20 000 Hz – elektronisen musiikin Ramones
18.07.2018
Taannoin upean Kultakassun julkaissut 20 000 Hz on yhtye, jonka juuret juontuvat In-Out Play nimiseen bändiin. Esimuodon hajottua Karl Blood (Guild & Ampeg basso, drum machine Yamaha RX-15) päätti jatkaa hyvin alkanutta musiikillista vallankumousta. Uudeksi laulajaksi löytyi Heta Bilaletdin (Pasilian Savut, Olimpia Splendid, Myttys) ja urkuriksi tuli Punainen Jenni (myöh. mm. Hurrikaanit). 20 000 Hz sai In-Out Play:ltä perintönä vain yhden biisin, mutta Hertsien hopeankiiltävä olemus ja taskulamppuvaloshow oli jo koekäytetty In-Out Playn performansseissa.
Hertsien ensimmäinen keikka oli Turussa Bar Päiväkodissa vuonna 2006, jonka jälkeen tie johti mm. Mökkifestareille, Ilmiöön sekä ensimmäiseen H2Ö:hön. Turku onkin ollut ryhmälle aina suosiollinen. Vokalisti vaihtui ja Henna Hart (Mama Radical) oli Jennin tavoin mukana aina vuoteen 2014 saakka. Keikat toimivat kuten pitikin, mutta kunnon äänitteitä kyseinen kokoonpano ei saanut oikein aikaiseksi.
Nykyisestä ryhmästä Emmu Johansson (laulu) tuli mukaan vuonna 2015 ja Tiina Vanhapelto (laulu, Roland SH-1000, Hohner Bass 3, Diamond 70) liittyi vahvuuksiin 2017. Lähes alusta saakka mm. festarikeikoilla sekä äänittäjänä häärinyt Oliver Vierkens (Commodore 64, Roland SH-2000) sai myös täysjäsenyyden kesällä 2018 ja näin Hertsien nykyinen kvartetti sai muotonsa.
Usein keikoilla ovat vierailleet myös Aino-Maria Säävälä (laulu), Lassi Peltoniemi (konehuone), Minna Sihvonen (laulu), Daithi O'Clerigh (sähkörummut) ja Susanna Salama (saksofoni).
Mutta palataanpa näiden uudempien jäsenten rekryämisen pariin. Emmu löytyi Muusikoiden.netin kautta ja niin laulun kuin koskettimet hallitseva muusikko osoittautui myös biisinikkariksi. Esiintyminen Ilo Festivaalilla osoittautui myös tärkeäksi, etenkin kun Emmu poistui hetkellisesti vahvuuksista ja Blood huomasi olevansa yhden miehen bändi.
Tiina: - Jooh, olin Ilossa soittamassa nyt jo edesmenneessä Valmistusvirhe and his Errors -kokoonpanossa ja Hertsit tekivät suuren vaikutuksen.
Karl: - Kysyin Tiinaltakin tietäisikö hän meille laulaja/soittajaa. Tiina ehdottikin itseään ja lähetti heti messengerissä näytteitä miten laulaa minun ja Emmun tekemiä biisejä.
Tiina: - Voisi sanoa että ajoitus oli täydellinen, koska Räjä Elektrik Millenium Multishow oli juuri päättynyt, ja elämässäni oli showbändin kokoinen kuoppa. Hertsit sopivat siihen just nappiin.
Karl oli tyytyväinen Tiinan hertsimäiseen soittoon ja lauluun, mutta halusi yhä kaksi naisääntä. Saatuaan Emmun mukaan yhden keikan mittaiselle tuuraukselle Maanalaiseen asiat alkoivat taas avautua.
Karl: - Keikan jatkoilla Tampereen yössä Tiina ja Emmu olivat päässeet sen verran juttuun, että Emmu tahtoikin jo jäädä bändiin. No mikäs sen parempi. Nyt meillä oli erittäin iskukykyinen kokoonpano.
Emmu: - Olin harrastanut musiikkia jostain teinistä. Enemmän klassista puolta tullut tehtyä. Sitten musta tuli aikuinen ja ajattelin että nyt jos joskus. Liityin Kallen bändiin ja oli kivaa multitaskata synien ja laulun kanssa. En usko mihinkään "läpimurtoihin". Lähdin bändistä, koska se alkoi vallata tilaa omilta töiltä ja mun ja Kallen näkemykset sekä toimintatavat eroaa radikaalisti toisistaan, yksi tie oli käyty loppuun. Liityin takaisin koska bändi on eri asia kuin duo.
Tiina: - Olin aika helpottunut kun Emmu tuli takaisin bändiin niin että mun ei tarvitse laulajana yrittää täyttää Emmun saappaita! Pidän itseäni enemmän kosketinsoittajana kun laulajana, mutta on kuitenkin ollut kivaa kehittyä myös laulajana.
Samoihin aikoihin Skotlannissa matematiikkaa opiskellut Oliver saapui sopivasti kesälomalle Suomeen. Kuultuaan uuden trion treeniäänityksiä Oliver päätti jäävänsä yhden kesän sijasta kokonaiseksi vuodeksi Suomeen. Nyt Oliver täydentää Karlin sanojen mukaan HertsiPunkDisko-soundin avaruuden ääriin.
Oliver: - Joo siis mun tarina alkoi hertseissä n. 2007 tienoilla kun rakensin ylä-asteen puutyön tunnilla analogisen syntetisaattorin ja päädyin sen kanssa Kallen bileisiin. Oli huisia päästä jo teininä mukaan alamaailman syövereihin, ja Hertseistä tuli myös mitä mainioin portti alaikäisenä baareissa soitteluun. Mukaan tuli pian modattu Commodore 64- kotitietokone, koska se kuulostaa niin ihanan härskiltä.
Tiina: - Olin kyllä melko fiiliksissä, kun kuulin että bändiin tulee tyyppi, joka soittaa Commodore kuusnepaa! Ei mitään parempaa voi enää toivoa.
Kultakassun lisäksi yhtye on julkaissut myös Hopeakassun, joka löytyy tällä hetkellä ainakin Bandcampista. Niiden lisäksi Ich Weiss Nicht Ist Das Liebe niminen kappale on ilmestynyt Järvenpääläisen KYPÄRÄn kokoelmalevyllä. Eikä tässä tietenkään ole vielä kaikki ryhmän materiaali.
Karl: - Olemme juuri äänittäneet kymmenen uutta, uuden kokoonpanon aikana tehtyä laulua, jotka julkaistaan mahdollisimman pian. Lisäksi meillä on parisenkymmentä vanhaa biisiä, jotka sovitettuina/päivitettyinä istuvat myös nykyiselle kokoonpanolle.
Emmun tultua mukaan esiintymiskieli on vaihtunut hiljalleen suomeksi, aiemminhan kappaleita tehtiin myös englanniksi, saksaksi ja ruotsiksi. Hetan kanssa äänitetty minialbumillinen odottaa yhä myös viimeistelyä ja julkaisua, samoin muita biisejä on puolittain julkaistu verkossa.
Karl: - Jossain vaiheessa Jaakko Eino Kalevi äänitti biisit Amazon babe ja Sähkö. Niitäkään ei ole varsinaisesti julkaistu. Ainoastaan Sähkö löytyy Oliverin miksauksena Soundcloudista Karl Blood Orchestran nimellä. Se on itse asiassa niin kova, että pitäisi julkaista kunnolla. Siinä on äänessä hieman laajennettu 20 000 Hz. Hopeakassun molemmat painokset on myyty loppuun, Kultakassua saattaa olla pari jäljellä. Saimme juuri koostettua kolmannen kassun, jolla on noiden mainittujen kasettien biisit plus vielä keikkahitti Kari Tapio.
Eli eräänlainen Best of... on siis tulossa. Mutta mitä Hertsien musiikki on noin tyylisuunnallisesti? Moisen pohtiminen ei ole aivan mutkatonta. Tiinan mielestä hertsit nyt ovat vain hertsejä ja Emmu heittää elektrorockin kehään. Oliver pitää antiikkisesti hehkuvasta kasettimuhennoksesta ja Karl toteaa ykskantaan ryhmän olevan elektronisen musiikin Ramones. Rumpukompit 80-luvun Yamahalta ja valoshow taskulampuilla. Nyrjähtänyttä discoa performance-hengessä Lo-Fi -soundeilla, pistä siinä sitten genrelappuja paikoilleen.
Tahdon olla käärmeesi on pistetty basisti Karl Bloodin ja Aki Sirkesalon nimiin. Mitenkäs tuo syntyi ja miten kappaleen työstö sujui, kun Akilta ei varmaankaan enää saa palautetta kysymyksiin?
Karl: - Biisi syntyi Naamiot -yhtyeen treeneissä (jossa Aki kitaroi ja lauloi). Biisin pohja/perusidea on minun ja Akilta tuli siihen helposti sanat. Olen kokenut siinä aina jonkinlaista The Doors -fiilistä, vaikka biisi ei varsinaisesti mitenkään ole sen tyyppistä musaa. Ehkä siitä pitäisi tehdä Doors-vaikutteinen versio nyt kun on koskettimia käytössä.
Emmu: - Lisättiin Sauvo Puhtilan sanoittaman Kuningaskobran (alk. Snake Charmer) teema välisoittoon ja siitä melodiasta virittyi itämainen meininki. Tuntuu absurdilta, mutta hienolta laulaa Aki Sirkesalon tekemää biisiä. Biisin rakenteessa, pysähdyksissä, on myös progea sisällä.
Kultakassun biisivalikoima on muutenkin kirjava. Vieras on oudon miellyttävää vinoutta huokuva balladinkaltainen ja Särkyneen sydämen oireyhtymä puristaa elektrorokimmin kulmassa. Sitten on tietysti avaukseksi sijoitettu Amazon Babe jonka soundit ovat ihan puhdasta The Sisters of Mercyä vuodelta 1982, mikä on siis loistava asia. Minkälaisia raja-aitoja 20 000 Hz tunnustaa, vai saako musiikki mennä sinne minne menee?
Emmu: - Kallen bändi, Kallen dogmit. Mä vaan laulan.
Karl: - Onhan meillä näitä dogmia, kuten kitarakielto, jotka rajaavat kivasti sovitusmahdollisuuksia ja tekevät tosi erityylisistäkin biiseistä muodostuvasta setistä yhtenäisemmän. Minimalismi sovituksissa on jotenkin ainakin minuun sisäänrakennettu. Sanoituksissakin usein vähemmillä sanoilla voi kertoa enemmän, koska ne jättävät enemmän tilaa kuulijan mielikuvitukselle täydentää yksityiskohtia ja myös ymmärtää omalla tavalla. Soitamme kaiken livenä, emme käytä taustanauhoja. Vanhat syntikat vievät tilaa keikkamatkalla enemmän kuin uudet, mutta soundi onkin sitten omaa luokkaansa.
Tiina: - Mä luulen että kaikilla musiikintekijöillä on omat "säännöt" siitä miltä musiikin pitäis kuulostaa, minulla ja herra Bloodilla ne tuntuvat sopivan hämmentävän hyvin yhteen.
Oliver: - Hertseille on kyllä määrittynyt selkeä esteettinen "ekosysteemi" mikä on tosi hyvä juttu et pysytään sekä kartalla ja uskalletaan tutkia uutta. Sit myös varsinkin uusissa biiseissä on mun mielestä aistittavissa jonkinlaista henkevyyttä, ja uusia genrevaltauksiakin on: mm. suomi-italoa ja neuvosto-unipoppia.
Entä sitten se jo aiemmin mainittu uusi materiaali? Voitteko paljastaa yksityiskohtia ja mahdollisia julkaisupäivänmääriä, vai onko kaikki yhä hys-hys?
Karl: - Toukokuussa minulla ja Tiinalla oli tylsää, kun Emmu oli maaseudulla ja Oliver ei ollut vielä palannut Skotlannista. Sovimme kolmen päivän biisintekosession, jolloin teimme neljä ihan uutta biisiä ja suunnittelimme uuden albumin päälinjat. Tiina toi mukaan kaksi omaa biisiään. Kaikki kymmenen biisiä saatiin nauhalle neljässä päivässä touko-kesäkuun vaihteessa, mihin olen varsin tyytyväinen.
Tiina: - Niin siis pohjat saatiin hyvin nauhoitettua neljässä päivässä, puuttuu vielä Emmun laulut ja jotain pientä soittoa. Mutta se oli hieno urakka.
Oliver: - Oltiin kyllä tosi ahkeria.
Karl: - Hieman helpotti se, että minä, Oliver ja Tiina asuimme kotistudiossa session ajan. Vain kolmea näistä biiseistä on soitettu aiemmin keikoilla, muita ei ole edes harjoiteltu bändin kanssa, vaan sovitukset muotoutuivat biisejä tehdessä ja studiossa. Julkaisemme albumin itse kasettina ja etsimme yhteistyötahoa, joka voisi julkaista kokonaisuuden vinyylinä. Tekisi mieli kehua uusia biisejä, mutta sanonpa ainakin, että moni tulee yllättymään.
Emmu: - Toivottavasti tämän vuoden sisällä tulee uutta, ainakin jossain muodossa.
Tiina: - Totta hitossa julkaistaan uudet biisit tämän vuoden puolella.
Karl: - Tarkoitus on julkaista kyllä biisit pian, kasetitkin on jo ostettuna odottamassa. Kunhan Oliver saa miksattua. Eiköhän parin kuukauden sisällä biisit ole jo masteroitukin ja kopiotu kassuille.
Oliver: - Pitää kyllä sanoa et biisit on sitä luokkaa et miksatessa melkein meinaa unohtua koko miksaaminen ja sitä jää vaan fiilistelemään. Tästä tulee kova!
Kotimaastamme ei tällä hetkellä löydy kovinkaan montaa orkesteria/artistia, jotka liikkuvat mielestäni kanssanne samoilla hertsitaajuuksilla. Miltä nykyinen musiikkimaailma näyttää omasta kulmastanne tarkasteltuna? Kaikkihan on tietysti aina muutoksessa, mutta ollaanko tässä nyt menossa hyvään, huonoon tai vieläkin huonompaan suuntaan?
Karl: - Näen ympärillämme monia uusia musiikintekijöitä, joilla on samankaltaisia arvoja kuin meillä. Koen että olemme osa jotain isompaa liikettä, vaikka samaan aikaan musiikillisesti en tunnista hengenheimolaisia. Jotain on tapahtumassa, eikä kukaan tiedä mihin se johtaa. Sitä ihmetellessä tulemme näkemään ja kuulemaan hienoa uutta musiikkia, joka ei kumarra vanhoja jumalia. Oma lähtökohtani on ollut Hertseissä enemmänkin riisua kaikki turha pois kuin yrittää keksiä lisää tavaraa biiseihin. Tee-se-itse meininki. Punkkia ilman punk-musiikkia. Toki nyt kun olemme kvartettina jokainen tuo oman persoonansa mukaan.
Tiina: - Minähän uiskentelen täällä Tampereen undergroundissa ja täällä tapahtuu musiikillisesti aivan uskomattoman siistejä juttuja! Eikä pelkästään Tampereella vaan laajemminkin kaikkialla. Olen monesti ajatellut, että on hienoa elää just nyt tämmösenä aikana, kun saa kokea näin hienoa musiikkia ja hienoja keikkoja ihan tässä ympärillä.
Emmu: - Oliverin Vierkensin suuntaan.
Oliver: - Ääk! En ole mikään suunnistaja mut oli suunta mikä tahansa, niin meillä ainakin reippaasti vaan eteenpäin. Ja tuntuu yleisestikin että Suomen UG- elämä on tosi elinvoimainen tällä hetkellä, näin maahan äsken palanneen silmin.
20 000 hertsiä on taajuutena ymmärtääkseni siellä keskivertoihmisen kuuloalueen ylärajoilla. Miten siitä tuli yhtyeelle nimi?
Karl: - Aikanaan In-Out Play nimi napattiin Mini Disc -tallentimen käyttöpainikkeen nimestä ja luontevasti myös 20 000 Hz löytyi samaisen laitteen käyttöoppaasta. 20 000 Hz edustaa minulle jotakin saavuttamatonta ihannetta, jota kohti pyrkiä. Aikanaan parhaat kasettidekit ylsivät tuohon ihmiskuulon teoreettiseen maksimiin, mutta minulla oli dekki, jossa luvattiin "vain" 16 000 Hz. No sitten vihdoin kun tienasin itse rahaa ja minulla olisi ollut varaa ostaa 20 000 Hz:iin yltävä soitin, olin jo pilannut näissä rokkitouhuissa korvani, enkä kyennyt läheskään niin korkeita taajuuksia enää kuulemaan. 20 000 Hz kuvaa lannistumatonta pyrkimistä kohti päämääriä, vaikka tiedämme ettemme koskaan saavuta niitä.
Oliver: Jep, on tiettyjä maailmankaikkeuden vakioita: pii, Planckin vakio, 20 000 Hz, jne.
Onko teillä antisosiaalinen persoonallisuushäiriö?
Karl: - Myrskyn silmästä kirjoitettu biisi.
Emmu: - Toivottavasti ei. Meil on antipersoonallinen sosiaalisuushäiriö.
Tiina: - En oo mustasukkainen.
Oliver: - Kyllä me aika herttaisia ollaan.
Mitä teette seuraavaksi? Onko luvassa hurmoksellisia keikkoja, keltaisen lehdistön lööppijulkisuutta ja vaarallista rock'n'roll elämää, vai onko aika vain suihkulaulaa naapureita häiritsemättä?
Karl: - Meitä varmaan tullaan kysymään jonkin verran taas keikoille ja onhan niitä tosi kiva tehdä. Tärkeintä on nyt uuden musiikin luominen ja yhdessäolo tän bänditouhun merkeissä.
Tiina: - Mitähän sitä tekisi että pääsisi lööppeihin? Pitäis varmaan mennä johonkin tositeeveeohjelmaan.
Oliver: - Tai sit aiheuttaa jonkun kohun. Vaikka nyt herttaisia ollaankin, niin jotenkin nään et meissä vois myös olla kohun aineksia.
Emmu: - Aion laulaa suihkussa ja toivottavasti myös mökillä.
Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.
Karl: - Mistä ei voi puhua, siitä pitää kirjoittaa lauluja. Olemme kokonaisvaltainen taideteos, joka vaatii jäseniltään estetiikan tajua. Ei ole aina helppoa löytää sopivia muusikoita, joko siksi etteivät ulkomusiikilliset näkemyksemme kohtaa tai siksi, ettei kokelas sovi dogmaattiseen minimalismiimme. Kuvataide on ollut jonkinlainen punainen lanka, jos miettii meitä yhdistäviä tekijöitä. Myös matematiikka on kaunista.
Oliver: - Musiikki on rakkautta ja musiikki matematiikkaa! Siistiä olisi jos lauluistamme löytyy muille kosketuspintaa ja innostaa muita tekemään lisää lauluja.
Emmu: - Oikeassa elämässä olen kuvataiteilija. Itseä Hertseissä kiinnostaa eniten soundillinen toteutus.
Tiina: - Haluan kiittää Desibeli.netiä siitä, että se on ollut ainoa taho joka on vaivautunut kuuntelemaan kaikki vuosien varrella lähettämäni C-kasetit ja vielä kirjoitellutkin niistä jotain. Kiitos!
Haastattelu: Mika Roth
Kuvat järjestyksessä: 20 000 Hz, Tahvo Repo, 20 000 Hz, Aleksi Tikka
Logo: Tomi Leppänen
