Lynyrd Skynyrd: Live in Atlantic City
23.09.2018
Vuodesta 1964 vaihtelevasti toiminnassa ollut Lynyrd Skynyrd pistää hiljalleen pillejä pussiin, mutta vaikka jäähyväiskiertue on jo täydessä käynnissä, show ei ole vielä ohitse. Atlantic Cityn innostuneen yleisön edessä esiintyikin bändi, joka antoi itsestään 110 prosenttia. Mukana oli tietysti myös nimekkäitä vieraita, jotka takasivat yhdessä veteraanien kanssa monipuolisen ja viihdyttävän konsertin.
earMUSIC
Southern rockin ikimuistettavimpiin tukijalkoihin luettava yhtye on soundeiltaan muhkea ja rikas, sillä mukana on niin torvisektio, taustalaulajattaret kuin vähintäänkin riittävästi tukisoittajia. Tämä ei kuitenkaan pysty peittämään sitä tosiasiaa, että yksilötasolla kasassa on huikea ryhmä, jonka yhteensoitto on hitsautunut vuosien saatossa rautaiseksi kokonaisuudeksi. Olkoonkin että 60-luvun kaartista mukana on enää kitaristi Gary Rossington.
Keikka potkaistaan ärhäkästi käyntiin, sillä klassikkoalbumiksi luokiteltavan Second Helpingin ensiluokkainen jytäraita Workin’ For MCA on mainio muistutus vuoden 1974 Skynyrdistä. Tämä fakta korostuu etenkin, kun setin toiseksi siivuksi on sijoitettu yltiöpatrioottinen Red White and Blue (Love It or Leave It, jonka 9/11 jälkeinen Amerikka on ylpein, mustavalkoisin ja vahvin mahdollinen.
Shown ensimmäisenä todellisena kliimaksina voi pitää Hank Williams Jr.:in saapumista lauteille, sillä suuren miehen poika on itsekin melkoinen tekijämies. Herran kilpalaulantaa Johnny Van Zantin kanssa onkin ilo seurata, ja kemiat tuntuvat sopivan optimaalisesti kohdilleen. Sen sijaan lähinnä American Idol -kisasta muistettava (tai unohdettava) Bo Bice on suhteellisen heppoinen lisä illan antiin. Eikä tässä ole suinkaan kaikki, vaan huomattavasti enemmän on vielä luvassa.
3 Doord Down tuodaan lauteille kokonaisuudessaan ja melkoisella yhteisvoimalla esitetty That Smell onkin mitä mainion lisä settiin. Mutta mitä sitten tapahtuu? Kahden bändin voimalla esitetään se toisten ainoa suurhitti, eli Kryptonite, jonka jälkeen vanhat miehet poistuvat lauteilta ja vieraat saavat esittää yhden Lynyrdien suurista biiseistä. Tuo kyseinen numero on Saturday Night Special, joka saa ihan mukiinmenevän kohtelun. Valintaa voi silti pitää vähintäänkin mielenkiintoisena, mutta kai sille nuoremmallekin polvelle on sitten tarjottava jotain ja samalla illan pääbändi pääsi haukkaamaan hiukan happea, voileipää tai mikä siellä bäkkärillä sitten maistuikin.
Setin loppupuolella populaa on lauteilla enemmän kuin riittävästi ja se vuoden 1974 toinen suuri biisi, eli Sweet Home Alabama, karkaa lähes sideshown puolelle, kun tarpeettoman runsaslukuinen porukka yrittää keksiä itselleen jotain tekemistä estradilla. Onneksi illan viimeinen numero, eli se toinen vuoden 1974 suuri kappale, ymmärretään pitää riittävän pienimuotoisena. Free Bird on edelleen mitä upein kappale, ja kun soittajia on vain lähemmäs puoli tusinaa, on kokonaispaketti paremmin hallussa. Tämä kantaa jopa finaalin loputtoman venyttelyn, joka päättyy lopputeksteihin.
Arvioitavaksi saatu versio on kahden CD-levyn ja Blu-rayn muodostama paketti, josta ei löydy teknisesti huomauttamista. Tallenne on saatavissa lisäksi pelkkänä DVD ja Blu-ray -levynä, sekä kahden vinyylilevyn muodossa, mikäli kuvallista antia pitää toissijaisena.
Mika Roth
