Alcatrazz: Live in Japan 1984 - The complete edition

Alcatrazz eli ensimmäisen kerran vuosina 1984-1987, jolloin ryhmä julkaisi kolme pikkuklassikoiksi luokiteltavaa pitkäsoittoa. Jokaisella albumilla soitti eri kitaristi, debyytin muodostuessa nuoren Yngwie Malmsteenin näytökseksi. Bändin live-esiintymisistä tehdyt tallenteet ovat sittemmin saavuttaneet melkoisen maineen ja nyt tarjolla on remasteroitu livepaketti tammikuun 28. ja 29. päivä heitetyistä Tokion keikoista. Hyvät naiset ja herrat: Alcatrazz!

earMUSIC

Alku kertoo jo paljon siitä missä mennään. Kamera seuraa valppaana Malmsteenin valmistautumista keikkaan, eikä muita soittajia näy ennen kuin valot syttyvät ja Too Young to Die, Too Drunk to Live tärähtää soimaan. Käytän sanaa ’tärähtää’, koska kaikesta masteroinnista huolimatta ääni on rock-konserttiin sopivan rakeista, eikä vokalisti Graham Bonnet tahdo saada kurkkuaan oikein toimimaan.

Alcatrazz oli siis ennen näitä keikkoja ehtinyt äänittämään vai yhden studioalbumin, ja No Parole From Rock ’n’n Rollin kymmenestä kipaleesta mukaan on mahdutettu kokonaista seitsemän numeroa. Mukana on tietysti se ainoa sinkku, eli A-puolen Island in the Sun jonka yleisö ottaa yllättävän voimaikkain suosionosoituksin vastaan, sekä B-puolen Hiroshima Mon Amour, joka luonnollisesti saa myös arvonsa mukaiset aplodit japanilaisyleisöltä.

Korkealentoista starttia ryydittää myös Bonnetin vuoden 1981 pienoinen soolosinkkuhitti Night Games, joka istuu settilistaan ongelmitta. Hittien väliin leivottu Big Foot osoittaa puolestaan, että nuorelta Malsteenilta taittui jo asteen myyttisempikin materiaali, vaikka huippuvuodet olivat vasta edessäpäin. Onnistumiseksi on laskettavissa myös Amazonin heimosta kertova Kreen Nakoorie, jonka vaativat lauluosuudet Bonnet vetää vereslihalla läpi.

Bonnet viivähti loppuvuodesta 1982 The Michael Schenker Groupin riveissä sen verran, että Assault Attack -albumi ehdittiin juuri pyöräyttää valmiiksi. Tuolta kiekolta Alcatrazzin livesettiin on päätynyt upea Desert Song, joka kuuluu myös allekirjoittaneen MSG-suosikeihin. Schenkerin kaltaisen kitaravirtuoosin jäljissä Malmsteenin kelpaakin irrotella, vaikka herrojen soittotyylit eroavat selkeästi toisistaan.

Evil Eye sen sijaan on yhtä Malmsteen-showta, soiton päättyessä kitaran murskaamiseen. Kuinkas muutenkaan. Mitä itse instrumentaalibiisiin tulee, niin sehän päätyi Malmsteenin Rising Force -soolodebyytille joka julkaistiin jo saman vuoden maaliskuun alussa, eli vain reilu kuukausi tämän keikan jälkeen. Malmsteenin yhtä loistoa on myös Kojo No Tsuki, ja tuskin tuota vanhaa japanilaista kappaletta olisi otettu settiin ilman kitaristin panosta.

Lainoja kuullaan tietysti lisääkin, sillä kuuluihan Bonnet Rainbow’n riveihin Down to Earth -albumin aikoihin. Tuolta levyltä settiin on mahtunut kolme numeroa, hittibiisi Since You Been Gone etunenässä. Tosin tällä kertaa Bonnetin livekunto jättää toivomisen varaa. Herran ääni oli melko heikossa hapessa alkuvuodesta 1984 ja vokalisointi tuntuu halki tämänkin tallenteen vaikealta ja pakotetulta, mutta yrittäessään saavuttaa huippuhetkeään mies vetää pahasti yli – tai oikeammin ali.

Myöhemmin kuultavat Rainbow-viisut All Night Long ja Lost in Hollywood menevät sentään paremmin puikkoihin vokaalien osalta. Asiaan ovat taatusti vaikuttaneet myös Bonnetin taukojuomat, joita on nähtävästi kulunut jokunen lasi. Herra tuntuukin olevan loppukeikasta jo melko liikuttuneessa tilassa, loikkiessaan ja pomppiessaan pitkin lavaa kuin mikäkin lenkkeilijäguru. Muistelmissaanhan Malmsteen on nimennyt juuri ryyppäämisen ja hölmön lavaesiintymisen olleen niitä tekijöitä, joiden takia hän lähti lätkimään bändistä. Ja nähdyn sekä kuullun perusteella näillä syillä oli ihan perusteita.

Setin päätökseksi kiskaistaan vielä Eddie Cochranin rock’n’roll klassikko Something Else, joka menee juuri sopivissa määrin överiksi. Jopa Bonnetin kohdalla. Halailua, yleisölle vilkuttelua ja jo parin viikon päästä remmissä olikin sitten seuraava kitaristi, eli Steve Vai.

Live in Japan 1984 – Complete Edition on saatavissa useissa eri formaateissa. Täydellistä ja perinteistä audiokokemusta halajaville kolmen vinyylilevyn paketti lienee se rakkain. Jos taas haluat nauttia keikan kuvan kera, niin tupla CD:n kylkeen on saatavissa niin Blu-ray kuin DVD:kin, ja BD:n kohdalla ääniraita on tietysti jykevin mahdollinen. Tätä kelpasikin luukuttaa kotiteatterissa, naapureiden iloksi ja riemuksi.

Mika Roth