Kirjat

M.A.Numminen: Kaukana väijyy ystäviä - Muistelmat I

26.10.2020



Numminen itse kokee undergroundin, eli tuttavallisemmin vain silkan U:n, kaiken käynnistäneeksi moottoriksi. Se oli upea keino murtaa yhteiskunnan muureja, rajoja ja säännöstöjä useammalla tasolla, sekä ravistella ihmisiä ajattelemaan itsenäisesti. Tai näin oletettavasti päiväkirjojen runkojen päälle rakennettu kirja julistaa kerran toisensa jälkeen. Underground onkin mielestäni se kultainen avain, joka selittää miehen tekemisistä paljon, sillä juuri kiellot ja torjunnat tuntuvat saaneen Nummisen innostumaan milloin mistäkin ja taistelemaan tuulimyllyjä vastaan. Toinen kulma on jatkuva uuden ja erilaisen vastaanottaminen, oli kyseessä sitten kuinka oudolta tuntuva materiaali/idea/projekti tahansa. Aina voi avata mahdollisuuksia edes ajatuksen tasolla.

60-luvun vaihtuessa 70-lukuun Numminen kehitti monia kotimaisia radiohittejä poikineen haitarijatsinsa. Omien siivujen lisäksi hän löysi vanhoja saksalaisia biisejä käännettäviksi ja kehitti edelleen esperanton taitoaan. Vuosien vaihtuessa yhteiskunta muuttui ja vaikka Suomi oli liikkeissään kenties muita verkkaisempi, on juuri muutos, sen hyväksyminen, ymmärtäminen ja siihen osallistuminen Nummisen kulloisenkin toiminnan selittävä punainen lanka. Muutos hiipii myös kirjan sivuilla, kun ystäväpiiri hiljalleen muuttuu, vaihtuu ja laajenee.



Olen itse nähnyt vuosien saatossa erilaisilla estradeilla Pommi & Gommi -virityksiä, Uusrahvaanomainen Jatsiorkesteri koettiin oikein hienossa salissa ja kaljassa kahlaten olen kuunnellut myös Kårenilla tuttuja vetoja, ja pohtinut ehkä toisinaan välispiikkien järkevyyttä. Ehkä kummallisin kokemus on kuitenkin ollut Ankkarockissa koettu Tech-No -spektaakkeli savukoneinen ja laservaloineen kaikkineen (keskellä kirkasta päivää), tai sitten DBTL:ssä osallistuminen Terveet Kädet -yhtyeen keikkaan. Tuolloinhan Numminen lausui ainakin Pissaa ja paskaa -biisin, ja hän nimenomaan lausui lyriikat, ihan suoraan isosta mapista, kuinkas muutenkaan. Numminen on kuitenkin aina ollut Numminen, asia jonka hän vahvistaa myös kirjassaan useaan otteeseen.

Nummisen tapa vetää asiat virallisen sapluunan läpi on tietysti tuttu ja mm. Alivaltiosihteeri on lypsänyt menestyksekkäästi samaa lehmää, mutta muistaa sopia myös herran rakkaus suomalaista baarikulttuuria kohtaan. Siis sitä lähestulkoon kadonnutta baarilajia, joissa suomalaiset jullikat hörppivät sumppinsa ja pilsnerinsä, ennen kuin pizzeriat tulivat ja muuttivat kaiken.



New Yorkista Moskovaan ja pienistä baareista suurten festivaalien estradeille, mutta aina vain Numminen on Numminen – jatkuva reittien etsijä, uuden pohtija ja kaavojen muuttaja. Kysyjä maassa, jossa on vasta sittemmin opittu vastaamaan kysymyksiin muutenkin kuin ajatuksettomalla raivolla. Tämä kirja on elämänmakuinen, värikäs ja yksityiskohtainen opus, jota voi lukea kevyesti kappaleen kerrallaan, tai vaikkapa vuoden lohkoissa. Tutut nimet vilahtelevat ja legendat purjehtivat läheltä, mutta pöyhkeilyyn Someron mies on liian uusrahvaanomainen. Onneksi.

Mika Roth




Lukukertoja: 215
Facebook
Artistihaku
Lue mys nm
Kirja-arvioissa mys