneltavaksi ja jatkanut muokkaamista niin kauan, että ne ovat olleet myös muiden mielestä toimivia.
Eikä laakereille ole jääty lepäämään, vaan uutta materiaalia ryhdyttiin välittömästi työstämään esikoisen ilmestyttyä. Seuraavan levyn biisit ovatkin jo kuuleman mukaan valmiina pöytälaatikossa, ja siivuja treenaillaan sekä demotellaan treeniksellä. Suunnitelmissa on äänittää sinkku loppuvuodesta, ja uuden albumin työstö alkaa heti kun tilanne on siihen sopiva.
Esikoisen kohdalla ongelmia aiheutti Tikkisen mukaan epäluotettava äänittäjä, mikä johti runsaaseen ylimääräiseen työhön. Seuraavalla kierroksella tärkeä muutos tuleekin olemaan juuri oikeiden studiohenkilöiden löytäminen. Entä mihin suuntaan näkisitte musiikkinne liikkuvan seuraavalla levyllä?
- Musiikkimme elää ja kehittyy, niinkuin kaiken musiikin mielestäni pitäisikin. Joidenkin bändien kohdalla samanlaisen setin vääntäminen vuodesta toiseen vain toimii, eikä heidän edes haluta muuttuvan, mutta Planistryllä on enemmän annettavanaan.
Debyytin biisit ovat Tikkisen makuun jo osittain turhankin classic rock -osastoa, mutta toisaalta musiikki kuvaa hänen näkemyksiään ajalta, jolloin ne ovat saaneet alkunsa. Pöytä on siis pyyhitty puhtaaksi ja siinä missä esikoinen oli matka omaan sielunmaisemaan, tulevat uudet kappaleet pohtimaan asioita laajemmalla spektrillä. Tikkinen tähdentää myös asioiden monimerkityksellisyyttä, joka on ollut mukana alusta saakka.
- Pelkästään jo nimi Planistry on oma erikoisuutensa ja se on kaikkea muuta kuin yksiselitteinen. Numero 9 on vahva osa koko Planistry ideologiaa, logosta puhumattakaan. Kaiken ei aina tarvitse olla niin rautalangasta väännettyä, joskus on hyvä jättää tilaa ynnäilylle ja pohdiskelulle myös kuuntelijan osalle.
Entä mitä uudet kappaleet sitten käsittelevät, ja minkälaisen vastaanoton ne ovat saaneet?
- Yhden tulevan levyn biiseistä kirjoitin tsemppibiisiksi leukemiaan sairastuneelle serkulleni. Toisessa on vahvoja viittauksia Lappeenrannan Toteemi baariin ja tiettyihin siellä pyörineisiin henkilöihin. Molemmat biisit ovat saaneet keikoilla hyvän vastaanoton. Ensin mainittu on ballaadimpaa osastoa, jollaisia ei ensimmäiseltä levyltä löydy. Koko levyn sointumaailma on monipuolisempaa ja laulusovitukset mietitympiä.
Uuteen materiaaliin siis uskotaan, mutta esikoistakaan ei hylätä, vaan sen biisejä tullaan kuulemaan keikoilla vielä pitkään. Yksi syy tähän on se, ettei Planistry soita covereita, ainakaan toistaiseksi. Tikkinen ei tosin sulje pois mitään, joten jos sopiva laina löytyy niin kuka tietää. Pohdittaessa kappaletta, joka kiteyttäisi bändin nykyisen tilanteen esiin nousee biisi nimeltään On And Off. Siinä kun lauletaan:
"Everything you've dreamed of is in front of your eyes
everything you hoped for begins and old dies
The former you is finally gone
no hurries, no fears, no need to run"
- Lyhyesti sanottuna homma toimii paremmin kuin koskaan ja odotamme innolla mitä tulevaisuus tuo tullessaan. On And Off on huomattavasti positiivisempi, niin sointumaailmaltaan kuin sanomaltaankin ja onkin suoraan verrannollinen omaan tämänhetkiseen fiilikseeni. Biisistä löytyy myös basistimme Anssin tekemä Introriffi, mikä myös kertoo hyvästä suunnasta.
Esikoisen teko oli Tikkisen mukaan valtavan opettavaista ja hänen mielestään jokaisen levyttävän artistin olisi hyvä tehdä ainakin yksi omakustanne, että tietäisi mitä koko prosessi vaatii. Esikoisen biisit olivat lähtöisin pitkälti yhdestä kynästä. Tuleeko tilanne muuttumaan ja kuinka laajalti uusia biisejä hyväksytään, vai onko Planistryllä jotain tiettyjä rajoja, joita ei tulla ylittämään?
- Niin kauan kun ei aleta laulamaan miekoista ja lohikäärmeistä niin kaikki ideat ovat sallittuja. Tähän asti biisin teko on jäänyt hyvin pitkälti omalle kontolleni, johtuen siitä, että biisipohjat olivat hyvän matkaa kasassa jo bändiä perustaessa. Missään vaiheessa ei olla erikseen sovittu, etteikö muutkin saisi osallistua. Uskon kyllä, että hekin ajastaan rohkenevat tuoda ideoitaan enemmän esille. Rajat on tehty ylitettäviksi.
Olkoon rock siis rajaton riemu, mutta mikä on hyvän rockin salaisuus?
- Mielestäni siinä kohtaa kun kappaleen tekijä jättää mielestään hyvän idean käyttämättä syystä, että pelkää sen olevan muiden korvaan vääränlaista, ollaan jo aivan hakoteillä rock-musiikin tekemisestä. Musiikkia, niinkuin muitakin taiteen lajeja kuuluu kritisoida, sen kuuluu herättää tunteita, olivat ne sitten vihaa, iloa, surua, rakkautta. On väärin alkaa määrittelemään mikä taiteessa on oikein ja mikä väärin. Jokainen toimii jollekin. Hyvä rock on rajojen rikkomista, eikä ainakaan pitäisi olla kahlittua tiettyihin soittimiin tai kokoonpanoihin. Huvittavaa miten meininki on mennyt siihen että puhutaan rokin kuolleen, mutta räppärit, popparit jms. pukeutuvat, elehtivät ja liittävät musiikkiinsa vahvasti rock elementtejä. Sitten on nahkaa, kireää farkkua, niittiä, huivia, hihapaitaa jne. Eikö se tarkoita, että rock on vaan laajentanut aluettaan myös muihin genreihin?
Ehkäpä se salaisuus on aitous, pohtii Tikkinen vielä lopuksi. Ja tästä onkin lyhyt matka siihen, että minkälainen Planistry on livebändinä. Eli tarjoatteko kunnon shown pienten teknisten virheiden kustannuksella, vai onko tärkeämpää saada biisi soitettua yksi-yhteen studioversion kanssa?
- Planistry ainakaan näillä näkymin tuskin koskaan tulee soittamaan keikkoja klikki korvassaan ja ainakin itselleni keikoilla improvisointi on ihan parasta. Pienet virheet kuuluvat live-esiintymiseen. Levyn biisit on äänitetty vanhalla kokoonpanolla, joten entisille jäsenille tehdään kunniaa soittamalla biisit mukaillen heidän näkemyksiään, mutta se ei tarkoita etteikö biisit voisi elää nykyisten soittajien ja sen hetkisten fiiliksen mukaan. Jokainen soittaja on oma persoonansa, joten väkisinkin heidän oma tatsi tuo hommaan oman värityksensä. Planistry on näyttävä livebändi, jossa jokainen voisi meininkinsä puolesta olla keulahahmo.
Jos Planistry olisi drinkki, se olisi tehty seuraavista ainesosista:
- (P)irtu, (L)akka, (A)nis, (N)ikotiini, (I)nkivääri, (S)aatana, (T)omaattimehu, (R)ommi, (Y)rtit
Asia selvä, nautitaan siis tämä juoma pieni pilke silmäkulmassa. Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain on jäänyt sanomatta niin nyt olisi sen sanomisen aika...
- Käykää tykkäämässä bändin sivuja Facebookissa, sitä kautta löytyy mm. linkkejä arvosteluista, haastatteluista, tulevista keikoista ja kaikesta minkä parissa bändi milläkin hetkellä työskentelee!
- Tilaa Planistry ThREELESS albumi suoraan meiltä, Levykauppa Äxän nettisivuilta tai heidän liikkeistään ympäri maan! Kaikenlaisia tarjouksia otetaan vastaan koskien keikkamyyntiä, markkinointia ja seuraavan levyn äänityksiä.
- Syyskuun lopulla Planistry teki historiaa Lappeenrannassa kannustamalla paikallisen Punaiset Lyhdyt ravintolan toimintaa. Tupa tuli täyteen 3 showtanssijan boostaaman rokkibändin vetämänä. Keikka oli samalla uuden kitaristin, Atte Alasen, ensikosketus Planistryn livemeininkiin.
Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Parviainen Photografy
